Helsingin lähiössä sijaitsevassa sijoitusasunnossani tuli vuokralaisen vaihtumisen aika, kun siellä jo nelisen vuotta viihtynyt asukas kertoi siirtyvänsä espoolaiseksi omistusasujaksi elokuun alusta lukien. Tämä asiakkaani toimi sillä tavalla hienosti, että hän ilmoitti suunnitelmistaan jo hyvissä ajoin eli kesäkuun alussa. Käsillä oli siis vuokranantajan unelmatilanne, riittävästi aikaa ja ajoitus kesä- heinäkuussa – joka on usein vuoden paras hetki etsiä uutta vuokralaista.
Tänä kesänä homma ei mennytkään totutun pelikirjan mukaan, vaan hetken jo takaraivossa juili tyhjän kuukauden uhka. Vuokraa sai viilata useampaan otteeseen ja esittelyjä pitää, ennen kuin asunnon ja tulevan asukkaan mätsi napsahti.
Vaikka vatsahappoa erittyi tavallista enemmän, olen ilmiöstä koko markkinan näkökulmasta vilpittömästi iloinen. Tämä yksittäinen tapaus kuvastaa osaltaan sitä, miten viime vuosien asuntobuumi on tuonut tarjontaa ja vuokralaiselle neuvotteluvoimaa asuntomarkkinoille. Asiansa hoitanut vuokralainen kilpailuttaa nyt vuokranantajia, eikä päin vastoin.
Minulle tämä kertoo siitä, kuinka markkinatalous ohjaa vuokra-asuntomarkkinaa parhaiten. Vuokrien nousu on selvästi taittunut, ja kasvanut kiinnostus asuntoihin sijoitusinstrumenttina on pitänyt asuntotyömaat vilkkaina. Muistelen kovasti arvostamani Don Metsolan lausuneen tässä kesällä, että jopa noin kolmeen neljästä valmistuvasta, uudesta asunnoista muutetaan vuokralle.
Kun tarjontaa uusista asunnoista on viljalti, syntyy samalla tervettä hinta- ja laatupainetta vanhemmasta asuntokannasta asuntoaan vuokraavalle asuntosijoittajalle. Jos vanhempaan asuntoon haluaa mielensä vuokralaisen, täytyy nurkkien olla kunnossa, hinnan ja palvelun kohdallaan. Ei riitä, että on onnistunut ostamaan taloyhtiön kämäisimmän luukun sieltä maantasosta, roskisten vierestä – ja vuokraa voisi korotella surutta vuodesta toiseen.
On kaikkien etu, että markkinasta puristuu hieman löylyä pois – ja asiansa hoitavista vuokralaisista kilpaillaan nyt niin laadulla kuin hinnallakin. Mitä paremmin markkinat tältäkin osin toimivat, sitä vähemmän tarvitaan yhteiskunnan sääntelyä asiaan.
Tommi Rytkönen
Kommentoi