Autoilu on nykyisin aivan eri maata kuin vielä muutama vuosi sitten. Autojen korirakenteet ohjailevat kolarissa törmäysvoimia hallitusti, mikä luo perustan matkustajien suojalle. Nykyaikaiset turvavyöt ja -tyynystöt viimeistelevät törmäysturvan. Onnistuneimpia ratkaisuja on nopeasti yleistynyt ajonvakautus, joka auttaa kuljettajaa auton hallinnassa vaikkapa äkkitilanteen yllättäessä.
Em. kaltaiset turvaratkaisut olkoot esimerkkejä järjestelmistä, jotka toimivat tarvittaessa automaattisesti. Kuljettajan ei siis tarvitse kiinnittää niihin ajon aikana huomiota.
Entä miten tulee suhtautua toinen toistaan monipuolisempiin elektroniikan ihmeisiin, jotka suorastaan vyöryvät auton ohjaamoon? Kuljettajan työtä helpottamaan on kehitetty jos jonkinlaisia järjestelmiä kaistavahdista vireystilan tarkkailuun sekä vaikkapa mukautuvasta vakionopeussäätimestä pysäköintiavustimeen ja monenmoneen muuhun laitteeseen.
Uusista laitteistoista ei juuri ole pahaa sanottavaa, kunhan niiden toiminta ei vie kuljettajan huomiota pois liikenteen seuraamisesta. Sen sijaan jatkuvasti lisääntyvät järjestelmät, joita kuljettaja käyttää ajon aikana, ovat kuin kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi kännykän, navigaattorin, ajotietokoneen, audiolaitteiston sekä erilaisten ajoasetusten hallinta vaativat kuskilta oman aikansa.
Harvoin tulee ajatelleeksi, että auto liikkuu 80 km/h vauhdissa viidessä sekunnissa 111 metrin matkan. Moottoritienopeudessa vastaava matka on jo 167 metriä! Kun tähän lisätään huono ajokeli ja heikko näkyvyys, laitteistojen säätämiseen ja valikoiden selailuun kuluvien sekuntien merkitys korostuu. Niinpä ajamista helpottavaksi kehitettyjen järjestelmien turvavaikutukset saattavat jäädä varsin vähäisiksi.
Monien katkaisimien ja säätimien sekä kosketusvalikoiden käyttö ajon aikana vaatii kuljettajalta turhan paljon. Kuskin katseen tulisi olla tiessä ja liikennetilanteissa, mutta nippeliviidakon hoitelu ja näyttöjen tarkastelu vaativat veronsa. Mahdollinen väsymys sekä esimerkiksi ajonaikainen puuhastelu tai vaikkapa innokas keskustelu heikentävät tarkkaavaisuutta.
Häiriötekijöiden lisäksi ajosuoritukseen vaikuttaa myös kuljettajan ikä. Senioriautoilijoiden aistit eivät enää ole parhaassa vireessä. Äkkitilanteisiin reagointikin on hidastunut. Myös uuden oppiminen vaatii ikäautoilijoilta aiempaa enemmän ponnistelua. Hallitse siinä sitten ajon aikana moninaisia toimintoja.
Uusien järjestelmien kehittäminen kuljettajan avuksi ja viihdykkeeksi on sinänsä hyvä asia. Kaikella on kuitenkin rajansa. Toimintojen käyttäminen ei saa viedä kohtuuttomasti kuljettajan aikaa, mikä on suoraan poissa tärkeimmästä: liikenteen seuraamisesta. Ainakin vielä nykyautoissa perimmäinen vastuu liikenneturvallisuudesta on nimenomaan kuljettajalla. Uusien järjestelmien toiminnan tulee mahdollisimman pitkälti olla automaattista, jotta kuljettajalle jää aikaa reagoida myös yllättäviin tilanteisiin.