Osa adoptoiduista perii sekä biologiset vanhempansa että adoptiovanhempansa. Vedenjakaja on vuodessa 1980. Toinen tärkeä päivämäärä on heinäkuu 2012.
Virallisesti Suomessa on noin 30 000 adoptoitua. Todellisuudessa adoptoituja arvioidaan olevan jopa 100 000, mutta läheskään kaikki heistä eivät tiedä olevansa adoptoituja.
Ylivoimaisesti suurin osa sekä tilastoiduista että tilastoimattomista adoptoiduista on adoptoitu Suomesta. Ulkomailta adoptoituja on vain noin 5 000.
Kuilu tilastojen ja todellisuuden välillä paikantuu vuoteen 1980. Sitä ennen kotimaan adoptioita ei aina tilastoitu, vaan moni naimattoman äidin vauva päätyi hiljaisesti sukulaisten hoiviin tai ottolapseksi Ruotsiin. Adoptio oli mahdollista myös purkaa.
”Joillekin ennen vuotta 1980 adoptoiduille adoptio paljastuu vasta, kun postiluukusta putoaa kutsu biologisten vanhempien perunkirjoitukseen”, kertoo Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Jenny Nyman Ahokas.
Vuoden 1980 alun jälkeen adoptoidulle tällaista yllätystä ei tule, sillä vuoden 1979 adoptiolain mukaan 1.1.1980 jälkeen adoptoidut eivät enää peri biologisia vanhempiaan, vaan adoptiovanhempansa.
Merkittävällä osalla ennen vuotta 1980 adoptoiduista on kuitenkin ollut lakiuudistuksen jälkeen oikeus perintöön sekä biologisilta että adoptiovanhemmilta. Heidän ja heidän perillistensä kohdalla ratkaisevaa on, onko adoptio heikko vai vahva ja onko perinnön jättäjä kuollut ennen vai jälkeen 1.7.2012, jolloin nykyinen adoptiolaki astui voimaan.
Adoptio aiheuttaa harvoin perintöriitoja
Perintöoikeuteen erikoistunut juristi Lasse Jelekäinen Asianajotoimisto Lindblad & Co Oy:stä ei ole törmännyt tilanteeseen, jossa adoptio olisi selvinnyt henkilölle itselleen vasta perinnönjaossa. Hämmästystä adoptoiduille aiheuttaa enemmänkin se, että he ylipäätään perivät biologiset vanhempansa.
Joskus adoptioon annettu sisarus saattaa tulla yllätyksenä perheen biologisille lapsille. Jelekäisen kokemuksen mukaan perinnönjaot, joissa on mukana adoptiolapsia, eivät silti ole ainakaan riitaisempia kuin sisarusten väliset perinnönjaot yleensä – enemmänkin päinvastoin.
Uudessa perheessä kasvanut lapsi tuntee harvoin yhteenkuuluvuutta biologiseen perheeseensä, joten kaappikellosta tai valokuva-albumista ei tarvitse riidellä tunnearvojen vuoksi.
”Riitelyä saattaa vähentää sekin, että moni adoptoitu on jo perinyt tai tietää perivänsä adoptiovanhempansa”, Jelekäinen jatkaa.
Jenny Nyman Ahokas kertoo, että Adoptioperheiden yhdistykseen otetaan yhteyttä perintöasioissa lähinnä silloin, kun biologisten vanhempien perinnöstä halutaan luopua.
Jos ei halua olla osallisena biologisen sukunsa perinnönjaossa, kannattaa varmistaa, että oma adoptio on vahva adoptio. Tässä tapauksessa heikko adoptio on muutettava vahvaksi käräjäoikeudessa ennen perittävän kuolemaa.
Käytännön ongelmia perinnönjaossa saattavat aiheuttaa adoptiolapsen puuttuvat asiakirjat, kuten syntymätodistus, jos lapsi on adoptoitu ulkomailta ilman nykyistä kansainvälistä adoptioprosessia.
Vahva adoptio toi muutoksen
Perintöoikeus biologisiin vanhempiin liittyy ennen vuotta 1980 vahvistettujen adoptioiden heikon adoption statukseen.
Ennen 1.1.1980 tehtyjä adoptioita kutsutaan heikoiksi adoptioiksi muun muassa siksi, että ottovanhemmat pystyivät purkamaan adoption ja adoptiolapsella pysyi täysi perintöoikeus biologiseen sukuunsa.
Lisäksi adoptiolapselle syntyi perintöoikeus ottovanhempiinsa, mutta ei muuhun adoptiosukuun.
Vuoden 1979 adoptiolakiuudistuksessa kaikki 1.1.1980 jälkeen vahvistetut adoptiot muutettiin vahvoiksi adoptioiksi.
Samalla poistettiin mahdollisuus purkaa vanhojakaan adoptioita ja luotiin mahdollisuus muuttaa heikko adoptio tuomioistuimen päätöksellä vahvaksi. Siirto vahvaksi adoptioksi näkyy adoptiovanhemman virkatodistuksessa.
Aluksi muutosta saattoivat hakea vain adoptiovanhemmat, 1.7.2012 jälkeen vain täysi-ikäinen adoptoitu itse.
Vahvalla adoptiolla adoptiolapselle syntyi biologiseen lapseen verrattava perintöoikeus adoptiovanhempiensa suvussa. Samalla katkesivat perimyssiteet biologisiin vanhempiin ja heidän sukuihinsa.
Tosin vasta vuoden 2012 lakiuudistuksen jälkeen biologisilla vanhemmilla tai heidän sukulaisillaan ei ole ollut mahdollisuutta periä adoptiolasta.
Kaikkia heikkoja adoptioita ei kuitenkaan ole muutettu vahvoiksi. Ne ennen vuotta 1980 adoptoidut, joiden adoptiota ei ole muutettu vahvaksi adoptioksi, saivat vuoden 2012 lakiuudistuksessa perintöoikeuden biologisten vanhempien suvun lisäksi myös adoptiovanhempiensa sukuun, mikäli perittävä kuolee 12.7.2012 jälkeen.
Tämä tarkoittaa sitä, että adoptoitu ja hänen omat perillisensä voivat periä sekä biologiset että adoptiovanhemmat ja näiden sukulaiset.
Suuri osa adoptoidaan täysi-ikäisenä
Suomeen on adoptoitu ulkomailta lapsia vain muutama kymmenen ennen vuotta 1980. Tällä hetkellä ulkomailta adoptoidaan 50–70 lasta vuosittain. Luku on edelleen huomattavasti pienempi kuin kaikkien kotimaasta adoptoitujen henkilöiden määrä, mutta suurempi kuin Suomessa syntyneiden alaikäisten adoptiolasten määrä. Suurin osa Suomessa syntyneistä adoptoidaan nimittäin täysi-ikäisinä.
Täysi-ikäisyyden selittää se, että kaikista adoptioista hieman yli puolet on perheen sisäisiä adoptioita. Se tarkoittaa tilannetta, jossa aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli adoptoi puolisonsa biologisen lapsen.
Aikuisena adoptoiduissa on myös perheessä kasvaneita sijaislapsia.
Perheen sisäisessä adoptiossa tärkein tekijä ei useinkaan ole perintö, vaan esimerkiksi lapsen huoltajuus. ”Toisaalta, jos on toiminut lapsen sosiaalisena vanhempana, tuntuu luontevalta jättää hänelle myös omaisuutensa”, toteaa Jenny Nyman Ahokas.
Mikäli toinenkin biologisista vanhemmista on elossa, adoptioon tarvitaan joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta hänen suostumuksensa, sillä lapsella ei voi olla kolmea juridista vanhempaa.
Testamentti voi korvata adoption
Tilanteessa, jossa vain toisella puolisolla on biologinen lapsi eikä avioparilla ole yhteisiä lapsia, lapsen perintöoikeuden voi hoitaa vaihtoehtoisesti testamentilla. Mikäli perheessä on muita lapsia, astuu kuvaan rintaperillisen mahdollisuus vaatia lakiosansa eli puolet hänelle kuuluvasta perinnöstä.
Testamentilla voi siis jättää adoptiolapsille enemmän tai vähemmän perintöä kuin rintaperillisille. Kuten aina, testamentin sanamuodoissa kannattaa olla tarkka.
”Testamenttia tulkitaan sanamuodon ja tarkoituksen eikä lakipykälien mukaan”, Lasse Jelekäinen muistuttaa. Jos testamentissa puhutaan vain lapsista, pitää tietää, onko vainaja tarkoittanut sillä vain viimeisen parisuhteen rintaperillisiä vai myös mahdollisia adoptoituja tai edellisen parisuhteen aikana tai parisuhteen ulkopuolella syntyneitä lapsia.
Adoptioiden määrä vähenee
Perheen sisäiset adoptiot – kuten adoptiot yleensäkin – ovat vähentyneet viime vuosina selvästi. Suurin pudotus on tapahtunut samaa sukupuolta olevien avioparien ja rekisteröityjen parien perheissä. Taustalla on vuonna 2019 voimaan tullut äitiyslaki, jonka mukaan hedelmöityshoitojen avulla syntyvälle lapselle voidaan vahvistaa kaksi äitiä jo ennen lapsen syntymää eikä adoptiota tarvita.
Myös rekisteröityneessä parisuhteessa tai avioliitossa elävä miespari voi adoptoida lapsen. Avopari sen sijaan ei voi adoptoida yhteistä lasta.
Ruotsi siirtyi vahvaan adoptioon aiemmin
Ennen yksinhuoltajan aseman, päivähoitojärjestelmän ja ehkäisymenetelmien kehittymistä Suomesta annettiin lapsia adoptoitavaksi lähinnä muihin Pohjoismaihin tai Saksaan. Nykyään adoptio ulkomaille koskee tilanteita, joissa toinen osapuoli on ulkomaalainen ja perhe asuu ulkomailla.
”Ulkomaille adoptioon annettujen lasten perintöoikeudesta ei ole meillä lainsäädäntöä eikä oikeuden ennakkotapauksia. Oikeuskirjallisuudessa siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas on arvioinut tilannetta, joskaan hänen kannanottonsa ei ole oikeudellisesti sitova, ja toiset oikeusoppineet ovat antaneet myös eriäviä näkemyksiä”, kertoo Lasse Jelekäinen.
Kankaan mukaan perintöasioissa adoptiolle on annettava se merkitys, joka sillä on siinä maassa, jossa adoptio on vahvistettu. Jos siis adoptio on vahvistettu maassa, jonka lain mukaan adoptiolapsi perii vain adoptiovanhempansa, voitaisiin tätä soveltaa Suomessa perintöä jaettaessa. Tällöin adoptiolapsi ei perisi lainkaan biologista sukuaan.
Esimerkiksi Ruotsissa kaikki adoptiolapset siirrettiin vahvan adoption piiriin jo vuonna 1971 ja takautuvasti, eli Ruotsissa ei ole lainkaan adoptoituja heikon adoption piirissä. Nykyiset adoptiolait ovat perinnön näkökulmasta kaikissa Pohjoismaissa hyvin samankaltaiset.
FAKTA: ADOPTIOLAPSEN TÄRKEÄT PÄIVÄMÄÄRÄT PERINNÖNSAAJANA
1925 laki lapseksiottamisesta: Adoptiolapsi pysyy perintöoikeuden näkökulmasta biologisessa suvussaan. Kaikki adoptiot ovat ns. heikkoja adoptioita.
1.1.1980 voimaan astunut adoptiolaki: Kun adoptio on vahvistettu 1.1.1980 tai sen jälkeen, adoptiolapsi on perintöoikeudellisesti osa vain adoptiovanhempiensa sukua. Kaikki uudet adoptiot ovat ns. vahvoja adoptioita, ja adoptiovanhemmilla on mahdollisuus hakea heikon adoption muuttamista vahvaksi. Mikäli adoptio on vahvistettu ennen 1.1.1980 eikä sitä ole muutettu vahvaksi, perintöoikeus koskee edelleen biologisten vanhempien sukua mutta myös adoptiovanhempien sukua.
12.7.2012 voimaan astunut adoptiolaki: Kun adoptio on vahvistettu ennen vuotta 1980, mutta se on muutettu vahvaksi adoptioksi, adoptiolapsella on perintöoikeus vain adoptiovanhempien suvussa. Jos ennen vuotta 1980 vahvistettua adoptiota ei ole muutettu vahvaksi adoptioksi ja perittävä kuolee 12.7.2012 jälkeen, adoptiolapsella on perintöoikeus sekä koko biologiseen sukuunsa että adoptiovanhempiensa sukuun.
Katri Isotalo
