Aiotko viettää eläkepäiväsi muualla kuin Suomessa? Oletko hankkinut ulkomailta varallisuutta, jonka haluat jättää aikanaan perillisille haluamallasi tavalla?
Perinnönjaossa ei aina sovelleta lakeja siitä maasta, jonka kansalainen perinnön jättäjä on. ”Kansainväliset perintöasiat ovat monimutkaisia, ja niistä on liikkeellä myös vääriä mielikuvia”, sanoo Turun yliopiston kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professori Tuulikki Mikkola.
”Ne hämmentävät usein juristejakin, tavallisesta kansalaisesta nyt puhumattakaan.”
Suurin ongelma ovat isot maakohtaiset erot perintöasioita koskevassa lainsäädännössä”, Mikkola toteaa.
Erityisesti ulkomailla asuvan tai omaisuutta vieraassa maassa omistavan suomalaisen kannattaa perehtyä myös paikallisiin perintösääntöihin.
”Näin voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä”, sanoo Tuulikki Mikkola.
Harhaluuloja perintöasioissa
Mikkola on kansainvälisten perintöasioiden johtavia asiantuntijoita Suomessa. Hänen osaamiselleen riittää kysyntää, sillä rajojen avautuminen ja ihmisten liikkuvuuden kasvu tuovat yhä useampaan perinnönjakoon kansainvälisiä ulottuvuuksia.
”Tyypillinen tapaus on, että perittävä on Suomen kansalainen, mutta hänen asuinpaikkansa on muussa maassa. Perinnön jättäjä on myös saattanut kerryttää omaisuutta useaan eri valtioon.”
Mikkolan mukaan kansainvälisistä perintöasioista on liikkeellä myös vääriä mielikuvia. Yleinen harhaluulo esimerkiksi on, että perinnönjaossa sovelletaan lakeja siitä maasta, jonka kansalainen perinnön jättäjä on.
”Näin ei ole. Usein luullaan myös virheellisesti, että avioliiton solmimismaalla olisi jotakin merkitystä. Sekään ei pidä paikkaansa.”
Silläkään ei ole merkitystä, ovatko aviopuolisot eri maiden kansalaisia.
EU yhtenäisti perintösääntöjä
Viime vuoden elokuussa Euroopan unionissa astui voimaan uusi EU-perintöasetus. Sen tavoitteena on yhdenmukaistaa pelisääntöjä perintöasioissa, joihin liittyy henkilöitä tai omaisuutta kahdessa tai useammassa jäsenmaassa.
Mikkolan mukaan tarkoituksena on myös antaa perinnön jakamista suunnitteleville henkilöille nykyistä paremmat mahdollisuudet suunnitella tulevaa.
Uusi EU-asetus sisältää muun muassa säännökset siitä, minkä valtion lain mukaan perintö jaetaan. Sen sijaan jäsenmaiden kirjavia perintösäännöksiä asetus ei yhtenäistä.
”Jäsenmaiden perintölait ja käytännöt poikkeavat jatkossakin huomattavasti toisistaan. Ikävien yllätysten välttämiseksi myös toisessa EU-maassa kannattaa aina tarkistaa paikalliset säännökset ja käytännöt.”
Eri tulkinta samasta testamentista
Mitä kauemmas mennään, sen tarkempi pitää olla paikallisten pelisääntöjen selvittämisessä. Mikkola suosittelee perintöön liittyvien suomalaisten asiakirjojen käännättämistä paikalliselle kielelle ja niiden tarkistuttamista sikäläiset perintösäännöt tuntevalla juristilla.
”Lisäksi asiantuntijalle kannattaa kertoa tarkasti, millaista lopputulosta perinnön jakamisessa tavoittelee. Hän osaa sitten arvioida, miten päämäärään päästään paikallisen lainsäädännön puitteissa.”
Järjestelyt voivat vaikuttaa oleellisesti esimerkiksi lesken ja lasten asemaan perinnönjaossa.
”Perintöasioita miettivän pitää osata kysyä oikeat kysymykset, miettiä riskejä ja pyytää apua asiantuntijalta, joka nämä asiat hallitsee.”
Mikkola ottaa esimerkin Yhdysvaltoihin muuttavasta suomalaisesta, jonka tekemässä testamentissa perintöön sovellettavaksi laiksi määritellään Suomen laki.
Lopputulos ei ole kuitenkaan välttämättä se, mitä perinnön jättäjä ajatteli asiakirjojen laadinnan yhteydessä Suomessa.
”Perintöasioihin vaikuttaa myös se, minkä maan lakien mukaan perintömenettely tapahtuu. Yhdysvaltalainen oikeusjärjestelmä voi esimerkiksi tulkita samaa testamenttia eri tavalla kuin Suomen oikeus.”
Perinnönjako asuinmaan mukaan
Uuden EU-asetuksen mukaan kuolinpesän selvitys ja perinnönjako tehdään siinä EU-maassa, jossa perittävällä oli asuinpaikka kuolinhetkellä. Perintöasioihin sovelletaan tämän valtion lakia, ellei asiasta ole vainajan testamentissa toisin määrätty.
Jos esimerkiksi Espanjassa asuva Suomen kansalainen kuolee, perintö jaetaan Espanjan lakien mukaan. Tämä pätee koko kuolinpesään, myös Suomessa olevaan omaisuuteen.
”Se on joskus vaikea ymmärtää, että perinnönjako Espanjan lain mukaan kattaa myös vainajan omaisuuden Suomessa, vaikkapa kakkosasunnon Helsingissä tai kesämökin Mikkelissä.”
Mikkola korostaa, että perinnönjakomaan määräävä asuinpaikka ei määräydy väestörekisteritietojen mukaan.
Kyse on niin sanotusta juridisesta asuinpaikasta. Se määritellään aina tapauskohtaisesti sen mukaan, mikä on henkilön keskeinen ja tosiasiallinen elinympäristö.
”Asuinpaikan määrittely voi olla vaikeaa, jos henkilö on asunut vaikkapa puolet vuodesta Suomessa, puolet Espanjassa.”
Sovellettavalla lailla iso merkitys
Mikkola huomauttaa, että kuolinhetken asuinpaikan määrittelyllä voi olla kuitenkin iso merkitys, jos perinnönjaossa ovat vastakkain esimerkiksi lesken ja lasten edut.
Suomessa leski saa esimerkiksi pitää hallinnassaan jakamattomana puolisoiden yhteisen kodin ja asuntoirtaimiston. Monissa muissa maissa lesken oikeudet ovat rajatummat.
”Myöskään rintaperillisten lakiosaoikeus ei ole välttämättä yhtä laaja kuin meillä.”
Perittävä voi siis jo elinaikanaan määrätä testamentilla, minkä maan lakia hänen perintöönsä aikanaan sovelletaan. Valintamahdollisuutta on rajattu kuitenkin niin, että perittävä voi valita asuinmaansa lain sijasta vain sen maan lain, jonka kansalainen hän on.
Mikkolan mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista valitsee Suomen lain. Asiaa kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, sillä joissakin tapauksissa toisen maan perimysjärjestys voi sopia tilanteeseen paremmin kuin suomalaiset säännökset.
”Monissa maissa perittävä voi päättää testamentissa vapaammin omaisuutensa jakamisesta kuin Suomessa, kun lesken avio-oikeus ja rintaperillisten lakiosaoikeus vainajan omaisuuteen ovat rajallisemmat.”
Perintötodistus helpottaa asiointia
EU-asetuksen suurin hyöty on Mikkolan mielestä se, että jossakin jäsenmaassa tehty perinnönjakoratkaisu pätee sellaisenaan kaikissa muissakin EU-maissa.
”Nyt esimerkiksi Espanjassa tehty perinnönjako on pätevä sellaisenaan myös vaikkapa Suomessa. Aiemmin näin ei ollut.”
EU:n perintöasetuksen myötä EU-maissa otettiin myös käyttöön niin sanottu eurooppalainen perintötodistus, jonka tarkoituksena on selkeyttää perintöasioiden hoitoa muissa EU-maissa.
Perintötodistuksella perillinen, testamentinsaaja tai jäämistön hoitaja voivat todistaa asemansa toisessa EU:n jäsenvaltiossa, mikä helpottaa asiointia viranomaisten ja esimerkiksi pankin kanssa.
Perintötodistuksen voi hakea perittävän kuoleman jälkeen. Todistus kirjoitetaan siinä EU-maassa, jonka tuomioistuimilla on toimivalta kyseisessä perintöasiassa. Suomessa uusia asiakirjoja antaa Helsingin maistraatti.
”Perintötodistus on vielä sen verran uusi asia, ettei käytäntö ole lähtenyt vielä kunnolla käyntiin. Helsingin maistraatti on kirjoittanut vasta muutamia todistuksia”, Mikkola tietää.
Avioehto ei välttämättä pädekään
Kansainvälisissä tilanteissa asiaa voi mutkistaa myös se, että ennen perinnönjakoa tarvitaan omaisuuden jako eli ositus.
Ositus perustuu avio-oikeuteen, jolla tarkoitetaan puolison oikeutta toisen puolison omaisuuteen avioliiton päättyessä kuoleman tai avioeron vuoksi. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa avioehdolla.
”Kansainvälisissä tapauksissa avioehtosopimuksessa kannattaa mainita, minkä maan lakia aviovarallisuuteen sovelletaan. Yhtä lailla on tärkeää selvittää, onko Suomessa tehty sopimus pätevä myös esimerkiksi toisen puolison kotimaassa tai maassa, jossa perheellä on omaisuutta.”
Mikkola huomauttaa, että Suomessa laadittua avioehtoa ei välttämättä hyväksytä muissa maissa.
”Jos asuinpaikka on ulkomailla, Suomessa tehtyä avioehtosopimusta kannattaa ehdottomasti näyttää aina myös paikalliselle asiantuntijalle.”
Loma-asunnon ostossa tarkkana
Perintöasioita voi mutkistaa myös se, että omaisuuteen liittyvät kysymykset ratkaistaan yleensä sijaintimaan lainsäädännön mukaan. Sikäläisiin säännöksiin saattaa liittyä Suomessa täysin vieraita sääntöjä.
Esimerkiksi lomahuoneiston ostamisessa saa olla tarkkana. Jos suomalainen aviopari ostaa huoneiston Floridasta, asiakirjoihin voidaan kirjata joint tenancy, joka sanakirjan mukaan tarkoittaa yhteisomistusta.
Yhdysvaltain lainsäädännössä joint tenancy -termillä on kuitenkin erityismerkitys. Jos toinen puoliso kuolee, lomahuoneisto merkitään osituksessa suoraan lesken omistukseen.
Kuolleen henkilön perillisillä ei ole siten oikeutta perintöosaan.
”Vastaavanlaisia säännöksiä on Euroopassakin. Ne avaavat mahdollisuuksia jäämistösuunnittelulle, mutta yleensä ne tulevat täytenä – ja usein ikävänä – yllätyksenä asianomaisille.”
Ulkomailla velat voivat periytyä
Myös perillisen on syytä olla tarkkana kansainvälisessä perinnönjaossa.
Suomessa lasten vastuu perimiensä vanhempien veloista rajoittuu tavallisesti vain perintönä saatujen varojen määrään. He eivät vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan perittävän veloista.
Sen sijaan esimerkiksi joissakin EU-maissa perillinen ottaa perinnön mukana vastuulleen myös vainajan velat. Siksi on tärkeää tietää, että perinnöstä voi myös kieltäytyä ja välttyä näin saamasta velkoja kontolleen.
”Suomessa järjestetyssä perunkirjoitustilaisuudessa tehty ilmoitus perinnöstä luopumisesta ei välttämättä päde ulkomailla. Siksi onkin tärkeää tarkistaa, mitä perinnöstä luopuminen edellyttää asianomaisen maan lain perusteella.”
Käytännöt vaihtelevat valtioittain. Joissakin maissa kieltäytymisestä on ilmoitettava perinnönjaon vahvistavalle notaarille, toisissa taas asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle.
Perillisten löytäminen salapoliisityötä
Perillisten asuinpaikalla tai kansalaisuudella ei ole perinnönjaon kannalta yleensä merkitystä.
Kansainväliset sukulaisuussuhteet voivat kuitenkin aiheuttaa muunlaista päänvaivaa, jos vainaja on asunut useissa maissa ja mahdollisia perillisiä on etsittävä eri puolilta maailmaa.
Kuolinpesän perukirjan vahvistaminen edellyttää, että asiakirjaan on kirjattu osakasluettelo, joka osoittaa kaikki perintöön oikeutetut henkilöt.
Suomessa vaaditun sukuselvityksen tekeminen on yleensä suhteellisen helppoa. Muita Pohjoismaita koskevissa tietohauissa auttaa Julkishallinnon palvelukeskus, mikä helpottaa esimerkiksi Ruotsissa asuvien perillisten löytymistä.
Ulkoministeriö voi auttaa esimerkiksi virkatodistusten hankinnassa ulkomailta, mutta sukuselvityksiä Suomen edustustot eivät tee.
”Jos maassa ei ole keskitettyä väestötietojärjestelmää, tietojen etsiminen paikallisista rekistereistä voi olla vaivalloista.”
Mikkolan mukaan perillisten löytämisessä auttaa huomattavasti, jos etsittävän henkilön nykyisestä asuinpaikkakunnasta on edes summittaista tietoa. Joskus vanhakin osoitetieto auttaa pääsemään jäljille.
”Jäljittäminen on usein haastavaa. Usein henkilökohtaiset kontaktit esimerkiksi paikallisiin juristeihin ovat kullanarvoisia.”
Yllätyksiä perinnönjaossa
Suomalainen avioehto ei pätenyt Englannissa
Miehen töiden takia useissa maissa asunut suomalainen aviopari halusi suunnitella perintöasioita.
Pariskunta laaditutti Suomessa avioehdon, jonka mukaan ositukseen sovelletaan Suomen lakia.
Lisäksi molemmat puolisot teetättivät testamentin ja siihen lakiviittauksen, että perintöön tulisi soveltaa Suomen lakia.
Keskeisenä tavoitteena oli turvata Suomen laissa määritelty lesken asema. Puolisot toivoivat lopputulosta, jonka mukaan leskellä olisi omaisuuden hallinta, mutta omistus menisi lapsille.
Kummallakin puolisolla oli aikuinen lapsi aikaisemmasta suhteesta.
Aviopari muutti Englantiin, joka ei sovella perintöasetusta. Mies kuoli ja jätti jälkeensä omaisuutta Lontoossa. Kyse oli pariskunnan asunnosta, jossa ehdittiin asua vuoden verran ennen miehen kuolemaa.
Perintöasian lopputulos tuli yllätyksenä. Suomessa tehtyä avioehtoa ei pidetty Englannissa pätevänä, eikä lakiviittauskaan saanut merkitystä. Testamentti oli muuten kunnossa, mutta senkään lakiviittaus ei saanut Englannissa merkitystä.
Sekä jäämistöositukseen että perintöön sovellettiin Englannin oikeutta. Suomalaista hallintaan perustuvaa lesken suojajärjestelmää ei Englannissa tunneta, vaan leski sai perintöoikeuden nojalla kaiken omaisuuden. Perittävän lapsella ei ollut lakiosasuojaa.
Australia ei tunne toissijaisia perittäviä
Kansalaisuudeltaan suomalainen nainen asui Australiassa ja oli naimisissa toisen Suomen kansalaisen kanssa. Pariskunnalla ei ollut lapsia.
Kun mies kuoli, perinnönjaossa sovellettiin Australian säännöksiä ja toimitus tehtiin Australiassa. Nainen peri miehen.
Nainen muutti myöhemmin Suomeen ja kuoli muutaman vuoden kuluttua muutosta. Hänen perinnönjakonsa tapahtui Suomessa Suomen lain mukaisesti.
Miehen sukulaiset vaativat perintökaaren mukaisesti osuutta lesken kuolinpesään, koska he väittivät olevansa ensin kuolleen toissijaisia perillisiä. Miehen perinnönjako oli kuitenkin toimitettu Australiassa, jonka perintölain mukaan toissijaisilla perittävillä ei ole oikeuksia. Miehen sukulaiset jäivät näin ilman perintöä.
Lähde: Tuulikki Mikkola
Kuka?
Nimi: Tuulikki Mikkola
Tehtävä: Kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professori, Turun yliopisto
Mikä kansainvälisissä perintöasioissa kiehtoo?
”Kansainväliset perintöasiat alkoivat kiinnostaa lakiopintojen loppuvaiheessa, kun tein jatkotutkimusta Englannissa. Silloin havahduin, kuinka paljon eri maiden perintösäännökset poikkeavat toisistaan.
Muut oikeuden alat perustuvat enimmäkseen säännösten tulkintaan. Kansainvälisissä perintöasioissa on koottava palapeliä, joka vaatii myös tietynlaista päättelyä ja aineellisen oikeuden tutkimista.
Näissä asioissa on vaikea löytää yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Sen vuoksi lopputulosta voi olla joskus vaikeaa ennakoida.”
Matti Remes
