Hyvin suunniteltu ulkovalaistus korostaa kauniisti rakennetun ympäristön ja luonnon yksityiskohtia, on ystävällinen niin ihmissilmälle kuin luonnolle, luo turvallisuutta ja on energiatehokas. Millaisilla elementeillä sellaiseen päästään?
1. Mitä, missä, miksi ja milloin?
Kartoita perusasiat: missä valoa tarvitaan ja millaisina aikoina? Missä päin pihalla liikutaan, entä missä tarvitaan kirkasta valoa työskentelyyn? Millaisilla reiteillä tarvitaan valoa turvalliseen kulkemiseen, jotta mahdolliset esteet, kuten pyörätelineet ja maaston muodot, erottuvat? Entä tunnelma: millaisia arkkitehtuurin yksityiskohtia valaistuksella voisi nostaa esille? Mitä luonnon elementtejä, kuten kiviä tai puita, voisi korostaa?
Valaistus on onnistunut, kun huomio kiinnittyy kohteisiin, ei valon lähteeseen. Hyvä ja näyttävä valaistus lisää alueen arvokkuutta ja arvoa.
2. Turvallisesti perille
Kulkureitin tulisi olla riittävästi valaistu tieltä tai kadulta kotiovelle – aina avaimen kääntämishetkeen saakka. Turvallisuuden huomioon ottava valaistus nostaa esiin mahdolliset kulkemisen tielle osuvat esteet.
Hyvin suunniteltu valaistus suojaa myös mahdollisilta pitkäkyntisiltä ja ilkivallalta. Liiketunnistimilla toimiva valaistus nostaa valokiilaan esimerkiksi auto- ja pyöräkatoksissa luvatta hääräävät.
Valaistuksen hämäräkytkimet huolehtivat, että pihapiiri säilyy asutun näköisenä silloinkin, kun asukkaat ovat poissa.
3. Energiatehokkuus seuraa toiminnallisuutta
Tehokas, käyttökohteen ja toiminnallisuuden pohjalta toteutettu valaistus on samalla energiatehokas, eli on päällä tarpeen mukaan. Sinne, missä valoa kaivataan vain ajoittain, kuten roska- tai pyöräkatokseen, on fiksua sijoittaa liiketunnistimilla toimivia valoja. Oikein asennettuna valot syttyvät, kun tilaan saavutaan tai sieltä poistutaan – ei silloin, kun liikutaan tilan ohitse.
Tehokkuutta ja taloudellisuutta lisää myös valaistuksen ohjaaminen: tietyt valoryhmät voidaan säätää syttymään samasta katkaisimesta. Kallein ei ole aina välttämättä laadukkain. Silloin, kun budjetti on niukka, kannattaa panostaa julkisivujen valaisemiseen.
4. Tunnista tyypit
Valaistuksen tehtävän ja tarkoituksen tulisi olla suunnittelussa ykkösenä. Rakennuksen julkisivu sanelee reunaehdot: onko arkkitehtuurissa esimerkiksi kaarevia, läpinäkyviä tai ulkonevia muotoja, ovatko rakenteet pysty- vai vaakasuunnassa jaettuja?
Erilaisia asennustyyppejä ja valaistustekniikoita on runsain mitoin. Valoja voidaan asentaa esimerkiksi seiniin, pylväisiin, räystäisiin, kaiteisiin, portaisiin ja maahan valaisemaan julkisivua. Tuotteita valitessa kannattaa ottaa huomioon myös niiden huollettavuus. Suosiossa olevat ylös ja alas valoa suuntaavat pihavalaisimet luovat voimakkaita kontrasteja, mutta kannattaa harkita, valaisevatko ne ympäristöä riittävästi tai pehmeästi.
5. Vähennä valosaastetta
Hyvin suunniteltu valaistus on ystävällinen niin ihmiselle kuin eliöstölle: se ei häikäise tai muuten kuormita, ei sojota taivasta kohti ja on tarpeisiin nähden järkevästi mitoitettua.
Myös värilämpötilalla on väliä. Suomessa suositaan värilämpötilaltaan neutraalia valkoisen sävyä, kun esimerkiksi muissa Pohjoismaissa käytetään paljon lämmintä valkoista, joka saattaa vääristää ympäristön värejä tunkkaisiksi. Liian kirkas, voimakkaita kontrasteja luova työskentelyvalaistus rasittaa silmiä.
Ulkovalaistuksen ei tulisi aiheuttaa häikäisyä liioin sisätiloihin. Yöaikaan riittää, että valaistus pitää rakennukset asutun näköisinä.
Minna Takkunen
Millaisista asioista koostuu toimiva ulkovalaistus? Asiantuntijana KVS Oy:n toimitusjohtaja Jukka Asp. Kuva KVS Oy.
