Ota avuksesi 10 tärkeimmän vinkin muistilista. Sen avulla vältyt virheostoksilta!
Klassinen arvotaide on haluttua. Yleensä klassikkotaiteilijoiden parhaimmille teoksille on pitkä jonotuslista, loputtomasti ostajaehdokkaita. Kukapa ei haluaisi seinälleen korkeatasoista Schjerfbeckiä, Edelfeltiä, Järnefeltiä, Halosta, Danielson-Gambogia, Soldan-Brofeltia...
Näitä teoksia vain ei ole saatavilla. Yleensä parhaimmat teokset ovat jo jossain kokoelmassa ja vaihtavat harvoin omistajaa – ja jos vaihtavat, sekin tapahtuu yksityisesti.
Tämän vuoksi väärennöksiä tulee markkinoille lisäämään tarjontaa. Arvotaide on sijoituskohteena yksi parhaimmista. Se on historiallisesti arvostettua ja monesti tuottoisaa, mutta myös hyvä kannettavan kokoinen vaihtohyödyke odottamattomissa kriisitilanteissa!
Kaikessa vanhassa klassikkotaiteessa on väärennösten riski. Jos ostoprosessin hoitaa huolellisesti ja tarkistaa kaikki tämän sivun vinkkilistan kohdat, voi kuitenkin olla melko huoleton. Jos yksikin seuraavista kohdista on epäselvä, teosta ei kannata ostaa ennen asian selviämistä.
Ehdottomasti tärkein tehtävä aivan aluksi on kuitenkin tarkistaa, miltä aito teos näyttää ja mitkä ovat sen mitat. Nämä saa selvitettyä kirjastoista, Ateneumista tai Ateneumin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevasta Kuvataiteen keskusarkistosta.
1. Signeeraus
-Tarkista, että työssä on signeeraus. Tarkista sen aitous konservaattorin avustuksella ultraviolettilampulla.
-Usein väärentäjä jättää työn signeeraamatta välttääkseen mahdolliset syytteet.
-Jos myyjä kertoo työn kuuluvan taiteilijan koulukunnalle, se tarkoittaa aina, että joku muu, vähemmän tunnettu taiteilija on tehnyt työn. Silloin hinta on noin 90 % halvempi.
2. Koko
-Yksi parhaimmista ja nopeimmista keinoista tarkistaa teoksen aitous on selvittää aidon työn koko ja sen jälkeen myytävänä olevan työn koko. Mestariteoksista on monesti useita eri kopioita eri koossa. On ollut sallittua tehdä alkuperäisestä poikkeavia kokoja muun muassa opetuskäyttöön.
3. Hinta
-Tarkista joltain toiselta taidekauppiaalta tai internetistä kyseisen teoksen hintataso.
-Taidekauppiaat panevat arvotyölle yleensä niin korkean hinnan kuin mahdollista. Väärennös on myytävä halvemmalla, jotta ostaja kiinnostuisi työstä.
4. Myyjä
-Tarkista toiselta taidekauppiaalta, miten kokenut myyjä on taidealalla.
-Suurin riski on silloin, kun myyjä on itse huonossa talousjamassa.
-Tiedustele, miten myyjä on saanut työn itselleen, ja vahvista tieto.
5. Dokumentit
-Tarkista, onko työstä aitoustodistus. Jos on, se on jo merkki aikaisemmasta aitousepäilystä. Aitous pitää varmistaa joka kerta itse. Mihinkään aikaisempaan aitousdokumenttiin ei kannata luottaa. Myyjän tehtävä ei ole antaa aitoustodistusta, vaan ostajan tehtävä on itse se selvittää.
6. Kunto
-Jos arvotyö on huonossa kunnossa, tarkista, miksi omistaja ei ole huolehtinut siitä?
-Onko työ todella niin vanha kuin sen sanotaan olevan? Tarkista, onko patina aitoa. Patina on helppo saada aikaan.
-Jos arvotyössä ei ole kehyksiä, ei kannata ostaa teosta.
7. Kuitit
-Ostosta pitää aina ja kaikissa olosuhteissa pyytää kuitti ja myyjän allekirjoitus sekä nimenselvennys. Kuitista pitää selvitä ainakin taideteoksen nimi tai aihe, koko, tekijä, tekniikka, kunto.
-Älä osta, jos et saa kuittia.
8. Aitoustutkimus
-Jos työ on erityisen kallis, anna konservaattorin tehdä taidehistoriallinen ja vähintään kevyt tekninen tutkimus. Hän tietää myös kyseisen taiteilijan käyttämistä väriaineista, maneereista sekä – mikä tärkeintä – tyylistä eri aikoina.
9. Pohja
-Tarkista, onko työ tehty taiteilijalle tyypilliselle pohjalle? Onko esimerkiksi kankaan kehyksiin käytetty puu samaa kuin tietyllä Euroopan alueella on tyypillisesti käytetty.
-Nämä tiedot löytyvät taiteilijan uraa käsittelevistä kirjoista. Monesti esimerkiksi kirjeenvaihtoa käsittelevät kirjat ovat erinomaisia tietolähteitä (esim. Suomen Taideakatemian kirjekokoelma).
10. Provenienssi
-Arvoteoksen aiemmista omistuksista pitää aina saada tietoa, joka täytyy myyjän haluttomuudesta huolimatta voida tarkistaa. Jos työllä ei ole todistettavissa olevaa historiaa, oston voi unohtaa.
Pauliina Laitinen-Littorin
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija