Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö eli VOVA on Verohallinnon osa. Sen tehtävänä on valittaa Verohallinnon tekemistä päätöksistä. Meillä on siis virasto, jonka sisällä yksi virkamies tekee parhaansa kampittaakseen naapurihuoneen virkamiehen tekemiä päätöksiä. Se on paitsi hölmöä, myös erittäin vahingollista kansalaisten oikeusturvan kannalta.
VOVA:n olemassaolon voi ymmärtää vain verotuksen historiaa tunteva. Aikanaan eli ennen vuotta 1993 kunnallisveron saajat ratkaistiin tulolähteittäin. Jokainen yrityksen toimipaikka muodosti tulolähteen. Jos yhtiöllä oli tuotantopaikka usean kunnan alueella, jaettiin yhtiön kunnallisverotettava tulo kyseisten kuntien kesken. Kunnanasiamiesten tärkeä tehtävä oli taistella jaettavasta veropohjasta mahdollisimman suuri osa tai sitten mahdollisimman muhkea harkintaverotus omalle kunnalle.
Vuoden 1993 jälkeen ei ole ollut kuntakohtaisia tulolähteitä eikä kunnilla ole ollut tarvetta riitauttaa verotuspäätöksiä. Kuntien ja valtion veroasiamiehet jatkoivat kuitenkin itsenäistä päätöksentekoaan. Valtakunnassa vallitsi melkoinen kaaos. Tähän anarkiaan toi erittäin tervetulleen helpotuksen vuonna 2008 valtakunnallinen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.
Uuteen yksikköön palkattiin osaavimmat veroasiamiehet ja heiltä kiellettiin pikkuasioihin puuttuminen. Nykyisin yksikkö kertoo pyrkivänsä valituksillaan oikeudelliseen vaikuttavuuteen eli verotusta ohjaavan oikeuskäytännön syntyyn. Mutta onko mielenkiintoinen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu kaiken sen vahingon arvoinen, jonka VOVA:n valitusoikeus aiheuttaa veronmaksajille?
Suomessa on mahdollista saada, tosin maksua vastaan, etukäteen ratkaisu verokysymykseen. Esimerkiksi yritysjärjestelyissä halutaan usein tietää etukäteen tulevat veroseuraamukset. Jos asia on oikein tärkeä, VOVA hakee ratkaisuun muutosta, jolloin varmuuden saaminen viivästyy 1–2 vuodella.
Jo tämä muutoksenhakumahdollisuus vie pohjan ennakkoratkaisumenettelyltä. Viivästymisen lisäksi VOVA:n ahkerointi pakottaa veronmaksajan käyttämään kalliita asiantuntijoita.
VOVA on hakenut muutosta myös Verohallinnon verotuspäätöksiin, oikaisulautakunnan päätöksiin ja hallinto-oikeuksien päätöksiin, vaatien tiukempia ratkaisuja. Verohallinnon ratkaisutoimintaa 40 vuotta läheltä seuranneena voin vakuuttaa, että hallinnon ratkaisut eivät yleensä ole olleet liian veronmaksajamyönteisiä.
VOVA:n lopettaminen saisi aikaan monia hyödyllisiä asioita. Näistä tärkein olisi todellinen mahdollisuus saada vaikea tulkintakysymys ratkaistuksi ennen liiketoimen suorittamista.
Vaikka VOVA lopetettaisiin, veronsaajat eivät jäisi vaille turvaa. Verohallinnon tehtävä on kerätä lain mukaiset verot yhteiskunnalle eli valvoa veronsaajien etua. Vain hallintoalamaisella eli veronmaksajalla on verotuksessa oikeussuojan tarve.
Hallintotuomioistuimien esittelijät pitävät VOVA:sta, koska he saavat kirjelmiinsä hyviä argumentteja verovalituksen kumoamiseksi. Tästä edusta ei tarvitsisi luopua, vaan voitaisiin palata siihen, että päätöksen tehnyt viranomainen puolustaa itse tekemiään ratkaisuja veronmaksajan väitteitä vastaan.
Roomalaista valtiomiestä Cato vanhempaa mukaillen: Muuten olen sitä mieltä, että VOVA on hävitettävä.
Vesa Korpela
VOVAn lakkauttamista ei ilmeisti edes tarvittasii, jos VML 28§ saataisiin kumottua. Sen jälkeen verolaki määrittelisi yksiselitteisesti, miten joku veroasia on eikä mikään veroratkaisu menisi enää oikeuteen, muun kuin näytön osalta.
Veronmaksjien lakimies ei tietenkään voi mitään poliittiselle agendalle, jonka mukaan kaikkia tulonsaajia, varsinkin yritystulon, on verotettava maksimaalisesti ja mieluummin vielä senkin päälle. Hän voisi kuitenkin edes rivien välissä antaa yrittäjille konkreettisia ohjeita, miten ja mihin lakiin/päätökseen vetoamalla jonkin veroratkaisun saisi kumottua tai mieluummin jo ennalta torjuttua. Käytäntöhän on, että koska yrittäjällä ei ole aikaa, jaksamista eikä asiantuntemusta taistella vääriä verotuspäätöksiä vastaan, hän ottaa vahingon takaisin jotenkin muuten, kuten harmaan talouden muodossa.
Syy harmaaseen talouteen onkin juuri epäoikeudenmukaiseksi koettu verotus eikä suinkaan pelkkä ahneus. Verottajan harmaan talouden vastaiset kampanjat ovatkin yhtä naurettavia kuin jos Nottinghamin sheriffi yrittäisi mustamaalata Robin Hoodia postailemalla kampanjakirjelmiä pitkin Sherwoodin metsiä.
Kommentoi