Sijoittaminen on helppoa – siis teknisesti ottaen. Kuka tahansa, jolla on verkkoyhteys ja pankkitunnukset, osaa ostaa osakkeen.
Miksi siis kukaan tarvitsisi varainhoitajaa? Alla mielestäni kolme keskeisintä syytä.
1. Hajautus ja riskienhallinta
Moni on kertonut minulle saavuttaneensa osakemarkkinoilla huomattavasti parempia tuottoja kuin mitkään rahastot. Usein tällöin kuitenkin on unohtunut kolikon toinen puoli eli riski.
Esimerkiksi sijoittamalla Teslan osakkeeseen viimeisen kymmenen vuoden ajan on toki saavuttanut huomattavasti markkinatuottoa korkeamman tuoton, mutta myös riski on ollut suuri. Teslan kaltainen yhtiö olisi aivan yhtä hyvin voinut mennä nurin jo yhdeksän vuotta sitten yhden strategisen virheliikkeen seurauksena, missä tapauksessa pelkästään Teslaan keskitetty salkku olisi mennyttä.
Ammattimaisen varainhoitajan tärkein tehtävä onkin riskien valinta ja hallitseminen.
Salkunhoitaja analysoi, mitkä sijoituskohteet tarjoavat riittävän tuottopotentiaalin suhteessa niiden tuomaan riskiin ja rakentaa näistä sijoituskohteista salkun, jossa on riskiltään erilaisia sijoituskohteita. Tällainen salkku ei koskaan tuota yhtä hyvin kuin markkinan paras osake, mutta se ei myöskään koskaan tuo huonointa mahdollista lopputulosta.
2. Pääsy eri omaisuuslajeihin
Siinä missä osakkeiden ostaminen ja myyminen on yksityissijoittajalle yksinkertaista, useimpien sijoittajien kannattaa hajauttaa salkkuaan myös muihin sijoituskohteisiin kuin osakkeisiin. Se vaan voi käydä hankalaksi ilman varainhoitajan apua.
Joukkovelkakirjoissa vaadittu minimisijoitus saattaa olla niin korkea, että järkevästi hajautetun sijoitussalkun rakentaminen käy varakkaallekin sijoittajalle mahdottomaksi.
Vaikeuskerroin kasvaa, kun siirrytään perinteisistä korkosijoituksista vaihtoehtoisiin omaisuusluokkiin. Joukkovelkakirjamarkkinan rinnalle kasvanut lainamarkkina on kokonaan ammattisijoittajien pelikenttää ja yksityissijoittajien tavoittamattomissa.
Asuntosijoittaminen on useimmille mahdollista, mutta liike- tai logistiikkakiinteistöihin sijoittaminen on jo hankalampaa. Kansainvälinen hajautus jää lähes kaikilta yksityisiltä kiinteistösijoittajilta uupumaan.
Sijoitusmahdollisuuksia erilaisiin alkuvaiheen start-up-hankkeisiin on kyllä yksityissijoittajillekin tarjolla, mutta mehukkaimmat mahdollisuudet taitavat silti mennä ammattimaisille sijoittajille. Esimerkiksi kehityskaarellaan jo pidemmällä olevat, kasvuvaiheen listaamattomat yhtiöt hakevat rahoitustaan tyypillisesti suuremmilta, ammattimaisilta toimijoilta.
Salkun hajauttaminen näihin omaisuuslajeihin onnistuu kuitenkin erilaisten sijoitustuotteiden avulla. Perinteisissä osakkeissakin salkkua voi hajauttaa kansainvälisesti rahastojen avulla siinäkin tapauksessa, että itse hoitaisi osaa salkustaan.
3. Kokonaisuuden hahmottaminen
Sijoittaminen on paljon muutakin kuin arvopaperien ostamista ja myymistä. Parempaan lopputulokseen pääsee, kun osaa päätöksissään huomioida oman elämäntilanteensa.
Sijoittajan pitääkin kysyä itseltään liuta kysymyksiä:
Millainen riskinottokykyni ja -haluni on? Kuinka pitkään rahat voivat olla sijoitettuna? Onko näköpiirissä suurempia hankintoja? Onko tarkoituksena siirtää varallisuutta jälkipolville? Tarvitaanko sijoituksista tasaista rahavirtaa elämiseen?
Esimerkiksi näiden kysymysten perusteella löytyvät omaan elämäntilanteeseen sopivat ratkaisut. Siinä osaava varainhoitaja voi olla arvokas apu.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi