Lähes kaikki vanhojen rahojen keräilijät himoitsevat kokoelmiinsa kultarahoja. Niitä keräävät monet myös pelkästään sijoitusmielessä.
Suomalaisten kultarahojen arvo ei heilahtele raaka-ainehinnan mukaisesti, vaan keräilyarvo määräytyy harvinaisuuden mukaan.
Moni onkin tallettanut rahoja sijoitusmielessä ja vähän harvempi on hankkinut niitä osaksi rahakokoelmaa. Varsinaisesti sijoituskultana niitä ei kalleutensa vuoksi voi pitää, vaan siihen tarkoitukseen sopivat paremmin kultaharkot ja vastaavat ”kultarahat”, joilla ei muuta keräilyarvoa olekaan. Suomalaisilla kultarahoilla keräilyarvoa on ja muutamilla sitä on melkoisestikin.
Tunnetuin yksityishenkilöiden sijoituskäyttöön suunniteltu kultaraha on eteläafrikkalainen Krugerrand. Se sisältää puhdasta kultaa tasan troyunssin eli noin 31,1 grammaa. Kolikkoa ei ole tarkoitettu varsinaiseksi rahaksi, joten sillä ei ole nimellisarvoa. Arvo määräytyy raakakullan kulloisenkin noteerauksen mukaan, lisättynä myyjän preemioilla.
Suomalaisia kultarahoja on lyöty kaikkiaan noin neljä miljoonaa kappaletta. Lyöntimäärän perusteella niitä riittäisi yksi lähes jokaiselle täysi-ikäiselle suomalaiselle. Tosin joitakin rahoja on aikoinaan sulatettu tai hävinnyt.
Suuri vaihtelu hinnoissa
Oheiseen taulukkoon on koottu tietoja joistakin suomalaisista kultakolikoista ja niiden hintatasosta alan huutokaupoissa ja erikoisliikkeissä. Hintojen vaihteluväli on erittäin suuri. Siitä vain osa selittyy kolikoiden laatueroilla. Myynnissä olevat ovat usein varsin hyväkuntoisia, koska harvoin niitä on käytetty kauppareissuilla maksamiseen.
Suomalaisia kultarahoja (kultapitoisuus 900/1000)
| Kolikko | Lyönti- vuosi |
Lyönti- määrä |
Paino, gr. | Markkina- hintoja, e |
| 10 mk | 1905 | 42 921 | 3,22 | 3 000–4 200 |
| 10 mk | 1913 | 396 000 | 3,22 | 220–300 |
| 20 mk | 1880 | 90 020 | 6,45 | 850–1 700 |
| 20 mk | 1912 S | 881 000 | 6,45 | 330–450 |
| 20 mk | 1912 L | sis. edel. | 6,45 | 10 000–18 000 |
| 100 mk | 1926 | 50 000 | 4,21 | 700–1 000 |
| 200 mk | 1926 | 50 500 | 8,42 | 1 000–1 800 |
Kultaraha on keräilykohteena arvokkaampi kuin painonsa kultaa. Taulukon kolikoiden markkinahinnat ovat raakakullan hintoja korkeampia. Kullan kansainvälinen hintanoteeraus on 35–40 euroa gramma. Kolikoissa kullan osuus on vain 90 prosenttia painosta.
Kullan kansainvälinen hintanoteeraus on 35–40 euroa gramma, joten suomalaiskolikoiden markkinahinnat ovat usein jopa melkoisestikin raakakullan hintoja korkeammalla tasolla. Lisäksi on muistettava, että niiden kultapitoisuus on 900/1000 eli kullan osuus on 90 prosenttia kolikon painosta.
Ratkaiseva kirjain
Ylivoimaisesti kallein suomalainen kultaraha on vuonna 1912 lyöty 20 markan kolikko, jossa rahamestarin nimikirjain on L eikä S. Suomalaisissa kolikoissa käytetään rahapajan johtajan sukunimen alkukirjainta ilmaisemaan lyöntiaikaa vuosiluvun lisäksi. Kun rahamestari vaihtuu kesken vuoden, samalla vaihtuu kolikoissa myös tuo kirjain.
Niinpä vuonna 1912 Conrad Lihr vaihtui Isak Sundelliksi, ja L:llä leimattuja 20 markan kultakolikoita on erittäin vähän. Kolikko on myynnissä varsin harvoin, ja niinpä siitä maksetaankin vähintään 10 000 euroa. Numismaattisen yhdistyksen huutokaupassa tällainen kolikko vaihtoi omistajaa 17 500 euron myyntihinnalla. Samanlaista kultarahaa kaupattiin Huuto.net- nettihuutokaupassa syksyllä 13 900 euron kiinteään hintaan.
Muistolyönti on jäljitelmä
L:llä leimatusta 20 markan kolikosta ei kannata tehdä kauppoja ainakaan hämärässä porttikäytävässä, sillä silloin ostajalle voi sattua erehdys. Kolikosta on tehty myös niin sanottu muistolyönti, jossa tosin on selkeästi maininta, että raha ei ole alkuperäinen. Muistolyönnin tunnistaa muun muassa L-kirjaimen alapuolella olevasta copy-merkinnästä.
Kyseinen Suomen Monetan tekemä jäljitelmä ei ole kultaa vaan hopeaa, joskin siinä on aito 24 karaatin kultaus. Suomen kalleimman rahan muistolyönnin myyntihinta on ollut 29 euroa.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija