Omaishoidon palkkiot ja palvelut ovat nykyisin kokonaan kuntien päätettävissä, joissa vaihtelu on erittäin suurta. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta.
Monelle omaistaan tai läheistään hoitavalle voi tulla mieleen kysymys, olenko minä nyt omaishoitaja ja oikeutettu tukiin. Mutta mistä sen tietää ja miten tuolloin toimia?
”Kun tuntuu siltä, että omainen tai läheinen tarvitsee selviytyäkseen arjesta jatkuvaa tukea ja apua, kannattaa ottaa yhteys kunnan sosiaalitoimeen. Voi myös ottaa yhteyttä lähimpään omaishoitajien yhdistykseen, jossa osataan neuvoa, miten tulee menetellä”, Omaishoitajat ja läheiset -liiton toiminnanjohtaja Marja Tuomi opastaa.
Kunnan sosiaalitoimesta tullaan kotiin arvioimaan tilanne yhteydenoton jälkeen.
”Keskustelujen lisäksi tehdään palveluntarpeen arviointi. Sen pohjalta tehdään suunnitelma, jossa käydään läpi onko kyseessä omaishoidon tilanne. Lisäksi selvitetään löytyykö apua tarvitsevalta omainen tai läheinen, joka on valmis antamaan tarvittavan hoivan ja onnistuuko tämä hoidettavan kotona. Arvioinnissa kartoitetaan myös, mitä palveluita omaishoitaja sekä hoidettava tarvitsevat tuekseen”, Tuomi luettelee
Tärkeää on, että nämä kaikki kirjataan ylös palvelusuunnitelmaan.
Tämän jälkeen tarkastellaan vielä kunnan määrittelemien kriteereiden kautta, kuinka vaativaa ja sitovaa hoito on. ”Jos katsotaan, että hoivan tarve on riittävän sitovaa ja vaativaa, siinä tilanteessa tehdään omaishoidon sopimus kunnan sosiaalitoimen kanssa”, Tuomi sanoo.
”Tämä on myös yksi syy siihen, että vaikka omaishoidon tilanteita arvioidaan olevan noin 350 000, sopimuksia on vain 43 000. Eli kaikissa tapauksissa kriteerit eivät täyty”, Tuomi huomauttaa.
Omaishoitajan sopimuksessa katsotaan myös kunnan määrittämän hoitopalkkion taso.
Eriarvoisuus ongelmana
Marja Tuomen mukaan tällä hetkellä ongelmana on, että Suomessa ei ole koko maan kattavia yhtenäisiä omaishoidon tuen myöntämisen kriteereitä, vaan kukin kunta voi määritellä ne itse. ”Tästä syntyy suuri eriarvoisuus omaishoitajien välille. Kunnat myös varaavat eri määriä rahaa budjetteihinsa omaishoitoon, ja usein liian vähän.”
Vuonna 2014 valmistuneessa Kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa on esitetty, että omaishoitoon tulisi yhtenäiset tuen myöntämiskriteerit ja palkkiotasot koko maahan. Lisäksi rahoitus turvattaisiin, ja yhtenä vaihtoehtona tuen jatkuvuuden turvaamiseksi esitettiin omaishoidon tuen maksatuksen siirtämistä Kelaan. Palvelut tulisivat myös tässä mallissa kunnilta. Tuolloin omaishoitajat voisivat luottaa siihen, että palkkion jatkuvuus olisi turvattu.
Palkkioluokkia kehittämisohjelmassa on ehdotettu kolme: 500, 800 ja 1 110 euroa hoidon vaativuuden perusteella.
Palkkio on verotettavaa tuloa
Omaishoidon sopimuksessa määritellään omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio, hänelle tulevat tukipalvelut, vapaapäivät sekä muut hoidettavalle tulevat tukipalvelut. Näihin kuuluvat myös kodin remontointityöt ja apuvälineet.
”Koti pitää mukauttaa siihen, että omaishoito siellä pystytään toteuttamaan”, Tuomi tähdentää.
Laissa on määritelty omaishoitajalle maksettava hoitopalkkion minimitaso, joka tarkistetaan vuosittain. Nyt se on 384,67 euroa kuukaudessa. Hoitopalkkio on veronalaista tukea. Se myös kartuttaa eläkettä, jos omaishoitaja on alle 68-vuotias.
”Hoitopalkkiot kuitenkin vaihtelevat melkoisesti kunnittain: niissä voi tällä hetkellä olla jopa neljä erilaista palkkiotasoa omaishoitajalle. On kuntia joissa hoitopalkkio voi korkeimmillaan olla jopa 1 600 euroa kuukaudessa. Tämä on kuitenkin poikkeuksellista ja liittyy erittäin vaativaan ja sitovaan omaishoitotilanteeseen”, Tuomi toteaa
Jos kunnassa ei ole varattu riittävästi rahaa omaishoidon tukeen, ongelmana on Tuomen mukaan että vaikka todettaisiinkin omaishoidon sopimuksen tarpeellisuus, sopimusta ei tehdäkään rahan puutteen vuoksi.
Omaishoitoon varatut rahat saattavat kunnalta myös loppua kesken vuoden, jolloin jo tehty omaishoidon sopimus voidaan irtisanoa. Seuraavan vuoden alussa joudutaan sitten tekemään uusi sopimus.
Puolet ei pidä vapaapäiviä
Vaikka sopimus irtisanottaisiin, se ei Tuomen mukaan tarkoita sitä, että kotiin tulevat palvelut loppuisivat, koska niitä pitää saada jo muiden lakien perusteella. Mutta omaishoitajan vapaapäivät menevät rahallisen tuen lisäksi.
Omaishoitajalle kuuluu kolme vapaapäivää kuukaudessa, mutta tutkimusten mukaan vain noin puolet pystyy pitämään niitä.
”Osa ei halua pitää vapaapäiviä, vaan olla läheisensä kanssa. Lain mukaan kunnan kuuluu järjestää hoidettavalle hoito omaishoitajan vapaapäivien ajaksi. Mutta jos ei pystytä järjestämään sellaista hoitopaikkaa jonka hoidettava tai läheinen haluaa, vapaapäivät saattavat jäädä pitämättä”, Tuomi huomauttaa.
Omaishoitajan vapaapäivän aikana järjestettävästä hoidosta joutuu maksamaan kunnalle enintään11,30 euroa vuorokaudessa.
Mistä apua ja tietoa?
Omaishoitajat voivat saada apua ja tietoa Omaishoitajat ja läheiset -liiton yhdistyksistä sekä hoidettavan asuinkunnan sosiaalitoimesta. Liitolla on 69 paikallisyhdistystä eri puolilla maata.
Omaishoitajat ja läheiset -liitolla on myös neuvontapuhelin neljästi viikossa maanantaista torstaihin klo 9-15. Puhelinnumero on 020 7806 599. Tietoa on myös liiton verkkosivuilla. Liiton verkkosivujen osoite on www.omaishoitajat.fi.
Riitta Rimmi
