Vuoden 2020 alusta työnantaja voi korvata työntekijän muuttokuluja helpommin kuin ennen. Kun työntekijä muuttaa Suomessa tai ulkomailta Suomeen, työntekijä saa puolet korvauksesta verovapaana.
Jos työnantaja maksaa työntekijän muuttokustannuksia, kustannukset katsotaan työntekijän elantomenoiksi. Verotuksessa on lähtökohtana, että työnantaja ei voi korvata verovapaasti työntekijänsä elantomenoja. Jos niitä korvataan, korvausta on pidettävä työntekijän palkkana eli korvauksesta menee palkan vero.
Tällaisia elantokustannuksia ovat mm. muuttokustannukset silloin, kun työntekijä omasta aloitteestaan muuttaa työpaikan sijainnin vuoksi.
Silloin, kun työntekijä työsuhteen aikana muuttaa työnantajan määräyksestä työpaikan siirtymisen vuoksi tai muutoin työpaikkansa säilyttääkseen, työnantaja voi korvata verovapaasti muuttokustannukset. Tämä on oikeus- ja verotuskäytännössä hyväksytty myös silloin, kun työnantajakonsernin sisällä on tapahtunut työkomennus, jonka tarkoituksena on siirtää osaamista toiseen konserniyhtiöön.
Tuloverolaissa on myös erityissäännös, jonka mukaan työnantaja voi verovapaasti korvata työntekijän ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkakustannukset ulkomaille silloin, kun työntekijä muuttaa ulkomaan työskentelyn vuoksi.
Hallitusohjelma sisältää kirjauksen, jonka mukaan työnantajan maksamien muuttokustannusten veronalaisuutta halutaan kohtuullistaa. Tuloverolain uuden säännöksen toivotaan edistävän työvoiman liikkuvuutta niin kotimaassa kuin muutettaessa ulkomailta Suomeen.
Uuden säännöksen sisältö on tiivistetysti tämä:
- Jos työnantaja korvaa elantomenoina pidettäviä työntekijän ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkustamiskustannuksia, vuoden 2020 alusta lähtien 50 prosenttia korvatuista kuluista on työntekijälle verovapaata. Loput 50 prosenttia on työntekijän veronalaista ansiotuloa.
Osittaisen verovapauden edellytys on, että työntekijä muuttaa työskentelypaikan sijainnin vuoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työntekijän asunnon ja työpaikan välisen matka-ajan tulee muuton johdosta selvästi lyhentyä. Työpaikan sijainnin ei tarvitse vaihtua. Sillä ei ole merkitystä, onko kyseessä varsinainen vai tilapäinen työpaikka. Myöskään sillä ei ole merkitystä, tapahtuuko muutto työsuhteen alkaessa vai työsuhteen aikana.
Muuttokustannuksia ei voida korvata osittain verovapaasti silloin, kun uusi asunto sijaitsee sellaisella paikalla, ettei muutolla ole olennaista vaikutusta työmatkaan käytettävään aikaan.
Mitä kustannuksia voidaan korvata?
Osittain verovapaasti korvattavia muuttokustannuksia ovat tyypillisimmillään:
- Tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen.
- Tavaroiden kuljettaminen.
- Työntekijän ja hänen mukanaan muuttavien perheenjäsenten matkakulut vanhan ja uuden asunnon välillä edellyttäen, että kulut ovat välittömästi muuttoon liittyviä. Omaa autoa käytettäessä korvaus voi olla enintään puolet verovapaasta kilometrikorvauksesta, joka vuonna 2020 on 0,43 e/km.
Välittömästi muuttoon liittyvinä kustannuksina ei pidetä esimerkiksi vanhan asunnon myynnistä tai uuden asunnon hankinnasta johtuvia menoja eikä siivouskuluja entisessä tai uudessa asunnossa.
Muuttokustannusten osittaisessa verovapaudessa on edellytyksenä, että työnantaja maksaa kustannukset suoraan palvelun tarjoajalle tai korvaa työntekijän itse maksamat muuttokustannukset laskua tai maksutositetta vastaan. Tositteet on liitettävä työnantajan kirjanpitoon. Jos työnantaja maksaa työntekijälle rahaa muuttoa varten, on suoritus kokonaisuudessaan palkkaa.
Ei vaikuta kaikkiin muuttoihin
Uudella säännöksellä ei ole vaikutusta muuttokustannusten vähentämisessä työntekijän omassa verotuksessa. Muuttokustannukset ovat vähennyskelvottomia elantomenoja edelleen silloin, kun verovelvollinen työsuhteen alkaessa siirtyy omasta aloitteestaan toiselle paikkakunnalle asumaan.
Myöskään saman työnantajan palveluksessa tapahtuneen muuton kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia, jos työntekijä hakeutuu toiselle paikkakunnalle omasta aloitteestaan. Jos taas työnantajan määräyksestä joudutaan muuttamaan työpaikan siirtymisen vuoksi, voi varsinaiset muuttokustannukset vähentää tulonhankkimismenoina.
Juha Salmikivi
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi.
