Taiteen hinnoittelu heittelee melkoisesti. Erot johtuvat usein myyjästä ja myyntipaikasta.
Taiteen hinnoitteluun vaikuttaa vahvasti myyntipaikka. Vain taidemarkkinat testaavat taiteilijan ateljeessaan teokselleen asettamansa hinnan. Nykyisin löytyy silti useita eri rinnakkaismarkkinoita, joilla saatetaan myydä samanlaisia taideteoksia, mutta eri hinnoilla.
Nykytaiteen hinta on yleensä lähes vakio paikasta riippumatta, koska tuoreen taiteen hintavaihtelu epävakauttaisi taiteilijan markkinoita. Ikääntyneen taideteoksen hinta sen sijaan vaihtelee jälkimarkkinoilla riippuen siitä, onko työ myynnissä taidekaupassa, arvohuutokaupassa vai halpaesineistön internet-huutokaupassa.
Myyjän erinomainen maine ja arvostettu myyntipaikka saattavat nostaa hintaa noin 20–40 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että myyjän maine vahvistaa teoksen aitoutta ja provenienssia eli alkuperää.
Eri kauppiailla on myös erilaisia asiakaskuntia, joilla on vaihteleva ostovoima. Asiakkaiden ostovoima joko nostaa tai laskee taiteen hintaa.
Taideteoksella on aina hintahaitari, jonka sisällä taiteen hinta on kohtuullinen ja ennen kaikkea uskottava. Tähän hintahaitariin vaikuttavat muun muassa taiteilijan ura, teoksen laatu ja hintarekisterit pitkältä aikaväliltä eri myyntipaikoista.
Hinta vaihtelee myös maittain
Taiteen hinta saattaa vaihdella myös maittain.
Esimerkiksi Salvador Dalin teoksen hinta on monesti edullisempi, jos työn ostaa vaikkapa Espanjasta tai Ruotsista kuin Suomesta.
Myös esimerkiksi Leonardo da Vincin Mona Lisan markkina-arvon uskotaan olevan 500 miljoonasta eurosta aina yhteen miljardiin euroon. Jos työ tulisi oikeasti myyntiin, myyntihinta olisi todennäköisesti erilainen riippuen myyntipaikasta. Työ saavuttaisi parhaimman hinnan vain siellä, missä kärkipään ostajat tulisivat teosta katsomaan ja arvostaisivat myyjän mainetta.
Taideteoksen hinta voi olla eri Helsingin Bulevardilla sijaitsevassa liikkeessä, internet-kaupassa, pienellä paikkakunnalla tai huutokaupassa. Erot pohjautuvat yrityksen kuluihin ja varastokiertoon.
Joskus hinta saattaa olla hyvinkin edullinen vain siksi, että kauppias on itse ostanut teoksen edullisesti. Hän voi esimerkiksi olla ostanut suuren grafiikkasarjan ja myy kyseistä vedossarjaa edullisemmin omana päämyyntituotteenaan.
Löytöjä internetistä
Internet on yleistynyt hyväksi myyntipaikaksi suosituimmille keräilykohteille, sillä siellä löytöjen metsästäjät, edullisemmat hinnat ja myyjän pienemmät kulut kohtaavat toisensa.
Internet-huutokaupoissa on liikkuvat hinnat. Siksi ne ovat usein myös matalammat kuin esimerkiksi kalliin osoitteen taidekaupassa, jossa teoksia myydään hitaammin ja kiinteillä markkinahinnoilla.
Periaatteessa siksi ei voi sanoa, että taiteen hinta on se, mikä se on nopeimmalla myyntitavalla. Päinvastoin esimerkiksi huutokaupat alhaisine hintoineen tekevät hallaa tunnettujen elävien taiteilijoiden myynnille: pikamyyntihinta ei välttämättä vastaa hintaa, joka teokselle kuuluisi.
Harvinaiset keräily- ja sijoituskohteet vaativat edelleen perinteistä asiakaspalvelua ja teoksen näkemistä. Tämä on huomattu myös Sotheby’sin ja Christie’sin internet-huutokaupoissa, jotka eivät Art Newspaperin tekemän haastattelun mukaan ole vielä pariin vuoteenkaan tuottaneet voittoa.
Viimeaikaiset merkit kansainvälisillä taidemarkkinoilla näyttävät viitteitä myös sille, että tulevaisuudessa voi tulla laittomaksi pyytää ylihintaa taideteoksesta. Teoksen uskottavan hintahaitarin merkitys tulee kasvamaan entisestään.
Grafiikan hinnat ovat pääsääntöisesti koosta riippuen 200-600 euroa. Hinta vaihtelee eniten myyntipaikan mukaan. Hinnat saattavat vaihdella 100-200 euroa riippuen myyntipaikasta. Erityisen huolellinen on silti oltava teoksen koosta ja vedosmäärästä. Pienet vedosmäärät ja suuret, värikkäät, suositut aiheet ovat aina kalliimpia. Yleensä kannattaisi suosia pienempiä vedosmääriä.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija