Jälkiasennettu tulisija, kuten takka tai kamiina, sopii moneen taloon, mutta paloturvallisuuden varmistaminen vaatii ammattilaisen apua. Isoin riski on väärin asennettu savupiippu.
Tunnelmaa ja lämpöä tuovan takan hankkiminen on käynyt mielessä monessa kodissa, etenkin jos puuta polttamalla on mahdollista säästää myös sähkölämmityksessä.
Asuntoon voi asentaa jälkikäteen monenlaisia tulisijoja. Käyttötarkoituksen ja sisustusratkaisujen ohella valinta on tehtävä aina paloturvallisuus edellä, Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Hannu Murtokare korostaa.
"Jo tulisijan hankintavaiheessa on syytä kiinnittää huomiota tulisijan ja savupiipun paloturvallisuuteen, käyttöön ja huoltoon."
Tulisijan tilaaja on aina viime kädessä vastuussa, että se suunnitellaan ja rakennetaan määräysten mukaisesti. Murtokare suosittelee ottamaan asiansa osaavat ammattilaiset mukaan heti hankkeen alkuvaiheessa. Asiantuntemusta löytyy esimerkiksi tulisijojen toimittajilta, nuohoajilta ja rakennesuunnittelijoilta.
Murtokare suosittelee lähtemään liikkeelle oman kunnan rakennusvalvonnasta ja tarkistamaan tarvittavat luvat. Tulisijan ja savupiipun rakentaminen edellyttää yleensä rakennuslupaa. Asia selviää oman kunnan rakennusjärjestyksestä tai soittamalla kunnan rakennusvalvontaan.
"Jo lupavaiheessa tarvitaan todennäköisesti ammattilaista hakemukseen liitettävien piirustusten ja suunnitelmien vuoksi. Vaadittavien dokumenttien laajuus vaihtelee kunnittain", Murtokare sanoo.
Rivi- ja paritaloissa takan asennuksesta tulee sopia myös taloyhtiön kanssa.
Tulisijan ja piipun sovittava yhteen
Nykyisin etenkin jälkiasennuksissa suositaan kevyempiä takkoja tai kamiinoja, koska niiden asentaminen on helpompaa verrattuna painaviin ja tilaa vaativiin varaaviin takkoihin.
Jälkiasennuksissa savupiippuna käytetään yleisimmin teräshormia, koska se on kevyt ja suhteellisen helppo asentaa.
Myös keraamisesta sisäputkesta, eristeestä ja kevytsoraharkosta valmistettu harkkopiippu tai paikalla muurattu tiilipiippu voi tulla kyseeseen, jos sen voi sijoittaa kohteeseen ilman isompaa remonttia.
"Keskeistä on huomioida tulisijan ja savupiipun yhteensopivuus", Murtokare korostaa.
Tehdasvalmisteisten tulisijojen ja savupiippujen keskeiset ominaisuudet selviävät CE-merkintään liittyvistä suoritustasoilmoituksista. Ne löytyvät valmistajan nettisivuilta tai kysymällä myyjältä.
Suoritustasoilmoitus esimerkiksi kertoo, millaisia suojaetäisyyksiä tulisija tai savupiippu vaatii. Niistä selviää myös tuotteen lämmönkestävyys.
Tulisijasta lähtevien savukaasujen enimmäislämpötila ei saa ylittää savupiipulle määritettyä lämpötilaluokkaa. Suomessa vaatimuksena on, että puuta tai muuta kiinteää polttoainetta käyttävien tulisijojen savupiipun tulee olla lämmönkestävyydeltään luokkaa T600. Se osoittaa piipun läpäisseen standardien mukaiset testit, joissa 700 asteen lämpöä ajetaan savupiippuun kuuden tunnin ajan.
Kaikkien savupiippujen tulee olla lisäksi nokipalon kestäviä. Myös tulisijan ja savupiipun toisiinsa liittävien yhdysputkien tulee täyttää lämmönkestävyyden vaatimukset.
Läpiviennit suurin riskin paikka
Toisin kuin vaikkapa sähköasennukset, tulisijan ja savupiipun asennustyöt eivät ole luvanvaraisia. Tee-se-itse-ratkaisun sijaan Murtokare suosittelee käyttämään ammattitaitoista ja määräykset tuntevaa asentajaa tai muuraria.
"Erityisen tarkkana on oltava liitoksissa ja savupiipun läpiviennissä etenkin rakennuksen yläpohjassa. Tässä on noudatettava tarkasti tuotevalmistajien ohjeita", Hannu Murtokare sanoo.
Savupiippu tulee asentaa niin, että esimerkiksi yläpohjassa suojaetäisyys on riittävä kattotuolien kaltaisiin palaviin rakenteisiin. Piipun ympärillä olevien eristeiden tulee olla palonkestäviä A1-luokan tuotteita.
Vanhassa talossa uuden tulisijan saattaa pystyä liittämään käyttämättömään hormiin. Vuosia kylmillään olleen hormin kunto tulee silloin tarkistaa ja vähintäänkin nuohota.
Tarkistettaviin asioihin kuuluu myös tulisijan ja savupiipun perustus. Sen tulee olla riittävän kantava ja liikkumaton. Kevytrakenteinen takka ja siihen liitetty metallihormi edellyttävät harvemmin alla olevien rakenteiden vahvistamista.
Sen sijaan tiilestä tai vuolukivestä tehty takka painaa helposti tuhat kiloa. Se vaatii perustusten suunnittelua rakennusalan ammattilaisen kanssa.
Tulipesästä sinkoilevien kipinöiden varalta tulisijan edusta tulee suojata metallilevyllä tai muulla palamattomalla aineella.
Nuohoaminen kerran vuodessa
Tulisijan asiallinen käyttö ja ylläpito ovat olennainen osa paloturvallisuutta.
"Lakisääteisesti on nuohottava vakituisesti asutuissa kiinteistöissä vähintään vuoden välein ja vapaa-ajan asunnoissa vähintään kolmen vuoden välein", Murtokare muistuttaa.
Nuohoaminen ehkäisee nokipaloja, jotka aiheutuvat savupiippuun jääneestä palamisjätteestä.
Nokipalossa savupiipun lämpötila nousee rajusti. Se voi aiheuttaa piippuun vaurioita ja ylikuumenemisen, jolloin tuli pääsee rakennuksen rakenteisiin.
Murtokareen mukaan nuohoaminen on myös energiatehokkuuden ja ympäristön kannalta tärkeää. Nuohoamaton tulisija polttaa puita heikommin ja tuottaa ilmaan enemmän päästöjä.
Myös tulisijan lämmittämisessä on tärkeää huomioida paloturvallisuus. Tässäkin kannattaa tutustua käyttöohjeisiin ja tulisijan toimittajan ohjeisiin.
Jos tulisijaa lämmitetään liikaa ja liian pitkään, vaarana on savukaasujen ylikuumeneminen. Silloin piipun ulkokuori voi muuttua niin kuumaksi, että se voi sytyttää esimerkiksi lähellä olevia kattotuolirakenteet palamaan.
Palo- ja häkävaroitin kannattaa tarkistaa
Tulisijan turvallisessa käytössä on myös muistettava, että tulipesään muodostuu häkää niin pitkään kuin hiillos kytee. Jos tulisijan sulkupellin sulkee liian aikaisin, sisäilmaan voi päästä häkäkaasua ja aiheuttaa häkämyrkytyksen.
Tuhkalaatikko on tärkeää tyhjentää säännöllisesti, jotta tulipesään tulee riittävästi ilmaa. Palamisesta jäljelle jäänyt tuhka tulisi sijoittaa kannelliseen ja palamattomaan astiaan ja viedä riittävän pitkälle rakennuksesta.
Uuden tulisijan hankkimisen jälkeen on tarkistettava, että asunnossa on riittävä määrä palovaroittimia ja että ne myös toimivat. Lisäturvaa tuovat häkävaroitin, palosammutin ja sammutuspeitto.
"Alkusammutusvälineiden käyttöä kannattaa myös opetella ja kerrata niiden käyttöä aina aika ajoin", Murtokare muistuttaa.
Vakuutusyhtiö korostaa huolellista käyttöä
Myös koti- ja kiinteistövakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö edellyttää, että tulisija ja savupiippu ovat säännösten mukaiset.
"Vakuutusyhtiö ei käy lähtökohtaisesti tarkastamassa tulisijoja erikseen. Mahdollisessa vahingossa korvauksen edellytyksenä on, että tulisijan ja hormin asennuksessa on noudatettu viranomaisten määräyksiä ja tuotteiden valmistajien asennus- ja käyttöohjeita", Ifin omaisuusvakuutusten tuotepäällikkö Jussi Lindström sanoo.
Hänen mukaansa vakuutusyhtiön näkökulmasta keskeisintä on tulisijan huolellinen käyttö ja säännöllinen huolto. Asunnon omistajan on huolehdittava säännöllisestä nuohouksesta. Oleellista on myös, että tulisijaa käytetään oikein.
"Tulisijaa on käytettävä aina valvotusti, jotta vaikkapa tulisijasta lentävät kipinät huomataan riittävän ajoissa. Myöskään puuta tai pahvin kaltaisia palavia materiaaleja ei saa säilyttää liian lähellä tulisijan aukkoa", Lindström toteaa.
Vakuutusyhtiön tietoon tulleista tulisijojen tulipaloista valtaosa on lähtenyt liikkeelle rakennuksen ylä- tai välipohjasta, jonka läpi viety savupiippu on ylikuumentunut ja sytyttänyt ympärillä olevat rakenteet.
"Siksi on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota savupiipun paloturvalliseen eristämiseen, suojaetäisyyksiin ja hormin liitoksiin", Lindström korostaa.
Jutun lähteenä on käytetty rakennusinsinöörin RIL ry:n julkaisua Tulisijan valinta- ja käyttöopas 2023, jonka laatimiseen on osallistunut alan järjestöjä, yrityksiä ja viranomaisia. Julkaisun voi ladata ilmaiseksi RILin kirjakaupasta.
Tulisijoissa riittää valinnanvaraa
Asuintaloon jälkikäteen asennettavissa tulisijoissa riittää valinnanvaraa kohteen ja käyttötarkoituksen mukaan. Tässä kolme erityyppistä esimerkkiä:
1. Kiertoilmatakka lämmittää nopeasti
Kiertoilmatulisijan toiminta perustuu huoneilman kierrättämiseen tulisijan rakenteissa. Sen avulla huoneen lämpötila saadaan kohoamaan nopeasti, mutta kevyt rakenne ei varaa lämpöä pitkäksi aikaa.
Kiertoilmatulisijoja ovat esimerkiksi niin sanotut kevyt- ja valmistakat, jotka ovat jälkiasennetuista tulisijoista suosituimpia. Suhteellisen kevyt rakenne helpottaa niiden sijoittamista.
2. Varaava tulisija pitää lämpöä pitkään
Varaavat tulisijat varaavat nimensä mukaisesti lämpöä jopa pari vuorokautta puiden polttamisen jälkeen. Varauskyky perustuu lämpöä sitovaan massaan, kuten tiileen, vuolukiveen tai keraamiseen massaan.
Varaava tulisija vie enemmän tilaa ja painaa paljon, joten se edellyttää alleen riittävän kantavan perustuksen.
3. Kamiina sopii hyvin mökkikäyttöön
Kamiinat ovat yleensä pienikokoisia valuraudasta tai teräksestä valmistettuja tulisijoja, jotka lämmittävät kylmän huonetilan nopeasti. Siksi ne sopivat hyvin esimerkiksi mökkikäyttöön.
Asunnoissa kamiina ei ole välttämättä paras vaihtoehto lämmitykseen, sillä se tuottaa helposti ylilämpöä.
Kamiina on yleensä kevyt ja kompakti, mikä helpottaa sen sijoittamista.
Lähde: Tulisijan valinta- ja käyttöopas 2023, tulisijojen valmistajat
Matti Remes
Kuva: Susa Junnola
