Kun lainanhakija tulee pankkiin, näpsytteleekö toimihenkilö laskimeensa kuuden prosentin stressitestin pelkästään määräysten vuoksi ja velvollisuudesta?
Suomalaisten asuntolainoissa käytetyin viitekorko on 12 kuukauden euribor. Se romahti finanssikriisin puhjettua vuonna 2008. Vuodesta 2011 se on vajonnut lisää, eikä pohjaa näy. Nollan alapuolella on oltu yhtäjaksoisesti lähes neljä vuotta.
Samaan aikaan myös monien keskuspankkien ohjauskorot eri puolilla maailmaa ovat laskeneet tai pysyneet erittäin matalina, kun taloutta on yritetty piiskata vauhtiin halvalla rahalla.
Japanin jämähtämisestä nollakorkotasoon on puhuttu ja vuosia. Perinteisistä teollisuusmaista poikkeuksena Yhdysvaltojen keskuspankki on välillä päässyt nostamaan korkoaan. Pidemmän aikavälin vertailussa nostot ovat kuitenkin olleet vaatimattomia, ja tänä vuonna myös Yhdysvallat on kääntynyt taas koronlaskujen tielle.
Mitä oikein on tapahtumassa? Onko edessämme taas jokin uusi talous?
”Me olemme jo uudessa taloudessa. Se on paljon todellisempi ’uusi talous’ kuin esimerkiksi teknokuplan aika 2000-luvun alussa. Se perustuu lukuisiin muutoksiin, joita on tapahtunut finanssikriisin jälkeen”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju.
”Lisäksi esimerkiksi keskimääräinen inflaatio on ollut Yhdysvalloissa ja Euroopassa jo parikymmentä vuotta tavoiteltua hitaampi. Sekin kertoo, että ’pysyvä’ muutos on jo tapahtunut.”
Veronmaksajien pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola sanoo, että korot ovat olleet laskutrendillä erittäin kauan, itse asiassa vuosisatoja, vaikka välillä on eletty pitkiäkin korkean korkotason vaiheita.
”Moni ekonomisti uskoo laskutrendin jatkuvan. Länsimaissa on investointilama ja edessäkin heikot investointinäkymät, kun työvoima vähenee ja väestö vanhenee.”
Heikon tuottavuuden synkkä näkymä
Korkotasoa painaa talouskasvun heikkous. Danske Bankin päästrategi Valtteri Ahti kertoo, että 1970-luvun jälkeen keskimääräinen talouskasvu on hidastunut kaikkialla kehittyneissä talouksissa eli perinteisissä teollisuusmaissa.
Ahti esittelee amerikkalaisen taloustieteilijän Robert J. Gordonin näkemyksiä, joiden mukaan talouden tuottavuuden kasvu on voimakkaasti heikentynyt 1970-luvulta lähtien. Gordonin mukaan syynä on se, että tuorein, 1960-luvulta alkanut teollinen vallankumous tietokoneineen, interneteineen ja mobiililaitteineen ei enää tuota yhtä suurta hyötyä kuin aiemmat vallankumoukset. Teknologian kehityksen rajahyöty kutistuu kehityksen edetessä.
Ensimmäisen teollisen vallankumouksen ”suuria harppauksia” olivat muun muassa höyrykone, rautatiet ja kehräys- ja kutomakoneet. Toisesta vallankumouksesta saatiin esimerkiksi sähkö, polttomoottori, radio, kemikaalit sekä juokseva vesi ja viemäriverkosto, lääkkeet ja lapsikuolleisuuden väheneminen. ”Facebook ja Whatsapp eivät lisää tuottavuutta yhtä paljon kuin sähkö lisäsi”, Valtteri Ahti kärjistää Gordonin ydinviestiä.
Robert Gordonia kuvataan teknopessimistiksi, ja Ahtikin toteaa Gordonin talouskäsityksen olevan oikeastaan dystopia. Tulevaisuus voi olla toisenlainenkin, eikä kukaan voi tietää, miten esimerkiksi tekoäly kehittyy. Tällä hetkellä kasvun heikkous on kuitenkin tosiasia, ja teknologian lisäksi siihen vaikuttaa maailman väestönkasvun hidastuminen sekä väestön vanheneminen. Jos tuottavuuskehitys on heikkoa ja työvoima vähenee, talouskasvu ei lähde vauhtiin – eikä korkotaso nouse.
Ikääntyvä väestö säästää loppupäähän
Mikael Kirkko-Jaakkola sanoo, että yksi perimmäisistä korkotason laskun syistä on myös ihmisten säästämismahdollisuuksien ja säästämishalukkuuden kasvu yhteiskunnan vaurastuttua. Väestön ikääntyminen vahvistaa säästämishalukkuutta, kun rahaa kerätään elämän loppupään tarpeisiin.
Matala korkotaso saattaa vielä lisätä säästämisintoa entisestään, olipa säästämisen tavoitteena eläkeaika tai vaikkapa asunto tai muu iso hankinta. ”Kun säästöille ei saa korkotuottoa, pitää säästää entistä ahkerammin, jotta pääsee säästötavoitteeseensa”.
Miten pitkään nollakorkojen aika voi jatkua?
”Japanissa se on jatkunut parikymmentä vuotta. Nyt kysytään, onko Eurooppa Japanin tiellä. Ei korkotasoa voi ennustaa kymmenen vuoden päähän, mutta kyllä matalilla koroilla mennään todella monta vuotta tästä eteenpäin”, Etlan Aki Kangasharju sanoo.
”Asuntovelallisen vaaran vuodet ovat viisi ensimmäistä lainavuotta, joten nyt lainanottaja voi olla korkokehityksen suhteen huoleti.”
Onko tässä tilanteessa turhaa tehdä asuntolainan hakijalle ns. stressitestiä siitä, selviäisikö hän kuuden prosentin lainakorosta?
”On! Pankkien täytyy kuitenkin se tehdä”, Aki Kangasharju sanoo. Pankki-ihmiset kuitenkin puhuvat jatkuvasti stressitestistä, ja se on tärkeä asunnonostajan maksukykyä varmistettaessa. Ei Aki Kangasharjultakaan ehkä olisi saanut näin tömäkkää lausuntoa vielä viime vuonna, kun hän työskenteli Nordean pääekonomistina.
Mikael Kirkko-Jaakkola muistuttaa, että nimelliskorkojen negatiivisuuden lisäksi lainan todelliseen hintaan vaikuttaa inflaatio. Siten lainan reaalikorko on voinut olla pakkasella aikaisemminkin, vaikka korkolukemat ovat olleet nykyistä korkeammat.
Reaalikorko saadaan, kun lainan nimelliskorosta vähennetään inflaatio. Nyt inflaatio pyörii yhden prosentin vaiheilla, mutta esimerkiksi vuonna 2011 inflaatio oli 3,5–4 prosenttia. Asuntolainaa sai 2–3 prosentin korolla, joten velallisen reaalikorko saattoi silloinkin olla negatiivinen.
Kannattaisi toivoa korkojen nousua
Vaikka halvat korot ovat juhlaa velalliselle, kannattaisi toivoa korkojen nousevan. ”Nollakorot merkitsevät hidasta talouskasvua, jolloin hyvinvoinnin kehityskin on heikkoa. Talouden kuva on aneeminen”, Aki Kangasharju sanoo.
Mikä voisi kääntää korkokehityksen suunnan?
”Ainakin väestönmuutos: sitten, kun työikäisten osuus väestöstä alkaa maailmassa kasvaa, kulutus ja inflaatio ja samalla korot voisivat lähteä nousuun”, Aki Kangasharju sanoo. ”Nopea käännös voisi tapahtua myös, jos koko maailma heräisi ilmastonmuutokseen ja alkaisi investoida sen torjumiseksi. Se on mahdollista – murrokset tapahtuvat usein juuri siten, äkillisesti.”
ASUNTOLAINAN KOROT Vuonna 2023 asuntolainan korkoja ei enää saa vähentää verotuksessa. Mitä muutos merkitsee asuntovelalliselle? Lue lokakuun Taloustaidon näköislehdestä juttu Asuntovelallinen jää kohta omilleen. Voit lukea jutun, jos olet rekisteröitynyt verkkopalvelujemme käyttäjäksi.
Ulla Simola
