Lotus Evora on alkaneen tuonnin helmi

Autoverkkokauppa.com on aloittanut Lotuksen maahantuonnin. Evora 400 on malliston katuautomaisin urheiluauto. Autoverkkokauppa.com on autoja maahantuovan Bassadonen tytäryhtiö.

Legendaarisen insinöörivelhon Colin Chapmanin Lotus on suomalaisille tuttu formula ykkösten maailmasta erityisesti siksi, että sillä ovat ajaneet niin Mika Häkkinen kuin Kimi Räikkönenkin.

Lotuksen suurimmat sankarit ovat kuitenkin yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista ajajista Jim Clark, joka voitti F1-mestaruudet 1963 ja 1965 mutta kuoli auton teknisen vian vuoksi F2-kisassa Hockenheimissa keväällä 1968, ja muut merkin autoilla mestaruuden voittaneet kuljettajat Graham Hill 1968, Jochen Rindt postuumisti 1970, Emerson Fittipaldi 1972 ja Mario Andretti 1978.

1900-luvun lopun legendaarisin F1-kuljettaja Ayrton Sennakin teki läpimurtonsa ykkösissä Lotuksella, jossa oli aikansa tyylikkäin kultaraidoilla koristeltu musta väritys pääsponsori John Player Specialin mukaan. Colin Chapman itse ehti nähdä vain 1960- ja 1970-lukujen voitot, sillä hän kuoli 54-vuotiaana jo vuonna 1982.

Katuautojen puolella Lotus tuo vanhimmille urheiluautojen ystäville mieleen ennen kaikkea ikonisen Elan-mallin, jonka piirteet ovat monille tuttuja Mazdan MX-5-urheiluautosta, kun taas nuoremmille sukupolville Lotus merkitsee kiilamaista James Bondin autoa kuten allekirjoittaneen 1980-luvulla syntynyt tytär totesi legendaarisesta englantilaismerkistä.

Lotuksen mallinimet ovat kautta aikojen alkaneet E-kirjaimella: perinne alkoi 1957 Elitellä, jota seurasivat 1960-luvulla Elan ja Europa. 1970- ja 1980-luvuilla Esprit ja Eclat jatkoivat sarjaa ja käytäntö näkyy myös nykymallien Elisen, Evoran ja Exigen nimissä.

Chapmanin kuoltua Lotus taantui ikääntyvän Espritin myötä ja selviytyäkseen elossa yritys tarvitsi jotain uutta. Pelastuksen piti tulla M100 Elanin muodossa, mutta sen enempää uusi Elan kuin General Motorsin omistuskaan eivät auttaneet Lotusta vaan ratkaiseva askel oli vuonna 1995 esitelty Elise, jonka toisen sukupolven mallista vuonna 2011 faceliftattu versio kuuluu myös Suomeen tuotavaan mallivalikoimaan.

Evora sopii myös katukäyttöön

Suomessa Lotuksen edellinen virallinen maahantuoja oli Korpivaara Oy, joka toi englantilaismerkin autoja tänne Pohjolan perille 1980-luvulla. Tuohon aikaan Lotukset saivat valitettavan paljon mainetta teknisesti epäluotettavina autoina ja aiheuttivat silloiselle maahantuojalle runsaasti päänsärkyä. Silloin tehdyt Esprit- ja Eclat-mallit vaihtavat nykyäänkin omistajia klassikkoautopiireissä varsin halvalla. Esimerkiksi viime toukokuussa vuoden 1982 vuosimallin Eclat myytiin turkulaisen Triangle Motorin huutokaupassa 12 000 eurolla.

Lotukset kuitenkin kiinnostavat asianharrastajia. Esimerkiksi autokeräilijänä tunnettu suomalainen kahvisuvun edustaja toi viime kesän Concours d´Elegance -näyttelyyn Harjattulaan samannäköisen valkoisen Espritin kuin millä Roger Moore ajeli James Bondina Erittäin salainen -elokuvassa.

Korpivaaran jälkeen Lotuksia on tuotu Suomeen muun muassa tamperelainen Autocenter. Nyt Bassadone Automotive Nordic aloittaa tuonnin Suomen ohella Baltian maihin. Helsingin Konalassa sijaitsevan Suomen ainoan Lotus-myymälän ohella merkki saa ensi keväänä myyntipisteet myös Tallinnaan Viroon, Riikaan Latviaan ja Vilnaan Liettuaan.

Uudessa maahantuontiohjelmassa olevista malleista Elise ja siihen pohjautuva Exige ovat todella karuja ja ahtaita urheiluautoja, joiden luonteesta saa hyvän kuvan pelkästään katsomalla niiden ohjaamoon: kynnyskotelot ovat todella leveät, verhoilua on minimaalisesti ja järjestelyt ovat kuin ratakilpurissa. Ainoastaan malliston ylimpänä oleva Evora sopii normaalikäyttöön. 

Viimeisin uusi Lotus-malli

Elisen jälkeen Evora on ensimmäinen täysin uusi malli Lotuksen tuotannossa. Evora lanseerattiin ensi kertaa British National Motor Showssa heinäkuussa 2008, turboahdettu S-versio tuli markkinoille 2010 ja kasvojenkohotuksen ja tehonlisäyksen maustama 400-malli esiteltiin viime keväänä Geneven autonäyttelyssä.

Lotus Elan oli aikoinaan pieni brittisportti perinteiseen tyyliin kun taas Esprit muistutti 1970-luvulla Bertonen muotoilemaa kiilamaista Ferrari 308 GT4:ää. Uuden Evora 400:n ulkoasussa on hieman Ferrari 458:n piirteitä ja Lotuksen ratin taakse asettauduttaessa mieleen nousee heti vajaa kuukausi aikaisemmin Maranellossa ajettu lenkki 458:lla. Keskimoottorinen Evora on kuin 458:n pikkuveli ja tuntuisi varmasti vielä enemmän nyky-Ferrarilta, jos käsissä olisi automaattivaihteinen versio vaihtosiivekkeineen – sellaisiahan Ferrarikin käyttää, vaihdekeppi kulisseineen on Italiassa historiaa.

Koeajoauton manuaalivaihteisto tekee kuitenkin Evoralla ajamisesta sitäkin hauskempaa. Lotuksen vaihteensiirto on auton luonteen mukaisesti urheilullisen jämäkkä ja lyhytliikkeinen mutta mukavan konstailematon. Ykkös-, kolmos- ja viitosvaihteet lykitään pykälään ja kakkonen, nelonen ja kuutonen vetäistään sisään määrätietoisella nykäisyllä. Kuten naiskoeajaja totesi: Lotuksen vaihteistossa on urheiluautomaista vanhan ajan charmia, Evora kulkee nätisti eri vaihteilla, niillä voi leikitellä ja makustella autoa.

Kuutoskone Toyotalta

Rauhallisilla nopeuksilla Evora on helpompi liikuteltava kuin sen ulkoasusta voisi luulla – ovathan nyky-Ferraritkin helppoja ajaa kohtuunopeuksilla – sillä Lotus tottelee nöyrästi voimakastahtoista kuljettajaa.

Evoraan asennettu, mekaanisella Edelbrock-remmiahtimella ahdettu Toyotan peruja oleva alumiininen 3,5-litran V6-moottori on sitkeä, se lähtee vetämään heti tuhannen kierroksen yläpuolelta. Kun Lotusta lähtee kiihdyttämään matalilla kierroksilla, kuutoskoneesta lähtee raaka metallinen rallatus. Voimaa uhkuva sointi on kuin kuorma-auton moottorista. Kierrosten noustessa ääneen tulee urheilullista kireyttä ja räyhäkkyyttä, mutta äänimaailma ei ole Jaguar F-Typen veroinen. Ei, vaikka kojelaudassa on painike, jolla pakoputkiston voi kytkeä vapaavirtausasentoon.

Lotus Evora 400:n suorituskyky on huikea. Korkeita kierroksia käyttämällä rajoitukset tulevat katuajossa vastaan todella nopeasti – 7000 kierroksella nopeus nousee jo kakkosvaihteella 120:een km/t.

Reippaassa maantieajossa kulutus näytti ajotietokoneen mukaan asettuvan yhdeksän litran tienoille sadalla kilometrillä.

Toyotan moottorin imagomerkitys on mielenkiintoinen kysymys. Ihmisille tulee Toyotasta yleensä kansanautot mieleen, mutta japanilaismerkillä on myös kunniakas kisahistoria niin rallipoluilta kuin urheiluautosarjoista Le Mans mukaan lukien. Onhan Toyota käynyt formula ykkösissäkin. 

Vaatimaton mittaristo

Lotuksen ergonomia toimii yllättävän hyvin. Evoran kynnyskoteloita on madallettu 5,6 senttiä ja kavennettu 4,3 senttiä, mikä helpottaa ratkaisevasti auton sisään pujottautumista. Sisällä ratti istuu hyvin käsiin, sen säädöt riittävät oikean ajoasennon löytämiseen – ei haittaa, vaikka istuinkorkeutta ei voi säätää.

Kuljettajan paikalta löytyy miinuksiakin. Käynnistysnapin logiikasta ei koeajopäivän aikana päässyt jyvälle, välillä Evora käynnistyi kiltisti, usein ei. Vasemmalta ohjattavassa autossa pyyhin jättää tuulilasiin kuljettajan puolelle ison katvealueen. 

Häikäisysuojat ovat liian pienet ja Lotuksen mittaristo on todella niukka, siihen ei kuulu edes vedenlämpömittaria perinteisiin urheiluautoihin kuuluvista öljynpaine- ja öljynlämpömittareista puhumattakaan. Ilmastointi, keskuslukitus, sähkösäätöiset peilit, peruutuskamera, navigaattori ja stereot suppareineen sentään kuuluvat Evoran varustukseen.

Vaikka koeajettu Evora tuntui pääsääntöisesti kelvollisesti tehdyltä, kojelaudasta kuului ajossa pientä natinaa ja hansikaslokero sulkeutui huonosti. Jaguarin tai Porschen nykyistä laatutasoa Lotus ei vastaa – Ferrarista puhumattakaan. Evoran sisusta tuntuu enemmän klubikilpurin kuin kalliin superauton ohjaamolta. Samassa hintaluokassa Jaguar F-Type on sisältä selvästi sofistikoidumman näköinen ja Porsche liikkuu omassa maailmassaan, mutta kuten englantilaiskollega Car-lehdestä totesi Evora-arviossaan: kaikki eivät halua Caymania.

Lotuksen äänieristys on kohtuullinen mutta sekään ei ole Porschen tai Jaguarin tasoa. Karkeilla pinnoilla tiemelu alkaa tasaisessa matka-ajossa väsyttää ja vauhdin kasvaessa Evorassa on selvästi ajoviiman melua. 

Auto ja kuljettaja ovat yhtä

Evoran ohjaus on toteutettu oikeaoppisesti: se on todella tarkka mutta miellyttävä, se keskittää juuri sopivasti ja nopealla mutta hyvin kommunikatiivisella ohjauksella on helppo oikaista takapyöräluistokin, kunhan kuljettaja itse pysyy auton liikkeissä mukana. Osaltaan mainio ohjaustunto johtuu siitä, että Evorassa on perinteinen hydraulinen ohjaustehostin nykyautoissa yleisesti käytettävän sähkötoimisen tehostimen sijaan. Ainoana pienenä miinuksena urat vetelevät etupyöriä ja sitä myötä ohjausta.

Lotus on ylipäätään helposti hallittavissa, kunhan kuljettaja tietää, että pitoa on riittävästi. Evoran kevyt mutta kiertojäykkä alumiininen kotelorakenne mahdollistaa geometrialtaan hyvin suunnitellun alustan täsmällisen toiminnan. Tämän ansiosta todella jämäkästi jousitettu Evora on erittäin vakaa maantieajossa eikä Lotus pompi kuoppaisellakaan asfalttipinnalla. Kovuudestaan huolimatta alusta on urheiluauton luonteen huomioiden kohtuullisen mukava. Sport-ajomoodi tosin tiukentaa alustaa sen verran lisää, että moottoritieajosta tulee töpöttelevää. 

Kun vauhti kasvaa suhteessa tieprofiiliin, Lotus herkistyy ja sen alusta tuntuu elastisemmalta. 400-version myötä manuaalivaihteisen Evoran tasauspyörästöön tullut Torsen-tyyppinen luistorajoitin vielä tehostaa voiman välittymistä tiehen takavetoisessa autossa. Evora myötäilee tarkasti tienpintaa, selvittää kaikki kallistukset ja kuopat hätkähtämättä, syöksyy ulvoen ulos kaarteista ja koko ajan kuljettaja tuntee kaikki värinät oikealla tavalla käsissään ja takapuolessaan. Auto viestii koko ajan, missä mennään. Lotuksessa mies ja auto ovat yhtä – tai miksei nainenkin, naiskoeajaja viihtyi hänkin hyvin Evoran ratissa.

Kaupunkiajossakin Lotuksella selviää ja auton kääntösäde on miellyttävän kohtuullinen.

Vastinetta rahalle: Lotus Evora on rata-ajoon valmiiksi urheiluautoksi ystävällinen: se on räyhäkkyydessäänkin kärsivällisen tuntuinen ajopeli. Kokonaisuutena Evora 400 osoittautui mukavammaksi ja rennommaksi laitteeksi kuin ennakolta olisi olettanut. Mutta varsinkin kun hinnassa on yli 63 000 euroa autoveroa, Lotus Evora 400 on kallis auto. Se on kalliimpi kuin Jaguar F-Type Coupé, joka maksaa 380-hevosvoimaisella V6-koneella 127 481 euroa, tai 385-hevosvoimainen Porsche Cayman GT4, jonka hinta on 148 933 euroa. Lisäksi kummastakin kilpailijasta on tarjolla selvästi halvempia versioita – Caymanien hinnat lähtevät 80 988 eurosta. Koeajoauton hintaa nostivat vielä Leather Pack 4762 euroa ja vakionopeussäädin 562 euroa. Lotukset ovat niin aitoja urheiluautoja, että niiden ostaja saa parhaan vastineen rahalle käymällä vähintään pari kertaa vuodessa radalla seurustelemassa autonsa kanssa – sitä ei lyhyen koeajon yhteydessä ollut mahdollista kokeilla.

PLUSSAT

+ Erinomainen ajettava
+ Huima suorituskyky
+ Valmius rataleikkeihin

MIINUKSET

- Kallis hinta
- Vaatimaton mittaristo
- Ronkeli virtalukko

TEKNIIKKAA

Juha Partanen