Viinipalstalla on käyty vuoden kuluessa läpi viinin ja ruuan yhdistämistä perusmakujen avulla. Taloustaidon viiniasiantuntija Risto Karmavuo avaa teeman jatkoksi viinin arvioimisen periaatteita – sitä, miten hänen omat suosituksensa syntyvät.
Viinin suositteleminen on vaikeaa puuhaa, sillä viinityylejä ja makumieltymyksiä on joka lähtöön. Viinien arviointi on aina subjektiivista, mutta ammattimainen maistaja pyrkii kuitenkin mahdollisimman objektiiviseen arvioon. Tällöin viinissä tarkastelun kohteena ovat virheettömyys, tasapaino ja tyyli.
Lisäksi viinin hinnalla on vaikutuksena suositteluun, mikäli kyse ei ole pelkästään ”teknisen”, viinin laatua koskevan analyysin tekeminen.
Viiniä arvioidessa viini puretaan neljään osioon, joissa kussakin tarkastellaan useita asioita. Niiden syvällinen läpikäynti vaatisi kirjan, mutta pääosiot ovat ulkonäkö, tuoksu, maku ja kokonaisvaikutelma.
Ulkonäössä kiinnitetään huomiota viinin kirkkauteen ja väriin, sekä ”raskauteen” eli viskositeettiin. Ulkonäön merkitys on arvioinnissa melko vähäinen, sillä siihen vaikuttavat muun muassa viinityyli, ikä ja valmistustapa, eikä näitä yleensä ole mielekästä laittaa paremmuusjärjestykseen.
Sen sijaan viinin tuoksu on tärkeä. Ensinuuhkaisusta selviää usein viinin kunto, tuoksun täytyy olla puhdas. Lisäksi tuoksussa kiinnitetään huomiota sen voimakkuuteen ja kehittyneisyyteen sekä mahdolliseen tammisuuteen.
Nuorelle viinille tyypillisiä aromeja ovat suoraan rypälelajikkeen ominaispiirteisiin yhdistettävät aromit. Viinisanastossa usein näkyvä termi bouquet puolestaan viittaa pullokypsytyksen aikana muodostuneisiin aromeihin, jotka eivät enää suoranaisesti ole yhdistettävissä rypäleen luontaisiin hedelmäisiin aromeihin.
Kaikkein tärkein osio arvioinnissa on luonnollisesti maku. Huomio keskitetään kuivuusasteeseen, hapokkuuteen ja hedelmäisyyteen, (mahdolliseen) tanniinisuuteen, täyteläisyyteen sekä pituuteen.
Aromit ovat keskeisemmässä roolissa tuoksussa kuin maussa. Aromit tuovat viinin makuun lähinnä nyansseja. Mitä vivahteikkaampi ja monisyisempi (eli kompleksisempi) viini on aromeiltaan, sen laadukkaampana viiniä voi yleisesti pitää.
Näiden yksittäisten osasten kokonaisuus määrittää sen, kuinka hyvän arvion viini saa. Jokaisen viinin tulee olla virheetöntä ja tasapainossa, jotta se olisi nautittavaa, mutta varsinainen laatu määrittyy lähinnä tyylin ja moniulotteisuuden perusteella. Alle kympin arkiviiniltä on turha vaatia samaa kuin kellariin päätyvältä kymmenien eurojen aarteelta.
Kokeile myös
467667, Viña Albali Tempranillo 2013, Espanja, 6,98 e
Alkon uusituissa viinityypittelyissä tämä on ”marjaisa ja raikas”.
- Tapas
005155, Salice Salentino Nero Riserva 2010, Italia, 8,49 e
”Pehmeä ja hedelmäinen” eli hieman täyteläisempi kuin Albali.
- Pepperonipizza
457487, Piedemonte Reserva 2008, Espanja, 8,98 e
”Vivahteikas ja kehittynyt” eli viinin aromikartta on laajempi kuin edellisissä.
- Karitsankyljykset
Kolme klassikkoa
006871, Trapiche Cabernet Sauvignon 2013, Argentiina, 7,98 e
Arkinen ja yksinkertainen cabernet sauvignon, jossa voimakas mustaherukkaisuus.
- Pataruoka
447367, Allesverloren Cabernet Sauvignon 2011, Etelä-Afrikka, 16,48 e
Monipuolinen ja runsas cabernet.
- Marmorifilee
449237, Torres Mas La Plana 2009, Espanja, 49,80 e
Kehittynyt, vivahteikas ja pitkä cabernet, joka paranee vielä kellarissa.
- Peuranfilee
Kolme edullista
406547, Il Papavero Rosso, Italia, 7,98 e
Mutkaton ja siisti arkiviini.
- Pasta
450857, Nona Petit 2011, Espanja, 15,29 e
Tyylikäs ja vivahteikas, laatuun nähden edullinen.
- Riista
481517, La Jara Organic Frizzante Rosé, Italia, 8,94 e
Hauska kevyesti kupliva rosee.
- Aperitiivi