Hyväntekeväisyyshuutokaupoissa suuri osa hinnankorotuksista tehdään lahjoitusmielessä. Niissä myydyt esineet eivät ole hintatietoisen keräilijän valinta.
Hyväntekeväisyyshuutokaupat, joissa kerätään varoja milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen, ovat varsin suosittuja varsinkin Yhdysvalloissa. Ruotsissakin ne ovat paljon suositumpia kuin Suomessa.
Helsingissä järjestettiin hyväntekeväisyyshuutokauppa tammikuussa, mutta myyntikohteiden lähtöhinnat olivat ostajien mielestä liian korkeita.
Voidaankin yleistää, että mitä enemmän hyväntekeväisyyshuutokauppa on näyttäytymispaikka ja mitä enemmän se saa julkisuutta, sitä etäämmäksi huutokauppahinnat erkaantuvat kohteiden keräily- tai käyttöarvosta. Ja kääntäen: mitä enemmän hinnat erkaantuvat kohteiden käyvästä arvosta, sitä suurempi on hyväntekeväisyyteen tarkoitettu osuus kauppahinnasta.
Hyvään tarkoitukseen menevä osuus samoin kuin saajakin olisi hyvä kertoa selkeästi etukäteen huutokauppaan osallistuville. Meneekö koko summa hyväntekeväisyyteen vai joku osuus kauppahinnasta? Vai meneekö hyväntekeväisyyteen vain huutokaupan järjestäjän tavanomainen myyntipalkkio?
Erheellistä tietoa vertailuhinnoista
Jotkut myyjät ja välittäjät ainakin ulkomailla myös käyttävät hyväkseen ostajien tietämättömyyttä kertomalla, miten nyt tarjolla oleva taide-esine on maksanut niin ja niin paljon huutokaupassa, mutta että nyt se on tarjolla ainutlaatuisen halvalla. Myyjä saattaa unohtaa kertoa, että ylettömän korkea vertailuhinta on maksettu hyväntekeväisyyshuutokaupassa.
Samoin monissa tiedotusvälineissä äimistellään toisinaan, kuinka ällistyttävän paljon jossain huutokaupassa on maksettu jostain taideteoksesta unohtaen tietoisesti tai tietämättömyyttään mainita, että kyseessä on ollut hyväntekeväisyyshuutokauppa, jossa siis keräilyarvo on muodostanut vain pienen osan saavutetusta hinnasta.
Hyväntekeväisyyshuutokauppoja järjestettiin Suomessa aiemmin jopa televisiossa, ja siellä saatettiin maksaa melkoisia summia jostain hikisestä MM-joukkueen pelipaidasta, kun huudon päätteeksi ostaja saattoi tovin kehua estottomasti edustamaansa yritystä. Se oli näyttäytymispaikka, joka tuotti hyväntekeväisyyden kohteille mukavasti rahaa, mutta myös huutajille edullista mainosta.
Amerikkalaistyyppiset hyväntekeväisyyshappeningit huutokauppoineen ja ylellisine illallisine ovat Suomessa kuitenkin harvinaisia.
Juhlakoruja kaupan Helsingissä
Hagelstam ja 80 vuotta täyttänyt Kalevala Koru olivat järjestäjinä tammikuisessa hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jossa myytiin kahdeksan suomalaisen korumuotoilijan uniikkeja jalokivikoruja. Ne oli tehty Luumäen jaloberylleistä. Nämä ”Pohjoinen valo” -korut nähtiin myös itsenäisyyspäivänä Presidentinlinnassa harvojen ja valittujen kutsuvieraiden päällä. Huutokaupan tuotto ohjataan Pelastakaa Lapset ry:lle vähävaraisten lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen.
Tarjolla oli näyttäviä koruja arvostetuilta korutaiteilijoilta. Esimerkiksi Kalevala Korun muotoilujohtaja, kultaseppä ja taiteen maisteri Kirsti Doukas oli yksi taiteilijoista, jonka suunnittelema hieno koru oli huutokaupassa tarjolla seitsemän muun korun ja yhden juhlapuvun ohella. Niistä kuitenkin vain Pekka Kulmalan koru myytiin. Amerikkalaiseen hyväntekeväisyysajatteluun ja -käytäntöön on siis meillä vielä melkoisesti matkaa.
Puukkoja ja pallotuoli
Tavanomaisemmatkin arvohuutokaupat ovat pikkuhiljaa käynnistyneet. Helanderin kuukausihuutokaupassa oli tarjolla harvinaisen näyttävä puukkokokoelma, ja niiden keräilijöitä Suomessa on aika paljon, kuten saavutetuista hinnoistakin näkyi. Moni puukko vaihtoi omistajaa 350–450 euron hintaan.
Varsinaisten puukkomestareiden lisäksi puukkoja ovat suunnitelleet monet nimekkäät suomalaismuotoilijat Tapio Wirkkalasta Bertel Gardbergiin.
Kevätsesongin merkittävimpiä suomalaishuutokauppoja odotellessa kannattaa vilkaista, mitä naapurimassa on tarjolla. Suomalaisittain varsin kiinnostava kohde oli Uppsala Auktionskammaren huutokaupassa tammikuun lopulla. Siellä oli nimittäin myynnissä Eero Aarnion Pallotuoli, joka on ympäri maailman arvostettu kulttihuonekalu. Siitä maksetaan huutokaupoissa yleensä 2 500–3 500 euroa erityisesti kunnosta riippuen.
Bukowskilla siitä on maksettu peräti 4 640 euroa, mutta kysymyksessä oli erikoisvalmisteinen tuoli, jossa oli moottoroitu, kiskoasennettu näyttö ja kaiuttimet. Sen oli valmistanut Adelta.