Lääkäri, verovirkailija, verkkokauppias ja monet muutkin ammattilaiset käsittelevät työssään paljon tietoa sähköisesti. Minkä verran ihmisen pitäisi hallita digitaitoja, jotta pärjäisi ammatissaan ja muutenkin elämässä? Onko opiskelu innostavaa vai ei? Missä taitoja opitaan?
Suomessa tietokoneita, tabletteja ja kännyköitä osataan yleensä käyttää sujuvammin kuin monissa muissa maissa. Tuomo Alasoini, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori sanoo, että suomalaiset ovat keskimäärin tyytyväisiä digivälineisiin ja osaavat keskimäärin käyttää niitä hyvin.
”Käyttäjäryhmien välillä on silti suuria eroja”, hän sanoo.
Eroa on sukupolvien välillä, sukupuolien välillä ei niinkään.
”Osa miehistä on kovassa ytimessä, osa taas on melkein digipudokkaita. Naiset ovat taidoiltaan tasaisempaa joukkoa.”
Työterveyslaitos selvittää parhaillaan, millaista ihmisten digiosaaminen on ja miten laajalti he käyttävät töissään erilaisia järjestelmiä, laitteita ja ohjelmistoja.
Tietolähteinä Digitalisaatio kaikkien kaveriksi -projektissa (2020–2021) ovat Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimus sekä TTL:n omat haastattelut erikseen valituissa työyhteisöissä. Kaikki tutkitut ovat palkansaajia.
”Meitä kiinnostaa miten laajoja digikuilut ovat, ketä ne erityisesti koskettavat ja miten syntyneitä kuiluja voidaan tasoittaa”, Alasoini kertoo.
Osaaja vai putoaja?
Tutkimuksessa kysyttiin, kuinka hyvänä haastateltavat pitivät omaa digiosaamistaan. Yli puolet (57 %) vastasi olevansa osaajia. Osaaja oli toiseksi paras vaihtoehto asteikolla digitaitajasta putoajaan. Kolmannes arveli olevansa pärjääjiä ja vain yksi prosentti sanoi olevansa putoajia.
”Voi olla, että haastattelutilanteessa oli myös sosiaalista painetta vähän yliarvioida taitojaan”, Alasoini sanoo.
”Vastaajan huono arvio osaamisesta ei välttämättä kerro siitä, että digitaidoissa olisi puutteita. Ehkä työpaikan järjestelmät vain eivät kiinnosta käyttäjää. Tai käyttötuki ei ole sellaista kuin haluaisi.”
”Vapaa-ajalla moni käyttää taitavasti omia laitteita ja niiden sovelluksia. Jos tällaista harrastusta on, niin kyllä se tukee oppimisvalmiuksia”, Alasoini toteaa.
Omissa harrastuksissa ei työnantajan digituki ole käytettävissä. Ratkaisut ongelmiin löytyvät usein verkosta. Miksi kaikki eivät opi näin myös töissä? Miksi paniikki iskee, kun ohjelmisto on päivittynyt ja muistivihkoon kynällä raapustettu komentosarja ei enää toimi?
”Tunnistan kyllä ilmiön. Aivoissa voi olla eräänlainen henkinen tulppa, joka urauttaa ajattelemaan aina samalla tavalla. Se tyrehdyttää uusien asioiden oppimista ja luovaa ongelmanratkaisua.”
Toinen syy voi olla, että opettelu ei vain tunnu tarpeelliselta.
Kolmenlaisia kuiluja
Digipudokas voi tutkijoiden mukaan suistua monenlaisiin kuiluihin. Ensimmäinen on niin kutsuttu käyttökuilu. Sillä tarkoitetaan sitä, että ei käytä työssään mitään digitaalisia laitteita. Tällaisia oli 7 prosenttia vastaajista.
”Käyttökuilussa olevat ovat usein miehiä, joko hyvin nuoria tai iäkkäitä. Heillä on matala koulutustaso. Tyypillisiä ammatteja ovat esimerkiksi rakennustyöntekijä, siivooja tai teollisuuden prosessityöntekijä”, sanoo Alasoini.
Toiseen kuiluun humpsahtaa noin puolet palkansaajista. Se on nimetty käyttötapakuiluksi.
”Ongelmia muodostavat esimerkiksi paine, ruuhka ja stressi. Niitä syntyy, kun välineitä käytetään kiivaasti, suuri osa työajasta ja järjestelmät vaihtuvat tiuhaan. Tätä esiintyy korkeasti koulutetuilla, kuten ylemmillä toimihenkilöillä ja asiantuntijoilla.”
Osaamisen ja motivaation puutteesta käyttötapakuilussa kertoivat useimmin sote- tai opetusalalla työskentelevät naiset. Heitä kiusaavat monimutkaiset ja hitaat järjestelmät.
Käyttötapakuilussa oli myös ihmisiä, jotka hoitavat laitteillaan yksinkertaisia rutiinitehtäviä. Monet heistä olivat iäkkäitä, perusasteella kouluttautuneita miehiä logistiikan tai teollisuuden työpaikoissa. Kun digitaidot eivät kartu, ei ole mahdollisuuksia urakehitykseen, eikä ole varmuutta, etteikö automaatio lopulta nappaisi työpaikkaa.
Ammatissa eteenpäin
Digitalisaatio vaikuttaa eri tavalla erilaisiin ammattiryhmiin. Osalla se lisää itseohjautuvuutta , avaa oppimismahdollisuuksia ja auttaa kehittämään työtä. Toisille se on rasite, joka köyhdyttää työtä. Muutamilla automaatio korvaa työpanosta ja vaikeuttaa ammattitaidon kehittämistä.
”Kutsumme tutkimuksessa näitä haittoja hyödyntämiskuiluksi. Siihen pudonneella digitalisaatio heikentää työmarkkina-asemaa ja työn sisältöä. Kuilun yläpuolella olijat taas päinvastoin hyötyvät.”
Alasoini kollegoineen huomasi, että eniten hyötyivät johtavissa asemissa olevat, korkeasti koulutetut palkansaajat. Heitä oli digivälineiden käyttäjistä noin kuudesosa. Joukossa oli erityisesti nuoria ja miehiä.
Työterveyslaitos: Digitaaliset kuilut ja digivälineiden erilaiste käyttäjät Suomen työelämässä
Kehitä työnjakoa
- Hyvä uutinen on se, että kaikenlaista työtä pystyy kehittämään. Teknologia ei ole este.
- Unohda konservatiivinen, vanhoihin järjestelmiin sidottu ajattelu. Mieti ensin, miten töistä syntyy mielekkäämpiä kokonaisuuksia, kun ne jaetaan uudella tavalla. Etsi sitten teknologia, jolla toteutat muutoksen.
Lähde: Tuomo Alasoini, tutkimusprofessori, TTL
TÖISSÄ TIETOA PYÖRITTÄMÄSSÄ? Lue koko juttu elokuun Taloustaidosta. Voit lukea näköislehdestä, jos olet rekisteröitynyt verkkopalvelujemme käyttäjäksi.
Satu Alavalkama
