”Yleisö ei ole aina oikeassa”, kommentoi Maria Brander Expressenin kolumnissaan Loreenin viisuvoittoa.
Ensipuraisulla kommentti kuulosti vannoutuneen tasavaltalaisen korvaan ylimieliseltä. Olenhan tottunut pikemminkin hokemaan ”kansa on puhunut, pulinat pois”.
Tuumattuani asiaa toisen tovin hoksasin, että olen itsekin ajatellut samoin (en tosin viime lauantaina). Esimerkiksi kun koronakeväänä sähkökäyttöisiä rekkoja kehittävän Nikolan markkina-arvo nousi 21 miljardiin dollariin, muistan ajatelleeni, että kannattaako oikeasti maksaa noin paljon yhtiöstä, jolla ei ole liikevaihtoa tai edes valmista tuotetta. Suurin yleisön eli markkinoiden mielestä oli.
Kun ajatusta kypsyttelee vielä hetken, huomaa että jokainen aktiivinen salkunhoitaja tai sijoittaja on yhtä mieltä Branderin kanssa siitä, ettei yleisö ole aina oikeassa. Ylituoton hakeminen perustuu siihen, että pystyy tunnistamaan kohteita tai tilanteita, joissa markkina ei ole oikeassa.
Toisinaan joihinkin sijoituskohteisiin tarttuu hype, toisinaan markkinoilla pannaan paniikissa myyntiin kaikki mitä salkusta löytyy. Aktiivinen sijoittaja pyrkii hyödyntämään nämä tilanteet.
Samaan aikaan menestyksekäs sijoittaja kuitenkin pysyy nöyränä ja kunnioittaa markkinaa. Vaikka markkina ei aina ole oikeassa, hyvin usein se kuitenkin on. Jos kaikki muut vaikuttavat olevan eri mieltä kuin itse on, saattaa itse olla väärässä.
Haaste salkunhoitajalle ja sijoittajalle on: mikä on oikea suhde itsevarmuutta omaan analyysiin ja näkemykseen ja nöyryyttä sen edessä, mitä yleisö eli markkina yrittää meille kertoa? Tätä saattaa Euroopan yleisradiounioni EBU:kin tällä hetkellä itseltään kysyä?
EBU:a en osaa asiassa neuvoa, mutta omassa työssäni olen päätynyt noudattamaan kahta periaatetta:
- Hajautus. En ota positiota tai näkemystä, joka väärin mennessään tuhoaisi suuren osan salkun pääomasta. Sen sijaan otan mieluummin useita pienempiä positioita luottaen siihen, että keskimäärin huolellisesti tehty taustatyö kantaa hedelmää ja osumia tulee enemmän kuin huteja.
- Tappioiden stoppaaminen. Sanana luovuttamisella on negatiivinen klangi, mutta sijoittamisessa on osattava myös luovuttaa silloin, kun toteaa olleensa väärässä. Ja toisinaan vaikka uskoisi edelleen olevansa oikeassa. Silloin vaikka markkina olisikin väärässä, se voi olla väärässä kauemmin kuin sijoittajan on järkevää odottaa. Vaikka lopulta olisikin oikeassa, väärään suuntaan kehittyvän position roikottaminen salkussa ei välttämättä ole mielekästä, kun samalla rahalla voisi jossain toisessa kohteessa tehdä tuottoa.
Markkinoilla hinnanmuodostus on ainakin asteen verran yksinkertaisempaa kuin euroviisuissa. Jokaisella eurolla on yksi ääni. Jokainen sijoittaja laittaa euronsa sinne, missä uskoo niiden antavan parhaan tuoton hyväksyttävällä riskillä. Kaikilla on mielenkiintona – ei niinkään piña colada – vaan raha.
Kommentoi