Toyota Prius muutti luonnettaan

Toyotan hybridi-ikoni on tähän asti ollut ajettavuudeltaan aika outo epeli, mutta neljännen sukupolven myötä Priuksen luonne on muuttunut. Valmistajan tähtäimessä on nyt ajamisen hauskuus.

Kun tila-autotyyppinen, pidennetty Prius+ tuli markkinoille nelisen vuotta sitten, sen ajotuntuma oli selvästi lähempänä normaaliautoa kuin perinteisessä Priuksessa ja Plussa oli ajettavuudeltaan vaivattoman mukava ajokki.

Nyt uusi perus-Prius on aivan eri planeetalta kuin edeltäjänsä, joita on vuodesta 1997 tehty jo 3,6 miljoonaa kappaletta. Autonvalmistajat kehuvat mielellään uusia mallejaan aiempaa dynaamisemmiksi, mutta Toyotalla on tällä kertaa siihen hyvät perusteet. Aiemmin Priuksen ohjaus oli kummallisen äkkinäinen ja tunnoton. Niin ohjaamon ergonomian kuin alustan ominaisuuksien osalta vanha Prius oli tehty köröttelyyn paikasta toiseen, ei aktiiviseen ajamiseen eikä ratin takana viihtymiseen.

Uusi Prius on aivan toista maata: ajoasentoa on madallettu ja alusta toimii normaaliajossa todella hienosti. Vaikka ohjausta on nopeutettu, käytös on rauhallisempaa. Jarrupolkimessakaan ei ole enää Plus-mallissa havaittua kovuutta ja tunto on hyvä – energiaa taltioiva jarrujärjestelmä toimii luontevan pehmeästi niin kuin isoissa Lexuksissa.

Muotoilultaankaan uusi Prius ei poikkea enää valtavirrasta yhtä paljon kuin ennen vanhaan, mutta varsinkin takavalojen design on varsin originelli. Ikonisessa mallissa on haluttu säilyttää tietty poikkeavuus, että Prius-kuskin ei tarvitse tuntea hukkuvansa Corolla-kuljettajien massaan. Ennen kaikkea Toyotalla on kuitenkin haluttu lisätä Priuksen perinteiseen eettiseen profiiliin sporttisuutta ja tämän vuoksi uuden mallin luominen annettiin Toyotan nuorimmalle päädesignerille, Shunsaku Kodamalle, joka oli 43-vuotias vuonna 2011, kun hänet nimitettiin tehtäväänsä.  

Arkisuutta ja outoutta

Ohjaamossa ensivaikutelma on edelleen vähän outo niin kuin se on Priuksessa aina ollut. Kaksivärinen ratti ja keskikonsoli ovat omalla tavallaan chic, mutta pintamateriaalit eivät kaikilta osin luo laadukasta tunnelmaa. Myös kuljettajan istuimen jäykähkösti toimiva korkeussäädin ja selkänojan säätyminen portaittain tuntuvat krouveilta. Etumatkustajan istuimessa ei ole ristiselän tuen säätöä eikä korkeussäätöä, joten apukuskin on pakko tyytyä aika matalaan istumakorkeuteen.

Yleensä valmistajien kehua retostama ajoasennon madaltuminen on huono uutinen, mutta Priuksessa lopputulos on ergonomisesti varsin onnistunut eikä ohjaamon korkeutta ole vähennetty kohtuuttomasti. Uusi Prius on vain kaksi senttiä aiempaa matalampi ja tilan tunnetta lisää se, että katon korkeinta kohtaa on siirretty 17 senttiä keulaan päin.

Kaikki Priuksen mittarit, näytöt ja säätimet on keskitetty keskelle kojelautaa, mikä on luettavuuden kannalta huono ratkaisu. Mittarit ovat pieniä ja erilaisia lukemia ja viestejä on vieri vieressä aika kaukana kuljettajasta. Tuloksena on informaation sekamelska – tottumus tietysti auttaa sen havainnoinnissa, mutta niin käyttömukavuuden kuin liikenneturvallisuuden kannalta selkeät mittarit olisivat parempi ratkaisu. 

Käyttökelpoista tilaa

Priuksen takapenkki on varsin käyttökelpoinen, jopa keskipaikalla voi istua ainakin tilapäisesti toisin kuin monissa muissa nykyautoissa.

Uuden, energiatiheydeltään paremman ja entistä kompaktimman kokoisen nikkelimetallihybridiakun sijoittaminen takapenkin alle on lisännyt tavaratilaa. Se näyttää varsin matalalta, mutta tilaa on 412 litraa täysikokoisella varapyörällä, 457 litraa tilapäisellä varapyörällä ja 502 litraa renkaan paikkaussarjalla varustettuna.

Uusi malli on ensimmäinen Prius, jolla saa vetää perävaunua: jarruttoman perävaunun suurin vetomassa on 725 kiloa.

Vaikka Priuksen korin vääntöjäykkyys on parantunut peräti 60 prosenttia, paino on pudonnut 50 kiloa ja uutuusmalli painaa akkuineen vain 1375 kiloa. Korirakenteeltaan täysin uusi Prius on ensimmäinen Toyotan modulaariselle TNGA-rakenteelle rakennettu auto. TNGA-konseptissa valitaan sopivin viidestä pohjaratkaisusta ja siihen kulloiseenkin tarkoitukseen sopivimmat valmiiksi optimoidut komponenttipaketit. 

Parempaa ajettavuutta

Kaupunkiajossa Prius on todella kotonaan: vaivattomasti käänneltävä mutta riittävän tunnon omaava ohjaus, jouhea voimalinja ja onnistuneesti toteutettu jousitusmukavuus tekevät Toyotasta kätevän ja mukavan taajamien ajokin. Asuntokatujen töyssytkin se selvittää hienosti. Priuksen ulottuvuudet on kohtalaisen helppo arvioida.

Valencian kaupungin keskustassa pyörittäessä Prius kulki peräti kaksi kolmannesta matkasta sähköllä, joten hybridiratkaisu todella toimii Toyotassa. 15 tuuman pyörillä Priuksen normikulutus on tasan kolme litraa bensiiniä sadalla kilometrillä, vielä 0,3 litraa vähemmän kuin koeajoautolla.

Varsinaisen yllätyksen uusi Prius tuotti monipuolisella koeajoreitillä, johon sisältyi moottoritieajoa, leveitä maanteitä ja kapeita vuoristoteitä. Uutuusmalli on suorastaan hauska ajaa, alusta toimii täsmällisesti ja Toyota ohjautuu mallikkaasti. Ainoastaan voimakkaan sivutuulen puhaltaessa moottoritievauhdissa huomaa ohjauksen keskialueessa elottomuutta. Minkäänlaista huojuntaa, heilumista, nyökkimistä tai muuta ylimääräistä liikettä Prius ei tee ja matkustusmukavuus säilyy kaikissa tilanteissa.

Pitokyvyn rajaa lähestyttäessä Prius aliohjautuu etuvetoisille tyypillisesti ja oikein rutistettaessa alkaa puskea, mutta uuden mallin 2,5 senttiä aiempaa matalampi painopiste helpottaa silloinkin auton hallitsemista. Kun Priuksen etupään MacPherson-joustintukiratkaisua on uusittu iskunvaimentimien kallistuskulmaa lisäämällä ja takapyörien tuennassa on siirrytty päällekkäisiin kolmiotukivarsiin, ratkaisu on yhdessä uuden korirakenteen kanssa tuottanut hyvän tuloksen. 

Pirteä mutta surraava

Vaikka uusi Prius on selvästi aiempaa dynaamisempi ajokki, mikään urheiluauto se ei ole – se näkyy jo teholukemistakin. Kaupunkiajossa Prius liikkuu pirteästi ja tavallisessa maantieajossakin voimaa tuntuu riittävän. Valmistaja ilmoittaa kiihtyvyyden 80-120 km/t tapahtuvan 8,3 sekunnissa, mutta kiihtyvyys tuntuu muuttuvan sitä vaatimattomammaksi mitä korkeampiin nopeuksiin mennään.

Kuljettaja voi vaikuttaa voimalinjan reagointiin ajotilan valinnalla: kolmesta vaihtoehdosta Power-moodi terävöittää käytöstä selvästi ja Prius vastaa todella pirteästi kaasupolkimen käskyihin. Joissain Lexuksissa CVT-tyyppinen vaihteisto reagoi sen verran laiskasti, että nopeassa kaarreajossa auton saa vedätettyä kurvista ulos vain vaihtamalla siivekkeistä alaspäin. Priuksessa samaa vaivaa ei ole eikä siinä ole mahdollisuuttakaan vaikuttaa manuaalisesti vaihteiston toimintaan.

Pirteydestään huolimatta Toyota on selvästi enemmän vihertävien ihmisten kuin bensapäiden auto: kiihdytyksissä moottorista kuuluva surraava ääni viimeistään karsinee Prius-kuljettajalta iloittelemisen halut. Tasakaasulla Prius kulkee hyvin äänettömästi bensiinimoottorillakin, mutta karkeilla pinnoilla ohjaamoon kantautuu rengasmelua. 

Vastinetta rahalle: Hybridivoimanlähteiden yleistyminen Toyotan muissa malleissa on vuodesta 2011 lähtien vähentänyt Priuksen myyntiä, minkä vuoksi mallin luonnetta piti uudistaa. Lopputulos ei ole yhtään hassumpi, mutta modernista autosta joutuu maksamaan. Ilman hybridiä olevan Toyotan isomman Avensis-mallin hintahaitari on selvästi Priusta alempana ja pienemmän Auriksen hybridiin verrattuna Prius on versiosta riippuen 9 000-10 000 euroa kalliimpi. Suomessa on 11 000 hybridi-Toyotaa ja niistä vain 2300 on Prius-mallisia. Uuden mallin myötäkin Prius säilyy persoonallisena valintana, mutta nyt se tarjoaa entistä hauskempaa vastinetta rahalle.

PLUSSAT

+ Onnistunut ajettavuus
+ Mukavuus varsinkin taajamissa
+ Reagoi hyvin Power-moodilla

MIINUKSET

- Epäkäytännöllinen kojelauta
- Selkänojien krouvit säädöt
- Surraava moottorin ääni

TEKNIIKKAA

Juha Partanen