Kesä on tullut. On jälleen suomalaisautoilijoiden kansallisurheilun aika – valitettavasti. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien ennakkoraportti vuonna 2013 tapahtuneista rattijuoppojen aiheuttamista onnettomuuksista on tutunkorutonta kertomaa. Viime vuonna tutkituissa 195 kuolinonnettomuudessa peräti liki kolmanneksessa oli osallisena rattijuoppo. Päihtyneet kuljettajat aiheuttivat kuluneena vuonna peräti 56 kuolonkolaria! Se on todella paljon.
Ennakkoraportti 2013 kertoo, että runsaat 70 prosenttia rattijuopon aiheuttamista kuolonkolareista tapahtui huhti-syyskuussa, siis kesäkelissä. Viikonloput ja yöt olivat perinteiseen tapaan vakavien rattijuopumusonnettomuuksien synkintä aikaa. Liikenneonnettomuuksien tutkinnan johtaja Kalle Parkkari arvioi, että päihtyneenä ajaminen saattaa liittyä tavallista herkemmin kesäiseen juhlimiseen.
Onnettomuustilastojen hätkähdyttävimpiä seikkoja on se, että kuljettajista 40 prosenttia on tuomittu aiemmin juopuneena ajosta. Alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtuneissa kuolinonnettomuuksissa kuljettaja on usein vahvasti humaltunut. Vuonna 2013 lähes 90 prosenttia rattijuoppokuljettajista ajoi yli 1,2 promillen humalassa, mikä siis ylitti törkeän rattijuoppouden rajan.
Suomessa poliisi ”puhalluttaa” autoilijoita varsin usein, mutta se ei juuri näy rattijuopumusten määrässä. Puhalluskokeiden lisääminen toki parantaisi tilannetta, mutta poliisin resursseilla on rajansa.
Yhtenä keinona on väläytetty ajamisen estävien alkolukkojen käytön lisäämistä, mutta homma näyttää olevan vielä alkutekijöissään. Rattijuoppoudesta epäilty voi tosin pyytää ajokiellon vaihtoehtona valvottua ajo-oikeutta, mikä mahdollistaa alkolukolla varustetun auton kuljettamisen. Nykyisenlainen alkolukkokäytäntö ei kuitenkaan pure merkittävästi rattijuoppouteen.
Onnettomuustilastot kertovat armotta sen, ettei rattijuopumuksia ole onnistuttu vähentämään. Perinteiset keinot eivät pure. Takavuosina juoppokuskit osallistuivat mm. Helsinki-Vantaan (Seutulan) lentokentän rakennustöihin, joskin se koettiin varsin usein rehvakkaasti ainoastaan miehisyyden mittariksi. Rattijuopumuksen vähentämiseksi on vilautettu lukuisia ratkaisumalleja auton takavarikoinnista kännikuskien pakkohoitoon saakka, mutta toimivaa järjestelmää ei ole pystytty luomaan.
Jostain syystä rattijuoppouteen on suhtauduttu Suomessa perinteisesti enemmän tai vähemmän vähätellen siitä huolimatta, että alkoholi ja autoilu eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Näyttää olevan ylivoimaisen vaikea mieltää, että päihtyneenä ajava vaarantaa liikenteessä mukanaolevien – myös juoppokuskin läheisten – hengen ja terveyden.
Suorastaan edesvastuuton on ajokorttinsa menettäneen rehvakkaan autoilijan lausuma: ”Eihän kortilla ajeta, vaan autolla”.