Opiskeluaikana ostin Robert Kiyosakin kirjan Rikas isä, köyhä isä, jossa Kiyosaki jakaa omia oppejaan henkilökohtaisen talouden hallintaan.
Yksi kirjan keskeisiä teesejä on, että ihmisen kannattaa pyrkiä hankkimaan mahdollisimman paljon omaisuutta, joka luo positiivista kassavirtaa, ja vastaavasti minimoida sellaisen omaisuuden määrä, joka vie rahat taskusta eli aiheuttaa jonkinlaisia ylläpitokuluja.
Positiivista kassavirtaa tuottavasta omaisuudesta Kiyosaki käyttää englanninkielistä termiä asset, jonka tässä blogissa suomennan vapaasti sijoitukseksi. Jotta kirjan ohjetta voi noudattaa, pitää tietysti ensin hahmottaa, minkälaisia kassavirtoja eri omaisuuden muotoihin liittyy. Mietitäänpä tarkemmin muutamia yleisimpiä.
Asunto
Suuri osa suomalaisten omaisuudesta on kiinni seinissä. Asunnot (tai omakotitalot) aiheuttavat erilaisia kassavirtoja: vastike, lämmityskulut, sähkölaskut, remonttikulut jne. Kaikki ne ovat kuitenkin negatiivisia, joten oma asunto ei Kiyosakin ajattelussa ole sijoitus.
Järkevää oman kotinsa omistaminen saattaa silti olla. Omistajana näet välttyy maksamasta yhtä negatiivista kassavirtaa eli vuokraa. Ajatuksena ei siis ole tyystin välttää omistamasta kaikkea, joka aiheuttaa kustannuksia, vaan pikemminkin mitoittaa asunto siten, että kustannukset ovat linjassa oman talouden tulojen kanssa.
Sijoitukseksi samainen asunto (tai mikä tahansa muu kiinteistö) sen sijaan muuttuu silloin, jos sen laittaa vuokralle ja se alkaa tuottaa kassavirtaa omistajalleen.
Osakkeet
Osake on omistusosuus yrityksestä ja yrityksellä on sekä positiivisia että negatiivisia kassavirtoja. Jos yritys on hyvä sijoituskohde, pitkällä aikavälillä positiiviset kassavirrat ovat suurempia kuin negatiiviset kassavirrat.
Vastaavasti jos negatiiviset kassavirrat ovat suurempia, yritys on huono sijoituskohde. Mutta sijoitus se on huonokin sijoitus, joten voimme todeta osakkeiden täyttävän sijoituksen määritelmän.
Korkosijoitukset
Termi korkosijoitukset antaa jo jonkinlaisen vihjeen siitä, onko kyse sijoitustoiminnasta vai ei.
Oli kyse sitten joukkovelkakirjoista, suorista lainoista tai private debt -sijoituksista, tarkoituksena on saada takaisin sijoitettu pääoma korkojen kera. Tässä ollaan sijoitustoiminnan ytimessä – ja korko juoksee joka päivä, myös viikonloppuisin.
Auto
Polttoainekulut, autovero, vakuutusmaksut, vuosihuollot... Kassavirta on tukevaa, mutta valitettavasti aivan väärään suuntaan. Ei sijoitustoimintaa.
Enkä ole edes vielä maininnut arvonalenemaa. Näin kirjoittaessani kuvittelen entisen kollegani heti huomauttavan, että Ferrarin klassikkomallien hinnat ovat kylläkin vuosikymmenten aikana kivunneet hurjasti ylöspäin.
Muutoin tietysti ostaisin heti sellaisen, mutta Ferrari soveltuu heikonlaisesti hiihtolomalla Lappiin suuntaavalle nelihenkiselle perheelle. Saako siihen edes suksiboksia katolle?
Kulta
Jos ostan harkon kultaa ja talletan sen vaatekaappiini, 10 vuoden kuluttua kaapissa on edelleen yksi kultaharkko. Ajan kuluminen ei saa kultaa kasvamaan. Ainoastaan se vaihtelee, kuinka paljon käypää valuuttaa muut ovat harkosta valmiita maksamaan.
Tästä syystä vaatekaapistani ei siis löydy kultaharkkoa.
Kryptovaluutat
Viime vuosina hypetettyihin kryptovaluuttoihin, joita jotkut ovat kutsuneet myös digitaaliseksi kullaksi, pätee sama argumentti kuin kultaan. Yksi bitcoin on yksi bitcoin, eikä se tuota kassavirtaa. Kryptot eivät siis täytä alussa mainittua sijoituksen kriteeriä.
Kryptovaluutat eroavat kullasta lähinnä kahdella olennaisella tavalla: siinä missä ensimmäiset bitcoinit louhittiin noin 16 vuotta sitten, kullan arvon tunnustivat jo muinaiset egyptiläiset. Toisekseen kultaa ei voi valmistaa lisää, sitä on kierrossa ja maaperässä vain tietty määrä. Erilaisia trumpcoineja sen sijaan putkahtelee markkinoille kuin sieniä sateella.
Metsä
Toisin kuin kulta ja kryptovaluutat, metsä kasvaa itsekseen. Ajan kuluessa yhdestä puusta kasvaa pieni metsä. Kovin tasaiseksi metsän tuottamaa kassavirtaa sen sijaan ei voi sanoa, sillä tuloja saattaa joutua odottamaan parikymmentä vuotta.
Parhaista metsänhoitotavoista on eriäviä mielipiteitä, mutta yhdestä asiasta ei saa riitaa aikaiseksi: metsä tuottaa kassavirtaa ja on siten sijoitus.
Keräilyesineet
Otan nyt tietoisen riskin, sillä toimistolla vieressäni istuu innokas sarjakuvakeräilijä. Ei hän toki niitä lue – ainoastaan keräilee – sillä sivujen kääntäminen saattaisi laskea teoksen jälleenmyyntiarvoa.
Ihmiset keräilevät mitä erilaisimpia asioita: postimerkkejä, muumimukeja, luksuslaukkuja tai vaikkapa koripallotähden mukaan nimettyjä lenkkareita. Monet lapset keräilevät taskuihinsa kiviä.
Yhteistä keräiltäville asioille on, että ne eivät tuota kassavirtaa. Jos keräilykohteen arvo nousee, se perustuu siihen, että joku toinen keräilijä on valmis maksamaan keräilykohteesta vielä enemmän. Toisinaan hiekkalaatikolta löytyykin kaveri, joka välttämättä haluaisi juuri sen toisen taskussa olevan kiven ja on siitä valmis maksamaan kalliin hinnan.
Varmasti kiva harrastus, mutta ei tuota kassavirtaa. Joten tiimin työrauhan uhallakin, tuomio on: ei sijoittamista.
Itseensä sijoittaminen
Monet sanovat sijoittavansa mielellään itseensä.
Sikäli kun olen ymmärtänyt, se voi tarkoittaa lähes mitä tahansa matkustelusta jäätelön syömiseen ja liikkumisesta opiskeluun. Suurinta osaa näistä aktiviteeteista taloustieteilijä luonnehtisi kuitenkin kuluttamiseksi eikä sijoittamiseksi. Kassavirrat ovat yleensä miinusmerkkisiä.
Kun oikein pinnistelen, keksin pari keinoa, jolla itseensä sijoittaminen voi vaikuttaa tulevaisuuden kassavirtoihin positiivisesti.
Ensiksi, liikunnalla on positiivisia terveysvaikutuksia, jotka pitkällä aikavälillä vähentävät terveydenhuoltoon uppoavia kustannuksia niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Määritelmää tiukasti tulkiten säästetty euro ei tosin ole tienattu euro. Jotenkin on kuitenkin yritettävä argumentoida – niin moneen juoksukenkäpariin olen itse ”sijoittanut” paremman loppuajan toivossa.
Opiskelun kohdalla argumentointi on asteen verran helpompaa. Uusi tutkinto tai uusi opittu taito saattaa johtaa palkankorotukseen nykyisessä tehtävässä tai uuden, parempipalkkaisen työn löytymiseen. Se olisi ihan oikeaa positiivista kassavirtaa. Ehkä siis hellymme pitämään itsensä kehittämistä sijoituksena?
Näin voisin itsekin ajatella Kiyosakin kirjan ostamisen olleen kannattava sijoitus.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi