Tynellin kattovalaisimesta 50 000 euroa, Edelfeltin maalauksesta 270 000 euroa, hopeapikarista 4 200 euroa. Harvinaisuudet ja erikoisuudet menivät hyvin kaupaksi joulukuun huutokaupoissa. Keräilyvuosi on päättymässä aika komeasti – paljon komeammin kuin maan talous.
Venäjänkin talous yskii pahasti, mutta se ei näytä vaikuttavan tsaarinajan huippuantiikin kysyntään. Hyvinä esimerkkeinä ovat mm. Bukowskisin Klassinen-huutokaupassa myytyjen hopeapikarien hinnat. Niistä kaksi myytiin huimasti lähtöhintoja korkeammalla päätyen 3 500–4 200 euroon.
Myös monta merkittävää suomalaistaiteilijoiden työtä vaihtoi joulukuun huutokaupoissa omistajaa. Uppsalassa pidetyssä huutokaupassa Albert Edelfeltin temperamaalaus Porvoon edustalta kooltaan 49 x 68.5 cm nousi noin 270 000 euroon, ja toinen erikoismaininnan arvoinen teos on Bukowskisilla myyty Akseli Gallen-Kallelan pienikokoinen öljyvärityö Paanajärven paimenpoika vuodelta 1917, josta maksettiin huutomaksuineen noin 120 000 euroa.
Tynelliä Kinemasta
Myös designissa ja valaisimissa nähtiin muutamia yllätyshintoja. Esimerkiksi Paavo Tynelliltä oli tarjolla varsin erikoinen valaisin, joka on suunniteltu lahtelaista Kinema-teatteria varten.
Cinemahan on lahtelaisittain Kinema, ja se oli aikoinaan rautatieaseman lähellä sijainnut varsin suosittu elokuvateatteri, jossa minäkin katsoin nuorena lähes kaikki Pekka Puupää -elokuvat. Jo silloin ihasteltiin valaisimia, jotka sammuivat hitaasti, kun elokuva alkoi. Valaisimia oli monta, ja mihin lie joutuivat, kun elokuvateatteri lopetti toimintansa joskus 1970-luvun lopulla. Valaisimet ovat Taito Oy:n valmistamia noin vuonna 1950. Jossain niitä lienee yhäkin varastoissa. Ja eivätköhän elokuvateatterin aulavalaisimetkin olleet Tynellin valmistamia.
Kattovalaisimen lähtöhinta Hagelstamin huutokaupassa oli 30 000 euroa, ja lopullinen hinta huutomaksuineen yli 50 000 euroa.
Lahden läheltä kirkosta on peräisin myös pienempi Paavo Tynellin kattovalaisin, joka Hagelstamilla niin ikään oli myynnissä. Kirkkosaneerausten ja niiden sähkötöiden yhteydessä on silloin tällöin vaihdettu hienoja vanhoja valaisimia uusiin, ja vanhat Tynellit on sitten joku onnekas älynnyt ottaa talteen, ja nyt pystyy niillä tekemään aika mukavat rahat.
Hegelstamilla oli muitakin erikoisuuksia – esimerkiksi temppeliastia 1800-luvulta. Se on moniväristä emalia, ja siinä on rasioita kerroksittain. Sen lähtöhinta oli 800 euroa, mutta hinta kipusi huutomaksuineen peräti yli 30 000 euroon, vaikka astiassa oli pieniä vaurioita. Kooltaan astia on melko pieni – korkeutta on 18,5 cm. Jotkut tiesivät temppeliastian arvon!
Kolikkoerikoisuudelle uusi omistaja
Helanderin joulukuun huutokaupassa myytiin todellinen kolikkoharvinaisuus. Helanderin meklari ja toimitusjohtaja Mika Sirén löysi nimittäin eräästä kuolinpesästä vuonna 1957 lyödyn 20 markan kolikon, joka on poikkeuksellisesti valmistettu kuparista – kaikki tiedossa olevat on tehty alumiinipronssista. Huutokauppayhtiö kävi varmuuden vuoksi röntgenkuvauttamassa kohteen, ja kupariahan sen todettiin olevan noin 96-prosenttisesti.
On mahdollista, että 1950-luvulla metallit eivät ole sekoittuneet tasaisesti edes kolikoihin tarkoitetussa metallilevyssä tai -nauhassa, ja siis jossain kohtaa voi tulla aihio, johon on kertynyt kuparitihentymä.
Keräilijöillä oli lauantain huutokaupassa pähkäilemistä, minkä arvoiseksi he omituisuuden hinnoittelevat. Filatelistit noteeraavat vastaavan tyyppiset erikoisuudet yleensä melkoisen arvokkaiksi, mutta tämä kolikkoharvinaisuus meni lopulta noin 900 eurolla huutomaksuineen,, kun jotkut odottivat useisiin tuhansiin nousevaa hintaa.
Rahaliike Holmastonkin joulukuun huutokaupasta voi poimia mielenkiintoisen erikoisuuden – hopeamitalin Nikolai I:n ajalta. Se on vaatimattoman näköinen mitali, jonka aiheena on rokotus Suomessa. Mitalin lähtöhinta oli 600 euroa, mutta myyntihinta nousi lähes 5 000 euroon.
Lisää erikoisuuksia on luvassa. Hagelstamin kuukausihuutokaupan erikoisuutena 15.12. on vaatimaton, signeerattu postikortti ajalta 1936-38. Sen lähtöhinta on peräti 800 euroa, mutta signeeraajina ovatkin Adolf Hitler ja Werner von Blomberg.
Kohteen aitoudesta on mukana saksalainen autenttisuustodistus. Werner von Blomberg oli saksalainen sotamarsalkka, Saksan asevoimien Wehrmachtin päällikkö ja sotaministeri 1933–1938. Hän nousi asevoimien päälliköksi, kun kansallissosialistinen puolue nousi valtaan.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija
Kuvat: Huutokauppatalot