Alkuvuosi on jälleen ollut poikkeuksellinen, mutta omalla tavallaan.
Kesälaidun tarjoaa oivan mahdollisuuden luoda katseen siihen, mitä kevään aikana on oikein tapahtunut. Nostin joulukuun blogissani esille muutaman indikaattorin, jota tänä vuonna on syytä seurata erityisen tarkasti. Katsotaanpa, mitä näiden indikaattorien kehitys kertoo maailman tilasta nyt.
1. USA:n työmarkkinaluvut
Amerikkalainen kuluttaja voi edelleen hyvin, ainakin jos työmarkkinaraporttia on uskominen. Työttömyys on pysytellyt lähes ennätysalhaisena ja uusia työpaikkoja syntyy kuukausittain lähes tyypillinen nousukauden määrä.
Työmarkkina osoittaa pieniä viilenemisen merkkejä, mutta esimerkiksi palkkainflaatio on toistaiseksi pysynyt vauhdikkaana. Se on haastava tilanne keskuspankille, joka on vielä toistaiseksi rahapolitiikan kiristämismoodissa. Markkinoilla taas on jo kertaalleen ehditty (ennenaikaisesti) toteamaan, että koronnostot olivat nyt tässä.
USA:n kokonaisinflaatio maltillistui kesäkuussa tuntuvasti +3,0 prosenttiin. Inflaatiota vetävät alaspäin kuitenkin lähinnä ”väärät” syyt eli energian ja raaka-aineiden hintojen lasku. Energian ja ruoan hinnan vaihtelusta putsattu ydininflaatio on edelleen selkeästi keskuspankin tavoitetta korkeampi: +4,8 prosenttia, joskin laskutrendillä sekin. Sijoittajien lienee kuitenkin syytä positioitua sillä ajatuksella, että inflaatio ja korot pysyvät totuttua korkeampina hieman pidempään.
2. Kuluttajien ja yritysten luottamusta kuvaavat indeksit
Siinä missä luottamus USA:n teollisuussektorilla oli vielä joulukuussa verrattain vahvaa ja palvelusektori näytti heikommalta, ovat osat kevään ja alkukesän aikana vaihtuneet. Teollisuudessa näkymät ovat tänä vuonna heikentyneet, mutta palvelusektori porskuttaa.
Euroalueella tilanne on samankaltainen: teollisuusyhtiöiden luottamus on heikentynyt, mutta näkymä palvelusektorilla on ok. Kuluttajaluottamus on energian hinnan halpenemisen myötä euroalueella parantunut.
Teollisuudessa odotetaan siis kasvun seisahtumista tai lievää taantumaa, mutta palvelusektorilla tai kuluttajilla tunnelmat ovat hyvät – euroalueen kuluttajilla jopa hieman paremmat kuin vuoden vaihtuessa.
3. Saksan ja Italian valtionlainojen korkoero
Euroalueelta ei mitään uutta. Otin Saksan ja Italian korkoeron mukaan listaan, koska sen tuntuva leveneminen indikoisi mahdollisista ongelmista euroalueella. Saksan ja Italian korkoero on supistunut tänä vuonna aavistuksen. Markkinoiden näkökulmasta katsoen euroalueella on siis kaikki hyvin.
4. Teollisuusmetallien hinnat
Useimpien keskeisten teollisuusmetallien hinnat ovat tänä vuonna tulleet hieman alas. Se on ymmärrettävää, kun katsoo teollisuuden luottamuksen kehitystä länsimaissa, mutta taustalla on myös toinen syy: Kiina.
Kiinan kasvu ei ole yltänyt odotuksiin ja se heijastuu väistämättä metallien hintoihin. Globaalissa mittakaavassa Kiinan vaisu kasvu lienee vuoden suurimpia pettymyksiä. Koronarajoitusten poistamisen myötä talouden odotettiin lähtevän voimakkaampaan kasvuun, mutta ainakaan toistaiseksi niin ei ole käynyt.
Mikä sitten on niin poikkeuksellista?
Jos teollisuusmetallien hinnat on tulleet alaspäin, osakemarkkinoilla sentään on rallateltu menemään nousujohteisesti. Vai onko?
Maailman osakemarkkina oli kesäkuun loppuun mennessä toki noussut noin +11,5 prosenttia, mutta vain seitsemän yhtiötä selittää yli puolet noususta! Tuotot ovat alkuvuonna tulleet siis poikkeuksellisen harvalukuisesta yhtiöjoukosta. Näille seitsemälle yhtiölle – Apple, Microsoft, NVIDIA, Amazon, Alphabet, Meta ja Tesla – yhteistä ovat toimiala ja kotimaa. Kaikki ovat amerikkalaisia teknologiayhtiöitä.
Jos tuotot tulevat harvalukuisesta joukosta, joku voisi sanoa, että hajauttaminen on turhaa. Johtopäätös on kuitenkin täysin päinvastainen: keskittämällä salkkua voimakkaasti saattaa missata kurssiraketit tyystin.
Hajautus on ainoa tapa varmistaa, että salkusta löytyy myös voittajia.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi