Perintöverotuksessa kuolinpesän varat arvostetaan käypään arvoon perinnönjättäjän kuolinhetkellä. Käypä arvo tarkoittaa hintaa, joka omaisuudesta saataisiin, jos se myytäisiin vapailla markkinoilla.
Tästä syystä arvotaideteokset on ilmoitettava ja arvioitava erikseen niiden omistajan kuoleman jälkeen laadittavassa perukirjassa. Tarvittaessa apuna kannattaa käyttää alan asiantuntijaa ja pyytää arviot kirjallisina. Puolueettoman asiantuntijan kirjalliset arviot tai niiden kopiot on hyvä laittaa perukirjan liitteiksi: näin verottajan on yleensä helppoa hyväksyä arviot.
Arvotaiteesta joutuu maksamaan perintöveroa, jos taide-esineet ja muu perintö yhteenlaskettuina saavuttavat verotettavan perinnön rajan. Veroa maksetaan useimmiten 20 000 euron arvoisesta ja sitä suuremmasta perinnöstä per henkilö.
Puoliso- ja alaikäisyysvähennyksistä johtuen leski ja alaikäinen vanhempansa menettänyt lapsi maksavat veroa vasta suuremmista perinnöistä: puolisonsa perivä leski maksaa perintöveroa 80 000 euron arvoisesta ja sitä suuremmasta perinnöstä ja vanhempansa perivä alaikäinen lapsi 60 000 euron arvoisesta ja sitä suuremmasta perinnöstä.
Perinnönjättäjän tavanomainen koti-irtaimisto - johon arvotaide ei siis kuulu - on verovapaata 4 000 euroon asti. Tämän ylittävä osa on veronalaista omaisuutta.
Tavanomaista koti-irtaimistoa ei yleensä tarvitse luetella sen tarkemmin perintöverotusta varten. Usein siis pelkkä tavanomaisen koti-irtaimiston euromääräinen kokonaisarvo riittää. Eri asia on, voidaanko luetteloinnilla helpottaa mahdollisia riitoja perinnönjaossa. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että esimerkiksi 2 000 - 3 000 euron arvoista taulua ei vielä olisi pidettävä tavanomaista arvokkaampana.
Katariina Sorvanto
Kirjoittaja on työskennellyt Veronmaksajain Keskusliiton lakimiehenä
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 18.8.2010 ja päivitetty 18.9.2014.