Sijoitussalkun allokaatio on keskeisin yksittäinen päätös, joka vaikuttaa salkun pitkän aikavälin tuottoon ja riskitasoon.
Klassikkotutkimuksessaan Brinson et al* havaitsivat allokaation selittävän noin 90 prosenttia sijoitussalkkujen tuotonvaihtelusta. Myöhemmin muun muassa Ibbotson ja Kaplan** ovat tutkineet samaa asiaa ja linjanneet, että allokaatio selittää joko 40 prosenttia, 90 prosenttia tai 100 prosenttia salkun kehityksestä riippuen siitä, miten tutkimuskysymystä haluaa tulkita.
Oli todellinen luku mikä tahansa, johtopäätös on sama: allokaatiopäätös on lopputuloksen kannalta keskeinen.
Allokaatiolla tarkoitetaan sijoitettavien varojen jakamista erityyppisiin sijoituskohteisiin, kuten osakkeet, korkosijoitukset ja vaihtoehtoiset omaisuuslajit, kuten kiinteistöt, pääomasijoitukset ja vaihtoehtoiset korkosijoitukset eli private debt.
Siitä huolimatta monet yksityissijoittajat käyttävät vain vähän aikaa sen miettimiseen. Osalla sijoittajista allokaatio tuntuu syntyvän sarjana yksittäisiä sijoituspäätöksiä. Salkkuun ostetaan ajan saatossa houkuttelevia sijoituskohteita ja allokaatio eli kokonaisuus muodostuu sen perusteella, mitä kohteita eteen on osunut.
Osa taas on ehkä tiedostamattaan tehnyt allokaatiopäätöksen sijoittaa pelkästään pörssiosakkeisiin – kenties koska osakkeet ovat tutuin ja ensimmäisenä mieleen tuleva omaisuuslaji. Tällainen päätös johtaa kuitenkin usein allokaatioon, joka ei vastaa sijoittajan tarpeita.
Oikea allokaatio riippuu kunkin henkilökohtaisesta tilanteesta
Mikä sitten on paras tai optimaalinen allokaatio? Yhtä oikeaa vastausta ei ole, vaan se riippuu muun muassa kunkin sijoittajan tavoitteista, riskinottokyvystä ja sijoitusajasta.
Monesti nyrkkisäännöksi tarjotaan allokaatiota, jossa osakkeiden osuus salkussa tulisi olla 100 miinus sijoittajan ikä. Esimerkiksi 55-vuotiaan osakepaino tulisi tällöin olla noin 45 %. Loppuosa salkusta olisi vähäriskisemmissä kohteissa, kuten korkosijoituksissa.
Karkeilla nyrkkisäännöillä voi kuitenkin mennä myös pahasti pieleen, sillä ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Suositeltava tapa onkin ensin kartoittaa oma tilanne ja sen jälkeen muodostaa omaa tilannetta vastaava tavoiteallokaatio, tarvittaessa ammattilaisen avustuksella. Vasta sen jälkeen on oikea aika alkaa täyttää eri taskuja houkuttelevilla sijoituskohteilla.
Aluksi omia tavoitteita kannattaa konkretisoida miettimällä sitä, mitä varten sijoittaa? Säästääkö eläkepäiviä varten, haaveileeko kesämökin hankinnasta tai haluaako rahoittaa lapsen opintoja? Onko tavoitteena kenties varojen siirtäminen lapsille tai lapsenlapsille?
Tavoitteiden konkretisoiminen auttaa hahmottamaan sitä, kuinka paljon rahaa tiettynä ajanhetkenä mahdollisesti tarvitsee. Mitä enemmän tuottoa tarvitaan, sitä enemmän riskiä pitää ottaa. Ja mitä kauemmin rahat voivat olla sijoitettuna, sitä enemmän riskiä voi ottaa.
Toisaalta myös sijoitettavan varallisuuden osuus ihmisen kokonaisvarallisuudesta tai odotettavissa olevista tuloista voi vaikuttaa päätökseen. Jos sijoittaa vain pientä osaa kokonaisvarallisuudestaan, riskiä voi ottaa enemmän. Vastaavasti juuri yrityksensä myyneen yrittäjän tuskin kannattaa ottaa hillittömiä riskejä koko omaisuudellaan, sillä se saattaisi merkittävästi vaikuttaa elintasoon.
Toisaalta nuori, jonka koko omaisuus koostuu alkavana kesänä tienatuista kesätyörahoista, saattaa valita riskipitoisen sijoitusstrategian, sillä yhden kesän ansiot muodostavat vain pienen osa työuran aikana odotettavissa olevista tuloista, eikä niiden häviäminen pahimmassa tapauksessa juurikaan vaikuttaisi elintasoon.
Yksi nyrkkisääntö pätee jokaiseen sijoittajaan: jos allokaatiopäätöksen merkitys lopputuloksen kannalta on 40 prosenttia tai enemmän, kannattaa päätökseen tekemiseen käyttää sen painoarvoa vastaava aika.
Topias Kukkasniemi
* Brinson G. P., Hood L. R. & Beebower G. L. (1986). Determinant of Portfolio Performance. Financial Analysts Journal, 56(4), 39-48.
** Ibbotson, R. G., & Kaplan, P. D. (2000). Does Asset Allocation Policy Explain 40, 90, or 100 Percent of Performance? Financial Analysts Journal, 56(1), 26–33.
Kommentoi