Pessimisti ei pety, tapaa vanha kansa sanoa. Eikä oikeastaan pelkästään vanha kansa, niin laajaa suosiota ajattelutapa maassamme näyttää nauttivan. Suomi näyttää kunnostautuneen asiassa siinä määrin, että varautumisemme eri asioiden pieleen menemiseen on kerännyt suitsutusta kansainvälisestikin.
Suomalaiset tosiaan rakastavat pessimistejään. Jos janoaa kansakunnan arvostusta, kannattaa raimosailasmaisesti luetella madonlukuja ja varoitella kaikesta, joka saattaa mennä pieleen. Aina parempi, jos muistaa samalla mainita, missä kaikessa häviämme ruotsalaisille.
Varautumisessa ei tietenkään ole mitään väärää. Päinvastoin: on kaikkien etu, jos yhteiskunta varautuu etukäteen erilaisiin kriiseihin ja jos yksityishenkilöt varautuvat omassa elämässään epätoivottuihin tapahtumiin vaikkapa vakuutuksilla tai säästämällä.
Ongelmaksi ajattelutapa muuttuu vasta sitten, jos krooninen pessimismi estää mahdollisuuksien näkemisen ja niihin tarttumisen. Sijoitusmarkkinoilla jotkut ovat odottaneet uutta järjestelmäromahdusta finanssikriisin jälkimainingeista lähtien. Jos he ovat toimineet kuin ovat puhuneet, on vuosien varrella jäänyt muhkeat tuotot saamatta. Pessimismi ei ole hyvä sijoitusstrategia.
Yhteiskunnallisestikaan laajaan pessimismiin ei ole aihetta, ainakaan jos kehitystä tarkastelee historian pitkällä perspektiivillä. Verrattuna sadan vuoden takaiseen yhteiskunta on nyt vakaampi ja ihmisten elintaso korkeampi. Elinajanodote on pidentynyt ja monet sairauksista, jotka vielä pari sukupolvea sitten tiesivät varmaa kuolemaa, voidaan nyt hoitaa.
Sodat, luonnonkatastrofit ja kulkutaudit ovat jääneet väliaikaisiksi tragedioiksi kehityksen voittokulussa. Ainoastaan ympäristön tila on huonontunut, mutta senkin suhteen lienee rakentavampaa tarttua toimeen ja keskittyä mahdollisuuksiin kuin jäädä odottamaan häviötä.
Jos pessimismi ei toimi, niin mitä sitten tilalle? Ehdotukseni on vastarannan kiiski -strategia, jota olen äitini mukaan luontaisesti harjoittanut ärsyttävyyteen saakka jo lapsuudesta asti. Vastarannan kiiski näkee mahdollisia riskejä silloin, kun muut suitsuttavat hyvää tilannetta, ja etsii mahdollisuuksia silloin, kun muut surkuttelevat huonoa tilannetta.
Sijoitusmarkkinoilla strategia on nähdäkseni toimiva. Se ohjaa ostamaan, kun kaikki muut pelkäävät ja hinnat ovat siksi alhaalla, ja vähentämään riskejä silloin, kun maailma näyttää siltä, ettei mikään voi mennä pieleen ja hinnat hipovat pilviä.
Kenties ajattelutapaa voi käyttää elämässä laajemminkin: kun jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, mieti mikä mahdollisesti voisi mennä vikaan. Ja kun muut maalaavat tummalla pensselillä, pyri tietoisesti löytämään valonpilkahduksia.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi