Ihminen tottuu kaikenlaiseen, myös elämään keskellä historiallista maailmanlaajuista pandemiaa, joka rusikoi niin yksilön perusturvallisuutta kuin talouden rakenteitakin.
Kun kevättalvella yritti tihrustaa kohti elämää ja taloutta sen osana, lokakuulle 2020 ei nähnyt oikeastaan käsivarttaan pidemmälle. Aivan saakelin synkältä näytti, ja kaikeksi onneksi talouden laman liskonhäntä ei heti pyyhkäissytkään niin kovin kuin silloin yleisesti arveltiin.
Asuntomarkkina reagoi tavalla, johon ei tainnut uskoa oikein kukaan. Nopean äkkijarrutuksen jälkeen ihmiset palasivat markkinoille ja tarttuivat hanakasti virtuaalisiin allekirjoituskyniin.
Kauppa on käynyt myös niissä asuntotyypeissä, joiden markkinan moni oletti olevan pysyvässä luisussa – tarkoitan siis omakotitaloja, rivareita ja vapaa-ajan asuntoja. Kerrostaloja yksittäisiksi sijoitusasunnoiksi dilkkaavat harmittelivat, kun ei tullut ostettua kevään suvannossa kaikkea mitä tarjolla oli.
Kesällä taisimmekin kaikki viettää omilla tavoillamme sellaista ”huh, painajainen on ohi” -hurlumheitä, ja syksyn myötä tautitodellisuus on asteittain synkentynyt.
Monessa Euroopan maassa rajoitustoimet ovat rajusti tiukkenemassa, ja vaikka en halua yhtyä maailman lopun maalareiden joukkoon, taitaapa edessä olla nihkeä 6–9 kuukautta. Uutisvirta Suomessakin tulee olemaan piukassa paikallisia tautipyrähdyksiä, ja väliin tipahtelee sangen harmaata talousdataa sieltä täältä.
Miten käy asuntomarkkinan, jatkuuko kesäinen ralli vai kohdataanko äkkipysäys?
Luulenpa että kamalimpien skenaarioiden yli meidät vie ihmiselle lajityypillinen kyky sopeutua. Harva asutus, kansallinen etäisyyden kaipuu ja kollektiivinen vastuunkanto pitävät meidät ehkä kuitenkin pinnalla ja yhteiskunta pystytään pitämään enimmäkseen auki.
Tällä kertaa olemme niin yhteiskuntana kuin yksilöinäkin valmistautuneempia, ja kyllä se rokotekin ensivuoden mittaan tulee.
Perusajatukseni on, että pahimmat patoutumat purkautuivat jo markkinaan, ja tarpeeseen asuntoa vaihdetaan, kun vain työnsyrjässä pysytään. Jos ja kun maisema synkkenee, kaupan kappalemääräinen volyymi joustaa alaspäin, mutta ei jäädy.
Kun aikanaan voimme katsoa koko korona-aikaa taaksepäin, pysyvämpiä muutoksia jää varmasti. Uskon että näemme nytkähdyksen niin halussa tilaan, kosketukseen luontoon kuin nurkkien kunnossapitoonkin.
Kaupungistumista tämäkään tauti ei pysäytä, mutta ehkä pidämme entistä parempaa huolta myös niistä etäämmällä olevista taloista ja mökeistä, joiden käyttö oli päässyt hiipumaan.
Tommi Rytkönen
rahoja tileiltään ja ryhtyivät niitä sijoittamaan suurkaupunkien asuntoihin , yksiöitä ei taida enää löytyä mistään
Korkeakoulu- kaupungeista , korona ei ollut siihen syyllinen , Valtion pitöisi tehdä Kyproksen ratkaisu eli periä 10% Valtiolle kun varojen alkuperästä tuskin kenelläkään on antaa tarkkaa selvitystä ,
Kommentoi