Palovaroitin varoittaa savusta ennen kuin ihmisaistit huomaavat vaaran. Sitten laitteen hälytysääni antaa pelastautumisaikaa.
Tässä neljä perusasiaa palovaroittimesta, joista huolehtimalla varmistat turvasi.
1. Palovaroitin on oltava kaikissa huoneistoissa
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo, että markkinoilla on vain tyyppihyväksyttyjä, CE-merkinnällä varustettuja palovaroittimia.
Palovaroitinta on totuttu kutsumaan halvaksi henkivakuutukseksi. Tämä pitää paikkansa, sillä varoittimet säästävät vuosittain kymmenien suomalaisten hengen.
Erityisasiantuntija Esa Kokki sisäministeriöstä on tilastoinut Suomen tulipaloja. Vuosina 2004–2019 asunto- tai mökkipaloja sattui joka vuosi keskimäärin 2 561. Näistä joka kolmannesta puuttui palovaroitin. Joka kuudennesta palosta ei ole palovaroitintietoa ja joka seitsemännessä palossa varoitin ei toiminut. Suurin ryhmä (36 prosenttia tämän tilaston tulipaloista) olivat kuitenkin tapaukset, joissa palovaroitin toimi.
Palokuolemien määrä on viime vuosina vähentynyt. Vuosina 2007–2019 asunto- ja mökkipaloissa kuoli vuosittain keskimäärin 66 suomalaista, vuonna 2018 määrä oli 47 ja viime vuonna 45.
Asunto- ja mökkipalojen vuosittainen määrä ei ole laskenut yhtä paljon kuin tulipaloissa kuolleiden määrä. Suomalaisia siis säilyy hengissä, kun palovaroitin toimii.
Ja palovaroitin tosiaan on halpa, sillä noin viidellä eurolla saa toimivan palovaroittimen vuosikausiksi. Jos haluaa kalliin vaihtoehdon, se maksaa monikymmenkertaisesti – silloin kyseessä on todennäköisesti verkkoon kytkettävä palo- ja häkävaroittimen yhdistelmä.
2. Sijoita palovaroitin oikein ja hanki tarpeeksi monta
Paristokäyttöisen palovaroittimen asentaminen on asukkaan – myös vuokralaisen – vastuulla.
Palovaroitin kiinnitetään kattoon, sillä savu ja lämpö nousevat ylös. Jotta savu pääsee leviämään esteettä, palovaroitin pitää asentaa vähintään puolen metrin päähän seinästä, nurkasta tai kattopalkista. Varmin paikka on yleensä katossa keskellä huonetta.
Varoitinta ei pidä sijoittaa esimerkiksi keittiöön eikä tulisijan eikä pesutilojen lähelle, kun varoitin voi näissä tiloissa vikaantua tai hälyttää turhaan.
Sijoittamisessa pitää miettiä myös ilmavirtauksia. Palovaroitinta ei saa laittaa tuuletusikkunan tai koneellisen ilmanvaihdon lähelle.
Palovaroittimen asentamista, testaamista ja pariston vaihtoa helpottaa paristokotelo. Sen voi asentaa varoittimesta johdolla seinään, sopivalle korkeudelle. Joissakin koteloissa on taukotoiminto, jolla varoittimen voi kytkeä noin kymmeneksi minuutiksi pois päältä. Tauon jälkeen palovaroitin palautuu automaattisesti hälytysvalmiuteensa.
Isoissa asunnoissa kannattaa käyttää toisiinsa kytkettäviä palovaroittimia: kun yksi varoitin reagoi savuun, kaikki varoittimet alkavat piipata.
Asunnon kaikissa kerroksissa on oltava vähintään yksi palovaroitin alkavalle 60 neliömetrille. Jos kaksikerroksisen talon alakerrassa on 85 neliötä, alakertaan pitää asentaa kaksi palovaroitinta; jos yläkerroksessa on 40 neliötä, sinne tarvitaan yksi varoitin. Huoneistoalan lisäksi pitää ottaa huomioon tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.
Palovaroittimia suositellaan asennettavaksi myös eteiseen tai kulkuväylälle sekä kaikkiin makuuhuoneisiin.
Kaikkiin tiloihin, joissa nukutaan, on syytä asentaa palovaroitin. Siispä palovaroitin tarvitaan sekä kellarikerrokseen että ullakolle, jos noissa tiloissa on vaikkapa vierashuone. Ei pidä unohtaa asunnon ulkopuolisiakaan yöpymispaikkoja, kuten asuntoautoa ja venettä.
3. Tarkista palovaroitteminen toimivuus säännöllisesti
Samoin kuin palovaroittimen kiinnittäminen, myös varoittimen kunnossapito on asukkaan – vuokra-asunnossa vuokralaisen – vastuulla.
Pelastustoimi kehottaa testaamaan palovaroittimen toiminnan joka kuukausi.
Palovaroittimen paristo ja äänihälytys toimivat, jos varoittimen testinappia painamalla kuuluu piippaus.
Yleensä palovaroitin ilmoittaa pariston tehon loppumisesta toistuvalla, lyhyellä äänimerkillä. Viimeistään tällöin paristo pitää vaihtaa.
Palovaroittimissa voidaan käyttää tavallisia paristoja tai niin kutsuttuja kymmenen vuoden paristoja. Aina kuitenkin palovaroittimen toiminta on syytä testata joka kuukausi.
Palovaroitin voi vikaantua tai sen paristo voi tyhjentyä nopeasti kylmissä ja kosteissa oloissa, kuten talvisin perusmökissä. Varaparistoja on hyvä olla saatavilla.
Palovaroittimesta kannattaa varovasti imuroida pölyt pari kertaa vuodessa.
Testinapista painaminen ei testaa sitä, havainnoiko palovaroitin enää savua. Siksi palovaroitin on vaihdettava valmistajan ohjeen mukaisesti. Varoitin sisältää suosituksen vaihtamisen ajankohdasta. Vaihtoaika on yleensä 5–10 vuotta varoittimen valmistamisesta.
Palovaroitin on elektroninen laite, joten sitä ei saa laittaa talousjätteeseen. Varoitin on vietävä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen eli SER-vastaanottopisteeseen.
4. Uudisrakennuksiin verkkovirtainen varoitin
Uusiin asuntoihin – myös sähköistettyihin vapaa-ajan asuntoihin – on asennettava sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet. Niissä on paristo- tai akkuvarmennus sähkökatkojen varalta.
Verkkotoimisen palovaroittimen saa asentaa vain sähköalan ammattilainen.
Taloyhtiössä verkkovirtaisen palovaroittimen hankinta ja vaihtaminen sekä usein myös pariston vaihtaminen ovat taloyhtiön vastuulla.
Silti asukkaalle kuuluu myös sähköverkkoon kytketyn palovaroittimen kuukausittainen tarkistaminen eli testinapin painaminen.
Mutta verkkovirtaankin kytketty palovaroitin toimii korkeintaan kymmenkunta vuotta. Ehkä jopa viiden vuoden välein koituu vaivannäköä ja kustannuksia, jos sähköasentaja käy vaihtamassa varoittimen. Samoin käy, jos palovaroitin vikaantuu. Kannattaa siis valita palovaroitin, jonka asukas ja taloyhtiössä huoltomies voi vaihtaa.
Entä kannattaako vanhaan rakennukseen asennuttaa verkkovirtaan kytkettävä palovaroitin?
Erityisasiantuntija Esa Kokki pitää paristokäyttöisiä palovaroittimia yhtä luotettavina kuin verkkokäyttöisiä varoittimia – kunhan muistaa vaihtaa pariston. ”Itse käyttäisin vanhassakin rakennuksessa luottavaisesti paristokäyttöistä varoitinta”, Esa Kokki sanoo.
Lähde: Tukes.fi
Hannu Kaskinen
