Maria Wiik (1853-1928) on yksi Suomen eturivin taiteilijoista ja kuuluu 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkupuolen rakastettuihin kultakauden taiteilijoihin. Hän eli aikana, jolloin naistaiteilijan ura ei ollut välttämättä helppo valinta naisiin kohdistuvien tiukkojen rooliodotusten vuoksi.
Maria Wiik opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Adolf Beckin ja Severin Falkmanin oppilaana. Lisäksi hän opiskeli taidetta Pariisissa. Helene Schjerfbeck oli hänen opiskelukaverinsa ja yksi läheisimmistä ystävistä. Pariisin lisäksi he tekivät yhdessä taideopintomatkan muun muassa Englantiin. Wiikin parhaimpana kautena pidetään 1880-lukua. Sijoitusmielessä tuon vuosikymmenen taide edustaa hänen parasta kauttaan.
Maria Wiik on palkittu taiteilija. Hän on saanut muun muassa Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon ja Mention Honorable -kunniamaininnan Yleisessä taidenäyttelyssä Helsingissä vuonna 1885. Hänen maalauksensa Maailmalle palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla vuonna 1900.
Teokset pienikokoisia
Wiikin tuotantoon kuuluu paljon henkilökuvia, asetelmia sekä kansan- ja maisemakuvauksia. Ihmiskuvaukset ovat olleet Wiikin tuotannossa yleensä arvostetuimpia ja kalleimpia. Wiikin tuotanto on ollut hyvin signeerattua. Yksi Wiikin tunnusmerkki ovat pienikokoiset työt.
Wiikin nimiin tehtyjä väärennöksiä en ole itse nähnyt, mutta hänen työnsä ovat kauttaaltaan hintavia, joten kannattaa olla huolellinen, kun hankkii Wiikin teoksen. Onneksi Wiikin tuotanto on kartoitettu hyvin, joten tietoja on helppo tarkistaa ennen ostoa.
Pia Katerma on tehnyt väitöskirjan (1954) Wiikin tuotannosta, ja muun muassa Riitta Konttinen on kirjoittanut kirjan (Maria Wiik, Otava, 2000) Maria Wiikistä. Lisäksi Wiikin teokset ovat olleet esillä useissa taidenäyttelyissä. Tämä nostaa teosten hintoja ja helpottaa provenienssin tarkistamista.
Arvostus säilyy
Kultakauden naistaiteilijoiden teosten hinnat ovat olleet pitkään nousussa, ja monia teoksia voidaan pitää sijoituskohteina. Helene Schjerfbeckin tuotannon korkeat hintanoteeraukset nostattavat muiden klassikkonaistaiteilijoiden hintoja.
Wiikin töiden hinnat alkoivat selkeästi nousta vuosituhannen vaihteessa. Tämä näkyi muun muassa lähtö- ja myyntihintojen suurina eroina huutokaupoissa. Esimerkiksi Maria Wiikin Innocentia-maalaus vuodelta 1900 huutokaupattiin 300 000 eurolla, kun lähtöhinta oli 100 000-125 000 euroa. Karstaava tyttö on huutokaupattu puolestaan lähes 70 000 eurolla, kun lähtöhinta oli vain 42 000 euroa. Oppitunti-työn lähtöhinta oli 25 000 euroa. Teos huutokaupattiin 42 000 eurolla.
Maria Wiikin pastellityötkin ovat olleet hyvissä hinnoissa. Esimerkiksi Juhlapukuinen poika -pastellityö on huutokaupattu 10 000 eurolla, vaikka teos kuuluukin nk. kevyisiin tekniikoihin. Vesivärityöt ovat olleet 2 000 – 7 000 euron hintahaarukassa.
Tosin aivan parin viime vuoden aikana Wiikin vähemmän merkittävien töiden (erityisesti kevyet tekniikat) hinnat ovat laskeneet.
Jos kodin seinällä on Maria Wiikin maalaus, voi omistaja olla tyytyväinen hyvästä hankinnastaan. Wiikin työt ovat klassikkoja eikä niiden arvostus laske.
Pauliina Laitinen-Laiho
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija