Pelastuslain muutos poisti vuoden vaihteessa pelastuslaitoksilta velvollisuuden järjestää nuohouspalvelut alueellaan. Rakennuksen omistaja ja haltija ovat velvollisia huolehtimaan, että tulisijat ja hormit nuohotaan säännöllisesti.
Nuohouspalveluja koskevan lainsäädännön uudistuminen vuoden vaihteessa lopettaa piirinuohousjärjestelmän kokonaan. Nykyiset alueelliset piirinuohoussopimukset lakkaavat viimeistään kesäkuussa 2019.
Uudistuksen myötä koko maassa siirrytään vapaaseen nuohouspalvelujen tarjontaan. Se tarkoittaa, että jatkossa postilaatikkoihin ilmestyy yhä useammin yritysten nuohoustarjouksia, joihin asukkaat voivat tarttua tai olla tarttumatta. Nuohouspalveluja kuitenkin säädellään, eivätkä palveluja saa tarjota muut kuin nuohoojan ammattitutkinnon suorittaneet henkilöt.
Mikä muuttuu asiakkaan kannalta?
Suomessa on noin 1,27 miljoonaa nuohottavaa kiinteistöä ja noin 3,5 miljoonaa nuohottavaa tulisijaa, mutta vain noin 700–800 nuohoojaa. Riittääkö joka paikkaan nuohoojia kilpailun vapautuksen jälkeen?
Nuohouspalvelut on vapautettu kilpailulle jo aiemmin muun muassa Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa. Niissä kokemukset ovat olleet positiivisia ja hinnat ovat olleet linjassa piirinuohouksen hintojen kanssa.
”Asiakaspalautteet ovat olleet tyytyväisiä, kun nuohous on vapautettu – myös haja-asutusalueilla palveluita on ollut saatavilla kohtuuhintaan. Negatiivisena puolena pelastuslaitoksen mukaan on ollut se, että nuohoaminen on vähentynyt”, yli-insinööri Jaana Rajakko sisäministeriön pelastusosastolta kertoo.
Toisaalta Rajakon mukaan myös piirinuohouksen aikana esimerkiksi saaristossa on ollut vaikeuksia saada nuohouksia.
”Haja-asutusalueella kannattaa sopia yhdessä naapureiden kanssa nuohouksista ja tehdä kimppatilauksia. Silloin saa todennäköisesti nuohouksen kohtuuhintaan”, Rajakko kuvaa.
Vuoden tai kolmen vuoden välein
Rakennuksen omistaja ja haltija ovat velvollisia huolehtimaan tulisijojen ja savuhormien säännöllisestä nuohouksesta. Vakituisissa asunnoissa nuohous on tehtävä lain mukaan vuosittain, vapaa-ajan asunnoissa vähintään kolmen vuoden välein.
”Aikaisemmin nuohousten määrävälien sääntely lähti siitä, mikä on rakennuksen käyttötapa. Nyt sääntely ei enää riipu siitä, onko rakennus aikoinaan rakennettu vakituiseksi asunnoksi vai vapaa-ajan asunnoksi. Jos rakennusta käytetään ympärivuotisesti, se pitää nuohota kerran vuodessa. Jos rakennusta käytetään kesämökkinä, väliksi on säädetty kolme vuotta”, Rajakko sanoo.
Taloyhtiössä vastuu nuohouksesta on joko taloyhtiöllä tai osakkailla – riippuen siitä, onko tulisija ja hormi asennettu talon rakennusvaiheessa vai vasta jälkikäteen. Jos taloyhtiöllä on järjestyssäännöt, Jaana Rajakko kehottaa kirjaamaan niihin, miten nuohous hoidetaan ja kuka on siitä vastuussa.
”Taloyhtiöissä paloturvallisuus ei ole vain yhden osakkaan oma asia, vaan kaikkien yhteinen asia, jolloin asian pitää olla mainittu taloyhtiön järjestyssäännöissä. Voidaan sopia esimerkiksi niin, että taloyhtiön hallitus tilaa nuohouksen ja kertoo sitten ajankohdan osakkaille, eli ottaa asian hoitaakseen”, Rajakko sanoo.
Pelastusviranomaiset valvovat velvoitteiden noudattamista
Pelastusviranomaisten vastuulla on valvoa, että rakennusten omistajat ja haltijat noudattavat heille asetettuja nuohousvelvoitteita. Käytännössä valvonta hoidetaan lähinnä palotarkastuksissa. Nuohoojilla on myös velvollisuus ilmoittaa, mikäli he havaitsevat tulipalovaaraa aiheuttavia vakavia vikoja ja puutteita tulisijoissa tai hormeissa.
Nuohouksen tavoitteena on ehkäistä nokipaloja, joita Suomessa tapahtuu vuosittain noin 300. Lisäksi nuohouksen avulla pyritään havaitsemaan tulisijoissa ja savuhormeissa olevat vaaraa aiheuttavat vauriot. Tällaisista vaurioista aiheutuneita tulipaloja Suomessa tapahtuu vuosittain alle sata.
Tulipaloja aiheuttavat myös tulisijojen vääränlainen käyttö sekä huolimattomuus. Kokonaisuudessaan tulisijoihin ja savuhormeihin liittyvät tulipalot aiheuttavat vuosittain keskimäärin 11,9 miljoonan euron omaisuusvahingot. Vakavat henkilövahingot ovat onneksi kuitenkin harvinaisia.
Outi Airaksinen
