Romukullalle ei ole suositushintaa, joten kuluttajan kannattaa pyytää hintatarjous kolmelta, neljältä kultasepänliikkeeltä. Vanhoista koruista voi teettää myös uuden.
Suomen Kultaseppien Liiton toiminnanjohtaja Henrik Kihlman sanoo, että kierrätykseen sopivat jalometalleista parhaimmin kulta, platina, palladium ja hopea. Romumetalleina kierrätetään messinkiä, hopeaa, terästä ja rautaa. Liittoon kuuluu lähes 300 yritystä.
”Jos laatikossa lojuu rippi- tai ylioppilaslahjaksi saatu ruma koru, siitä voi teettää jotakin käyttökelpoista.”
Kultasepänala on Kihlmanin mukaan kierrätyksen edelläkävijä, sillä raaka-aineet ovat kalliita ja harvinaisia. Varsinkin kaikki kulta pyritään kierrättämään.
”Tuhatkunta vuotta on otettu talteen jokainen työstössä syntynyt hippu ja kaikki pöly. Kun työläiset lähtivät verstaalta kotiin, jopa käsienpesuvesistä siivilöitiin käsiin tarttuneet hiput, ja niistä tehtiin uutta”, hän sanailee.
Hinnat pitää verrata
Vaikka jalometallien maailmanmarkkinahinnat kertovat suuntaa, Kihlman luonnehtii romukultamaailmaa viidakoksi, jossa maallikon on vaikea liikkua. Kihlmanin kultainen neuvo on vertailu. Kuluttajan on syytä pyytää hintatarjous kolmelta, neljältä kultasepänliikkeeltä.
Kihlman kehottaa kysymään, onko paikalla kultaseppää, sillä joissakin kultasepänliikkeissä on vain myyjiä.
”Kokenut kultaseppä antaa luotettavan hinta-arvion, vaikka romukullalle ei ole suositushintaa. Pitkäaikainen asiakas voi saada parhaimman hinnan”, Kihlman sanoo.
Jos aikoo vain myydä romumetalliaan, on helppo valita paras tarjous.
Jos saatu tarjous ei tyydytä, kärsivällinen myyjä voi odottaa hintojen nousua.
Romumetallien vaihtelevista hinnoista kertoo päivittäin verkkosivuillaan esimerkiksi K. A. Rasmussen Oy, joka on osa norjalaista, Pohjoismaiden suurinta jalometalliyritystä.
Kihlman huomauttaa, että moni voi netissä luvata enemmän kuin isot liikkeet, mutta olennaista on katsoa todellinen hinta. Käteen voi jäädä luvattua vähemmän, jos hinnasta vähennetään vähintään käsittely- ja postikulut.
Kihlman uskoo, että asiakas saa maksun heti, kun kauppa on sovittu. Viiveitä tulee, jos esineen aitous tai sen kultapitoisuus pitää tarkistaa.
Koru uusiokullasta
Jos haluaa teettää vaikkapa perityistä vihkisormuksista, vanhoista ketjunpätkistä tai rikkinäisistä koruista mieleisensä korun, siitäkin kannattaa kysyä hinta-arvio muutamalta kultasepältä.
Kihlman kehottaa rohkeasti kysymään, sillä kyse on kaupankäynnistä. Hyväuskoinen ei pidä olla, vaikka korun teettämiselle ei ole yksiselitteistä laskentakaavaa.
”Romukulta ei ole suoraan käyttökelpoista, vaan se pitää puhdistaa. Pienen kultasilpun sulattaminen ja puhdistaminen on teknisesti hankalaa, ja työstä koituu kuluja, jotka yrittäjän on otettava huomioon hinnoittelussa”, Kihlman korostaa.
Silti työ kannattaa kultasepälle, jonka ei tarvitse ostaa uutta raaka-ainetta, ja seppä pääsee heti työhönsä. Kuluttaja taas saa korunsa edullisemmin kuin neitseellisestä aineksesta tehdyn.
Kihlman pitää luotettavimpina koruarvioijina yrityksiä, jotka sekä myyvät että puhdistavat raaka-aineita.
”Jos yritys on toiminut vuosikymmeniä, se kertoo pitkäjänteisestä kierrätyksestä, ei nopean rahan tavoittelusta. Vaarallisimmat toimijat sen sijaan ovat uusia, korkeimpien raaka-ainehintojen aikaan aloittaneita”, Kihlman vertaa.
Hannu Kaskinen
