Ford Focus RS on tehty hauskuuden tähden

Fordilla katuraaseri on nyt viety tappiin asti, tehoa on vielä 50 hevosvoimaa enemmän kuin Golfin R-versiossa ja uutta Focus RS:ää voi viedä radallakin kilpurin tyyliin. 

Neljä kirjainta kun haluat pitää hauskaa – Ford. Amerikkalainen autojätti on kautta vuosikymmenien tuottanut tavallisten käyttöautojen ohella monenlaisia hauskoja ajokkeja. Omat muistikuvat ulottuvat 1960-luvulle asti, jolloin rapakon tuolla puolen syntyi Ford Mustangin ensimmäinen sukupolvi ja täällä Euroopassa Ford Cortinan GT- ja Lotus-mallit. Escortin Twin Cam- ja BDA-versiot toivat nopeat Fordit yhä useampien ulottuville ja allekirjoittanutkin on aikoinaan nauttinut BDA:n heittelemisestä mutkasta toiseen Tuupovaaran ralliharjoitusradalla.

1980-luvun lopulla Ford toi tavalliseen perheautoon todella hurjan kiihtyvyyden, kun neliovisen Sierra RS Cosworthin vauhti nousi nollasta sataan 6,5 sekunnissa. Siihen aikaan ainoa alle seitsemän sekunnin aikaan yltänyt toinen neliovinen lajissaan kohtuuhintainen auto oli Lancia Delta Integrale, joka sekin hävisi Sierralle kymmenyksen.

Nyt Fordilla halutaan korostaa RS-perimää: uuden Focus RS:n lehdistökoeajojen osallistujat saivat Valenciasta mukaansa kaksi julistetta, joissa on 29 erilaista RS-Fordia vuoden 1968 15M RS-, 17M RS- ja 20M RS-malleista lähtien – aikalaiset muistavat nuo silloiset Taunukset, joista Ford oli tuossa vaiheessa jättänyt mallinimen pois. Escortin ja Caprin RS-versiot tulivat pari vuotta myöhemmin, 1970.

Driftaukseen ja kiihdyttelyyn

Siinä, missä monilla aloilla yritetään hakea hauskuuden vihollisten hyväksyntää järkeviltä ja käytännöllisiltä vaikuttamalla, autoalalla on vielä ilonpidon puolustajiakin. Markkinoille on tuotu suorastaan järjettömän tehokkaita versioita tavallisista perheautoista ja tarjolla on katuautoja, joiden ajotilavalikosta löytyy track-vaihtoehto rata-ajoon.

Ford on nyt vienyt tämän konseptin vielä astetta muita pidemmälle, sillä uuden Focus RS:n ajotiloissa on myös drifting-vaihtoehto ja nelivetojärjestelmää on muokattu niin, että tässä moodissa se sopii erityisen hyvin takapyöräluistoihin ja kumin polttamiseen.

Driftausmoodilla kaasupoljin pitää tintata lattiaan, minkä jälkeen Focuksen perän saa nopealla ohjausliikkeellä kuivalla asfaltillakin irti. Jos RS:lle ei anna tarpeeksi hanaa, se pysyy ojennuksessa.

Uudessa RS:ssä on myös Launch Control -järjestelmä, joka maksimoi tehon käytön ja pidon liikkeelle lähdettäessä. Sitä käyttämällä RS kiihtyy huikean nopeasti ja kuljettajan vaativin tehtävä on tempaista kakkosvaihde mahdollisimman nopeasti silmään. Kun koneeseen polkee 5000 kierrosta ja kytkimen nostaa ylös, RS todella ampaisee matkaan. Launch Control säätää tasauspyörästön lukkoa koko ajan kuutosvaihteelle vaihtamiseen asti, joten pito ei kiihdytyksessä petä missään vaiheessa.

Launch Control pitää hakea valikosta joka kerta erikseen ykkösvaihde valittuna ja kytkin pohjassa, koska ei ole tarkoitus että jokaisissa liikennevaloissa revitellään sen avulla mutta viitseliäs voi tietysti niin tehdä.

Drifting ja Launch Control ovat kuitenkin vain kaksi erityispiirrettä uudessa Focus RS:ssä. Lähtökohtaisesti se on huipputehokas rata-ajoon tehty vakioauto, joka on käyttökelpoinen myös jokapäiväisessä arkiliikenteessä.  

Takavedolla ulos kaarteesta

Legendaariset Escortit ja Sierrat  tehoversioineen olivat takavetoisia – Sierrasta tuli sittemmin nelivetoversiokin – ja nyt kun Fordilla on taas päästetty englantilaiset ja saksalaiset insinöörit valloilleen, uuden Ford Focus RS:n Performance AWD -nelivetojärjestelmään on haluttu tuoda takavetoisten autojen luonnetta. Pääasiassa piirre tulee esiin nopeassa ulostulossa kaarteesta, kun järjestelmä siirtää voimaa ulommalle takapyörälle ja jarruttaa samalla sisäkaarteen puoleista takapyörää.

Fordin Performance-nelivetojärjestelmässä on molemmilla puolin takavetopyörästöä elektronisesti ohjattavat kytkimet, joilla ohjataan voiman jakautumista etu- ja taka-akseleiden välillä sekä sivusuunnassa taka-akselilla. Näin jopa 70 prosenttia koneen väännöstä voidaan välittää taka-akselille ja edelleen sataan prosenttiin asti jompaankumpaan takapyörään 0,06 sekunnissa sen mukaan, millaista tietoa sensorit välittävät sata kertaa sekunnissa.

Performance AWD -nelivetojärjestelmää täydentää Dynamic Torque Vectoring -kaarreajon hallintajärjestelmä. Yhdessä ne tekevät RS:stä voimavaroihin nähden uskomattoman helposti hallittavan ajokin.

Espanjalaisilla maantiellä Focus RS:n alusta toimi hienosti, se ohjautuu tarkasti ja on erittäin vakaa joka tilanteessa.

Uudessa RS:ssä on nopeampi ohjausvälitys kuin Focus ST:ssä – kaksi kierrosta ääriasennosta toiseen – mutta ohjaus ei silti tunnu äkkinäiseltä eikä rauhattomalta. Normaaliasetuksella ohjausvaste on aika lähellä ST:n vastetta, Sport-moodilla se kasvaa. 

Koppa kuin kilpurissa

Jos Volkswagen Golf Variantin 300-hevosvoimainen R-malli on mukava katuajossa ja hieno auto ajaa radalla, siinä on kuitenkin vielä hiukan katuauton jouheutta. Sen sijaan Fordilla alustaa on kiristetty ja koria jäykistetty niin, että Focus RS:ää voi viedä radalla kilpa-auton tyyliin. Molemmat autot ovat hämmästyttäviä esimerkkejä siitä, että nykyaikaisen perheauton tekniikka voidaan virittää niin, että hurjat tehot ovat vaivattomasti hallittavissa.

Focuksen kopan vääntöjäykkyyttä on lisätty yhdeksän prosenttia ja sitä on 23 prosenttia enemmän kuin perus-Focuksessa. Joissain kohdissa ero on vielä ratkaisevasti suurempi, esimerkiksi peräpään apurungon keskeiset kohdat ovat jopa 200 prosenttia tanakampia.

Radalla RS on hyvin kotonaan ja siinä on rata-auton tuntua. Korin ja alustan tiukkuuden huomaa selvimmin, kun RS liikahtaa sivuttaissuunnassa mutta ei huojahda minkään vertaa. Minkäänlaista pehmeyttä ei ole havaittavissa, kun auto heilahtaa kanttarin päällä tai oikenee nykäisten luistosta renkaiden saadessa täyden otteen asfalttipinnasta.

Valencian radan tiukimmissa mutkissa Focus RS tuntui puskevan helpommin kuin Ascarin radalla lähellä Malagaa koeajettu Golfin R-versio. Fordin alustan hienous tulee esiin, kun RS Focusta vedättää pitokyvyn rajoilla ulos kaarteessa tai kun RS:n oikaisee asfalttiradalla luistosta. Entuudestaan tuntemattomalla radalla tuli hyvin esiin, kuinka helppo Focus RS:llä on korjata ajovirheitä, kun tiukka kaarre on menossa leveäksi tai ajolinja vieraalla radalla ei osu aivan kohdalleen.

Uutta RS-mallia varten ratakäyttöön kehitetyt Michelin Pilot Sport Cup 2 -renkaat ovat osittain slicksit ja niissä on seitsemän prosenttia enemmän tartuntapintaa kuin katurenkaissa. 

Tehokas mutta jouhea

Uuden mallin myötä Ford on loikannut kompaktien perheautojen tehovertailussa huipulle. Kun Seat Leon Cupran tehokkaimmassa versiossa on 280 hevosvoimaa ja Volkswagen Golf R:ssä 300 hevosvoimaa, uuden Focus RS:n 2,3-litrainen EcoBoost-moottori tuottaa 350 hevosvoiman huipputehon.

Hurjasta tehosta huolimatta Ford Mustangista hieman kesymmässä muodossa tuttu voimanlähde on todella jouhea, vetää siististi läpi koko kierrosalueen ja lähtee kuutosvaihteella kiskomaan jopa 800:sta kierroksesta, mihin moni arkisempi kone ei pysty.

Maantiellä, taajama-ajosta puhumattakaan, RS:n suorituskyky ei pääse oikeuksiinsa. Kun kompaktin kokoisen auton teholukema ylittää 200 hevosvoimaa, lisäteholle ei ole juurikaan käyttöä eikä sitä pääse suomalaisilla rajoituksilla kunnolla maistelemaankaan. Mutta rata-ajo on toinen juttu. 

Pitkät liikeradat

Tavallisessa liikenteessä Focus RS toimii arkisempien sisarmalliensa tavoin tai niitä paremmin kahta asiaa lukuun ottamatta.

Ensinnäkin Recaron urheiluistuimet on optimoitu kohtalaisen solakoille ihmisille. Ne kyllä osoittautuivat leveämmille käyttäjille paremmin sopiviksi kuin olisi odottanut, mutta silti niiden soveltuvuus kannattaa kokeilla huolella ennen RS:n hankkimista.

Toinen on arvatenkin RS:n alusta, joka on normaalissakin ajotilassa todella tiukka. Yhdessä erityisesti Focus RS:ään kehitettyjen 235/35 R 19 -koon Michelin Pilot Super Sport katurenkaiden kanssa se välittää huonopintaisella asfaltilla tärinät matkustamoon ja kaupunkiajossa RS:n alustalla on taipumusta nypyttämiseen – auto pyrkii nyökkimään lyhyin liikkein tienpinnan epätasaisuuksien mukaan.

Rata-ajon kannalta Focus RS:n selkein miinus on vaihteensiirron liikeratojen pituus. Vaihto kolmoselta kakkoselle ja jossain määrin myös kakkoselta kolmoselle tahtoo viedä liikaa aikaa. Fordin laatikko kun ei siltä kohdin ole erityisen liukasliikkeinen. Katuajossa Fordin vaihteisto toimii riittävän nopealiikkeisesti.

Vastinetta rahalle: Ford Focus RS on 6000 euroa halvempi kuin Volkswagen Golf R Variant. Molemmat ovat suorituskyvyltään ja ajettavuudeltaan erinomaisia autoja, mutta jos niillä ei aio käydä radalla, rahalle ei saa kunnon vastinetta. Molemmat ovat käytännöllisiä autoja arkiajossa ja hauskoja autoja radalla, mutta Focus RS tuntuu enemmän rata-autolta. Toisaalta Golf R on mukavampi ja varsinkin perhekäytössä käytännöllisempi. Kuten Golfin yhteydessä totesin, lähes yhtä hurjasti tehoa saa ostamalla joko 265- tai 280-hevosvoimaisen Leon Seat Cupran, jonka hintahaitari lähtee 37 000 eurosta, mutta Cuprassa ei ole nelivetoa eikä kaikkia Focus RS:n ja Golf R Variantin hienoja ominaisuuksia.

PLUSSAT

+ Kilpurimainen ajettavuus
+ Huipputehokas, joustava kone
+ Erittäin tanakka rakenne

MIINUKSET

- Vaihteensiirron pitkät liikeradat
- Tärinä huonoilla pinnoilla
- Istuimet eivät sovi kaikille

TEKNIIKKAA

Juha Partanen