Liikenteessä pärjääminen ei ole koskaan itsestään selvää. Miltei jokainen meistä joutuu päivittäin ”läheltä piti” -tilanteisiin, joiden selvittämisessä onnella on merkittävä sijansa. Joskus vain käy niin, että onni ei ole mukana. Silloin ennalta opitut keinot ovat arvossaan.
Useimmissa tapauksissa sentään selvitään säikähdyksellä tai ainakin pellin paukkeella. Toisinaan tapahtumaketju kuitenkin valitettavasti päättyy pahimmalla mahdollisella tavalla.
Liikenne vaatii toimiakseen äärimmäistä tarkkaavaisuutta ja jatkuvaa yhteispeliä. Järkevä ihminen varautuu yllättäviin tilanteisiin eikä luota muiden käyttäytyvän aina oikein ja johdonmukaisesti. Ennakointi on liikenteessä a ja o.
Liikenneonnettomuuden uhatessa ei ole ylimääräistä aikaa toimenpiteiden pohdiskeluun. Niinpä äkkitilanteisiin on syytä varautua ennakolta. Käypä keino on mielikuvaharjoittelu, jonka aikana on mahdollista iskostaa ”selkäytimeen” turvallisia toimintatapoja – kaiken varalta.
Oletko esimerkiksi tullut ajatelleeksi, että pysähtyminen maantiellä ennen risteystä keskiviivan viereen odottamaan mahdollisuutta kääntyä vasemmalle johtavalle tielle on todellinen vaaran paikka. Vasemman suuntavilkun kytkeminen ei suinkaan takaa turvallisuuttasi. Peräänajouhka on ilmeinen.
Vasemmalle kääntymistä odottavan auton kuljettaja ei missään tapauksessa saa kääntää etupyöriä valmiiksi, sillä pienikin töytäisy auton peräosaan paiskaa auton vastaantulevien eteen usein tuhoisin seurauksin. Surullisia esimerkkejä tästä on onnettomuustilastoissa runsaasti.
Turvallisuustietoinen kuljettaja pysähtyy pientareelle odottamaan liikennevirran rauhoittumista ennen vasemmalle kääntymistä.
Jokapäiväinen käytäntö on kännykkään puhuminen ajon aikana ilman kytkettyä hands free -toimintoa. Käyttökiellon noudattamisen kanssa on nykyisin vähän niin ja näin. – Todella huolestuttavia ilmiöitä ovat lisäksi internetin käyttö ja some-näppäily ajon aikana! Siitä on liikenneturvallisuus kaukana.
Erityisesti mökkikaudella yleistyvä onnettomuustyyppi liittyy henkilöauton perävaunun väärään tai huolimattomaan kuormaukseen. Kärryn liian suuri tai pieni aisapaino tai kuorman huono kiinnitys saattavat yllättää kuljettajan.
Ja vielä: Jokakesäinen vakavien suistumisonnettomuuksien sarja on jälleen totta. Kaava on vuodesta toiseen varsin samanlainen: ihan kelpo keli, mutta kokematon kuljettaja ja liian suuri tilannenopeus. Siinä ovat katastrofin ainekset. Tämäntyyppisten onnettomuuksien taustatekijöihin voidaan lisäksi lukea kuljettajan väärä asenne ja ilmeisesti myös matkustajien yllytys.
Em. onnettomuustyyppien ehkäisyyn ovat olemassa selkeät keinot. Valitettavasti vain niiden sisäistäminen on monessa tapauksessa jäänyt kesken. Väärät, opitut toimintatavat ja toisaalta kypsymättömät asenteet johtavat pahimmillaan korvaamattomiin menetyksiin.