Reidar Särestöniemi (1925-1981) on yksi Suomen laajimmin tunnettuja 1900-luvun taiteilijoita. Särestöniemi tunnetaan suurista Lappi-aiheisista puoliabstrakteista maalauksista, joiden alaosassa on taiteilijan iso signeeraus.
Hänen kokeileva tekniikkansa on saanut myös paljon mainetta ja sitä ihaillaan. Särestöniemi muun muassa sekoitti paksun maalin joukkoon erilaisia aineksia. Monet maalausten omistajat ja konservaattorit ovat olleet näistä kokeiluista enemmän kauhuissaan kuin innoissaan, sillä monet näistä erikoistekniikalla tehdyistä maalipinnoista on pitänyt konservoida uudelleen.
Reidar Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa ja Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella vuosina 1947-1952. Hän teki myös opintomatkoja 1950-luvun alussa Ranskaan ja Italiaan. Leningradissa Ilja Repin -instituutissa hän opiskeli vuosina 1956-1959. Vasta Neuvostoliiton matkansa jälkeen eli 1960-luvun vaihteessa hän debytoi ensimmäisen kerran Helsingissä. Särestöniemelle myönnettiin professorin arvo vuonna 1975.
Töiden tyyli ja tekniikka muuttuivat 1960-luvulla kevyistä pienistä töistä ja muotokuva-aiheista suuriin öljymaalauksiin ja abstraktimpiin Lappi-aiheisiin. Särestöniemen eläinaiheiset työt ovat suosittuja. Tyypillisiä Särestönimen aiheita ovat ilvekset, porot ja koivikot. Värimaailmoista tunnetuimpia ovat vahvat punasiniset tai pikantin oranssin väriset maalaukset.
Särestöniemen ateljee oli hankalien kulkureittien takana Lapissa Kittilän maaseudulla. Sieltä taiteilija ammensi aiheensa ja värinsä taideyleisön ihastelemaan tuotantoonsa. Särestöniemi tuli tunnetuksi myös siitä, että presidentti Urho Kekkonen oli mieltynyt hänen taiteeseensa.
Nykypäivänä Reidar Särestöniemen tuotanto on legendaarista. Samalla sitä pidetään Suomen talouden ilmapuntarina, sillä Särestöniemen töiden hinnat kohoavat heti, kun taidemarkkinoille alkaa tulla enemmän pääomaa.
Toisaalta loppuvuonna 2015 Suomen taidemarkkinoille tuli muutamia uusia ja aktiivisia Särestöniemen töiden keräilijöitä. Tämä keräilyintohimo nosti yllättäen Särestöniemen teosten hintoja korkeammalle kuin pitkään aikaan. Esimerkiksi Syksy jänkällä -työ vuodelta 1974 huudettiin Bukowskisilla 57 500 eurolla. Toinen maalaus Huurrekoivikko vuodelta 1977 huudettiin noin 74 000 eurolla, kun lähtöhinta oli 35 000-40 000 euroa. Tämä kertoo ennen kaikkea yksittäisten hyvällä pääomalla varustettujen ostajien intohimosta hankkia Särestöniemeä kokoelmaansa, ei niinkään talouden tilan kohenemisesta Suomessa. Taantumassa on tyypillistä, että vain muutamien taiteilijoiden töitä myydään korkeilla hinnoilla.
Vaikka Särestöniemen tuotantoa pidetään sijoitustaiteena, hänen nimiinsä tehtyjä väärennöksiä tulee ilmi yllättävän harvoin. Ainoat Särestöniemen nimiin tehdyt väärennökset, joihin itse olen törmännyt, ovat olleet 1950- ja 1960-luvuilta. Vielä 1950-luvulla taiteilijan työt olivat tyyliltään perinteisempiä ja helpompia väärentää. Esimerkiksi Maisema Ylläkseltä -aihe on väärennetty 1950-luvun loppupuolella. Tämä väärennös oli kuitenkin liian perinteinen ollakseen karismaattinen Särestöniemi.
Taiteilijan tyyli muuttui 1960-luvulla niin kokeilevaksi, että vain harva väärentäjä uskalsi enää yrittää yltää huippulahjakkaan taiteilijan tasolle. Mutta näitäkin on valitettavasti ollut, ja siksi kannattaa olla huolellinen, kun tekee kauppoja Särestöniemen työstä. On mietittävä sitäkin mistä ja keneltä teoksen ostaa.
Ostajan kannattaa katsoa aina myös teoksen taakse. 1960-luvun isoissa töissä Särestöniemi käytti kiilapuita teoksen takana ja keskiristikolla. Lisäksi kiilat olivat yleensä täynnä maalitahroja. Kankaana hän yleensä käytti parasta pellavaa.
Särestönimen teoksen hankintaa harkitsevan ostopäätöstä helpottaa kuitenkin tieto siitä, että aito työ näyttää juuri niin villiltä ja rosoiselta kuin aidon Särestöniemen kuuluukin näyttää.
Särestöniemen kevyiden töiden hinnat jälkimarkkinoilla ovat noin 300-3 000 euroa. Yli metrin kokoiset maalaukset ovat noin 25 000-75 000 euron hintaisia. Hän teki grafiikan lisäksi pastellitöitä, hiilipiirroksia, sekatekniikoita, tussitöitä ja etsauksia.
Särestöniemen teosten hinnat ovat kehittyneet hyvin samaan tapaan kuin Helene Schjerfbeckin teosten hinnat. Jokaisen vahvan nousukauden myötä hinnat nousevat yhä korkeammalle. Huonoinakin aikoina molempien taiteilijoiden tuotannossa raskaiden ja hitaiden töiden hinnat pysyvät kuitenkin suhteellisen korkeina.
Särestöniemellä on myös oma museo, mikä vakauttaa hintoja. Särestöniemi-museo, Reidar Särestöniemen taiteilijakoti, sijaitsee Kittilässä. Museon kokoelmissa on noin 500 taiteilijan teosta. Museosta voi myös kysyä tietoja sekä Särestöniemen töistä että hänen teoksiaan tuntevien asiantuntijoiden yhteystietoja.
Taiteilijan tuotantoa käsittelevä laaja retrospektiivinen näyttely nähtiin vuonna 2010 Helsingissä Didrischenin taidemuseossa.