Mercedes-Benz GLC on kunniaksi Suomelle

Mercedes-Benzien valmistaminen Suomessa jatkuu, vaikka A-sarja poistuu Uudenkaupungin tehtaan tuotannosta. Vuonna 2017 siellä aletaan valmistaa Mersun uutta GLC-katumaasturia. Koeajo osoitti, että kyseessä on kyvykäs uusi malli.

Mercedes-Benzin uusi GLC on yli 4,6 metriä pitkä, varsin kookkaan näköinen auto. Se korvaa merkin mallistossa vekkulisti muotoillun GLK-mallin, jonka ulkonäkö jakoi asiakkaiden mielipiteitä. Toiset pitivät sen persoonallisista, kepeän terävistä muodoista, toiset taas eivät kuulemma halunneet edes ajatella sitä autokseen.

Uusi GLC on vähemmän omintakeisen näköinen ja muistuttaa ulkonaisesti jonkin verran niin A-sarjan pientä katumaasturiversiota GLA:ta kuin isoa GLE:tä. Mitoiltaan GLC on kaksitoista senttiä pidempi kuin edeltävä GLK-malli ja akseliväli on kasvanut lähes yhtä paljon.

Mercedes-Benz GLC ei ole pelkästään maasturin näköinen vaan se on työkaluksikin hyvin sopiva auto. Olennaista GLC:n etenemiskyvyssä on jatkuva neliveto, joka jakaa voiman hieman takavetopainotteisesti suhteessa 45/55 etu- ja taka-akselien välillä. Liukkaissa paikoissa etenemistä auttaa lisäksi 50 newtonmetrin lukitusvoiman omaava tasauspyörästön monilevykytkin.

GLC:ssä on maavaraa katumaastureille tyypillisesti reilut 18 senttiä, mutta jos Mersun hankkii autoveron kanssa 3167 euroa maksavalla ilmajousituksella maavaraa on perusasennossa 20 senttiä ja sen voi hankalissa paikoissa nostaa 22,7 senttiin.

Off road -paketteja

Koeajetussa GLC:ssä oli veroineen 984 euron hintainen Off road -tekniikkapaketti, joka lisää maastokelpoisuutta pohjapanssarilla, korkean maavaran jousituksella sekä viidellä maastoajo-ohjelmalla: liukas keli, offroad, ylämäki ja perävaunu. Lisäksi järjestelmään kuuluu DSR-alamäkihidastin, joka tuo auton jyrkkää rinnettä alas paremmin kuin mihin kuljettaja pystyy.

GLC:n maastoasetuksia käytetään keskikonsoliin ripotelluista katkaisimista, joiden kokoelma voi ensi alkuun näyttää sekavalta, mutta nappulat ovat silti parempi vaihtoehto kuin asetusten valikoista kaiveleminen. Land Rover Discovery Sportista löytyy kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten maastoasetukset on keskitetty yhteen kohtaan.

Ulkopuolen 1 502 euroa maksava Off road -paketti puolestaan muuttaa etu- ja takapuskurin helmoja ja kasvattaa lähestymis- ja jättökulmia, ensin mainittua 21,7 asteesta peräti 30,8 asteeseen. Alkusyksyn maastopäivä Hämeenlinnassa Kataisten kartanon ympäristössä osoitti, että GLC ei ole pelkkä katuauto, sillä selviää varsin kehnoilla metsäpoluillakin ja muualla maastossa.

Mersumaiset hallintalaitteet

Katumaastureiden tapaan GLC:hen noustaan sisälle. Mercedeksen uusi katumaasturi on onneksi säilyttänyt GLK:n ohjaamon avaran tunteen. Ikkunapinnat ovat isommat kuin Mersun nykyisissä henkilöautoissa ja tilaa on hyvin myös korkeussuunnassa – GLC on vajaan sentin korkeampi kuin GLK. Viidellä sentillä kasvanut leveyskin tuntuu sisällä. Osittain sähkösäätöisiltä vakiovarusteisilta etuistuimilta löytyy helposti luontevan ryhdikäs istuma-asento, mutta Mersun istuimissa on merkille tyypillistä pintakovuutta, mikä hieman verottaa mukavuutta matka-ajossa.

Muiden Mercedes-Benzien tapaan GLC:n automaattivaihteistoa käytetään oikeanpuoleisesta viiksestä, jolla muissa automerkeissä liikutellaan tuulilasinpyyhkimiä. Mersussa pyyhkimet käynnistetään vastakkaisen puolen viiksen päästä. 

Muutenkin Mercedes-Benzissä joutuu ensi alkuun hakemaan hallintalaitteiden toimintoja, vaikka onneksi osa niistä toimii edelleen katkaisimilla eikä kaikkea ole viety monitoiminäyttöön. Istuinlämmittimien kytkimet ovat poikkeuksellisesti ovissa ja monitoiminäytössä valikot eivät ole yhtä loogisia kuin BMW:ssä tai Audissa, joten satunnaisesti GLC:llä ajava kuljettaja ei ole autossa heti kotonaan vaan hallintalaitteisiin tutustuminen vie aikaa.

Mercedes-Benzeille tyypillinen ärsyttävä piirre GLC:ssä on se, että se töräyttää äänitorvea kun ovet lukitsee.

Keskikonsoli vie jalkatilaa

GLC:n ohjaamossa on muuten hyvin tilaa, mutta kojetaulun alta liian leveä keskikonsoli syö edessä istuvien jalkatilaa. Ratin takana asiaan ei kiinnittänyt huomiota, mutta kun apumiehen paikalle istui kookas kaveri, häntä jalkatilan puute sivuttaissuunnassa ahdisti.

Takapenkillä on hyvin jalkatilaa 180-senttisen edessä istujan takana. Takapenkin istuinosa on kuitenkin syvyyssuunnassa lyhyt, jolloin istuimen etureunan pullistus osuu keskimittaisella miesmatkustajalla väärään kohtaan jalkoja.

Outoa GLC:n takapenkin jalkatilassa on, että sen matot eivät ole millään napeilla tai neppareilla kiinni niin kuin useimmissa muissa autoissa.

Tavaratilan koko on kasvanut GLK:hon verrattuna 80 litralla 550 litraan. Takaistuimet kaadettuna tilaa tavaroille on 1600 litraa.

Suuntavakaa ajettava

Taajama-ajossa GLC on hyvin luonteva käsiteltävä: ohjaus on tarkka, keskittää hyvin ja ohjausvastettakin on sopivasti. Maantievauhdissa vaste kasvaa ajonopeuden mukaan säätyvän ohjaustehostimen vuoksi ja ohjaus jäykistyy turhankin paljon, siitä tulee jossain määrin epäluontevan tuntuinen. Toisaalta GLC ohjautuu tarkasti ja on suuntavakaa ajettava kaikilla teillä – sitä ei tarvitse paimentaa pysymään valitulla ajolinjalla.

GLC:n ajokäytös on hyvin johdonmukaista ja ajossa sitä on helppo käsitellä. GLC:n vakiovarustukseen kuuluu selektiivisellä iskunvaimennuksella varustettu Agility Control -alusta, joka säätää vaimennustasoa ajotilanteen mukaan.

Ajossa GLC:n alusta tuntuu jämäkältä, tienpinnan epätasaisuuksissa se voi tömähdellä mutta ei kolahtele missään. Loivien pinnanmuutosten yli GLK menee pehmeästi, mutta terävissä kohdissa alusta lopettaa liikkeen lyhyeen.

Kaikki Mercedes-Benzin mallit eivät ole meluttomia, mutta talvirenkailla GLC on hiljainen ja vastaa sikäli mielikuvaa premium-autosta. Vaikka koeajoautossa oli nastarenkaat, rouhivaa ääntää ei kuulunut sisään. Alkusyksyn ensitutustumisella GLC:n ohjaamoon kuului jonkin verran kesärenkaiden melua 120 km/t moottoritievauhdissa.

Ripeyttä ei huomaa

Koeajoauto oli varustettu 170-hevosvoimaisella 2,1-litraisella dieselmoottorilla. Mercedeksen koneen tehokkuus ja suorituskyky jäävät helposti havaitsematta, kun 9-vaihteinen automaattivaihteisto pitää isoa vaihdetta pykälässä ja kierrokset alhaalla. Täyskiihdytyksessä voimavarat tulevat hyvin esiin ja muutenkin GLC muuttuu selvästi ripeämmän tuntuiseksi, kun ennen kaarretta vaihtaa ohjauspylvään siivekkeistä pykälää tai kahta pienemmän vaihteen sisään.

GLC:ssä on myös ajotilojen valintamahdollisuus, jota käytetään keskikonsolissa olevasta rullasta. Ajotilat vaikuttavat automaattilaatikon ohjelmiin niin, että Eco- ja Comfort-asennoissa kone kiertää 80 km/t vauhdissa 1300 kierrosta, Sport-asennossa 1600 kierrosta ja Sport+-asennossa 1800 kierrosta minuutissa. Sport-asennoissa kone reagoi käskyihin kepeän tehokkaasti, mutta kaasupolkimesta tulee matka-ajoa ajatellen yliherkkä.

GLC 220 d kulutti koeajossa 7,5 litraa / 100 km, mutta tasaisella ajolla Mercedeksen saa kulkemaan paljon vähemmälläkin, ajotietokoneen mukaan kulutus liikkui alhaisimmillaan 6,2 litrassa /100 km. 

Vastinetta rahalle: Mercedes-Benz GLC:n lähimmät kilpailijat ovat Audi Q5 ja BMW X3, mutta myös Land Rover Discovery Sport, Volvo XC60 ja jopa Kia Sorento ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Pituudeltaan autot on hyvin samanmittaisia: Audi Q5 4629 mm, BMW X3 4569 mm, Land Rover 4599 mm, Volvo 4644 mm ja Kia Sorento 4780 mm. Hinnatkin ovat lähellä GLC:tä: dieselkoneinen ja nelivetoinen X3 maksaa halvimmillaan 57 650 euroa. Audi on hieman BMW:tä halvempi ja Volvon hinnat lähtevät nelivetoisena 51 793 eurosta. Kian tai Land Roverin saa selvästi muita halvemmalla, jos tinkii varustetasosta. Mikään edullinen auto GLC ei ole, mutta se toimii hyvin perusvarusteltunakin – tosin off road -tekniikkapaketti kannattaa poimia varusteluun mukaan, jos autoa halutaan käyttää monipuolisesti.

PLUSSAT

+ Sopii moniin olosuhteisiin
+ Vakaa ajettava
+ Ryhdikäs ajoasento

MIINUKSET

- Leveä keskikonsoli
- Takapenkin lyhyt istuinosa
- Huonoja hallintalaiteratkaisuja

TEKNIIKKAA

Juha Partanen