Italia on jo ohittanut Ranskan suurimpana viinintuottajamaana. Italialaisilla tuottajilla on hyvä vire päällä.
Taloustaidon lukijoiden viinimatka alkoi luoteesta, Lombardian maakunnasta, joka pienuudestaan huolimatta on yksi tärkeimmistä Italian talousalueista. On sanottu, että Michelin-tähditettyjä ravintoloita on maakunnassa tiheämmin kuin missään muualla Italiassa.
Viinipuolella maakunta on hieman tuntemattomampi, mutta tavoite on huipulla. Lombardiaan sijoittuu Italian paras kuohuviinialue Franciacorta (DOCG), joka haluaa haastaa itsensä Champagnen. Rypälelajikkeiksi on valittu myös samppanjaan käytettävät Chardonnay ja Pinot noir, sekä lisäksi Pinot blanc.
Viinit tehdään pullokäymismenetelmällä ja kypsytysajat ovat pidemmät kuin samppanjassa. Tuotantomäärä on toki vain murto-osa samppanjatuotannosta ja muutoinkin ultravahvaa samppanjabrändiä vastaan kilpailu on lievästi ilmaistuna vaikeaa. Viinit ovat kuitenkin laadukkaita ja hinnaltaan maltillisempia kuin samppanja. Alkon normaalivalikoimassa on tällä hetkellä yksi franciacorta.
Viereinen Valpolicellan punaviinialue on huomattavasti Franciacortaa tunnetumpi. Valpolicellan viineistä tunnetuin on varmasti tuhti, hedelmäisen karvas amarone.
Alueen punaviinit perustuvat kolmeen perinteiseen rypälelajikkeeseen: Corvinaan, Rondinellaan ja Molinaraan. Alueen perusviinit valpolicella, valpolicella classico ja superiore ovat luonteeltaan miellyttävän hedelmäisiä, keskitäyteläisiä ja raikkaan hapokkaita. Ne istuvatkin monen ruuan seuraan helposti.
Jos kuitenkin mielii tuhdimpaa viiniä, on syytä katsella amaronen sekä sen pikkuveljen ripasson suuntaan. Niiden erikoisuus on rypäleiden kuivattaminen talven yli. Rypäleistä valmistetaan ensin amarone-viinit ja sen jälkeen rypälemäski lisätään perusviiniä sisältäviin sammioihin.
Toisen lyhyen käymisvaiheen aikana syntyy ripasso-viini. Nykylain mukaan tuottajat voivat valmistaa korkeintaan kaksinkertaisen määrän ripassoa suhteessa tuottamaansa amaroneen. Tällä halutaan estää heikkolaatuisten ripassojen levittäminen. Huipputuottajat, kuten vierailumme kohteena ollut Tedeschi, valmistavat ripassoja vain yhtä paljon kuin amaronea.
Menetelmä on kallis ja hidas, ja tämä innosti muutama vuosi sitten joitain tuottajia tulkitsemaan alueen viinilakia melko väljästi. Tuloksena oli mukailtuja ripasso-viinejä, jotka nimettiin rypäleiden kuivatusmenetelmän mukaan apassimentoiksi. Niissä rypäleitä kuivatettiin jonkin aikaa, mutta mikään ei taannut kuinka kauan. Nykyisin apassimento-viinejä ei pitäisi enää Valpolicellan alueelta tulla, vaikka olen edelleen nähnyt muutamia viinikauppojen hyllyillä. Suurempi ongelma alueelle onkin se, että apassimento-termiä ei ole suojattu, joten nyt näitä ”vale-ripassoja” tulee markkinoille Etelä-Italiasta.
Kolme klassikkoa
006004, Masi Bonacosta Valpolicella Classico 2013, Italia, 11,90 e
Masi on alueen tuottajista suurin.
- Juustoraviolit
432027, Pasqua Villa Borghetti Valpolicella Classico 2013, Italia, 10,90 e
Hyvin tyypillinen raikkaan hapokas ja marjaisa valpolicella.
- Pizza
446477, Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2011, Italia, 37,90 e
Tunnetun tuottajan mehevä amarone.
- Erittäin tumma suklaa
Kokeile myös
534197, Bellavista Cuvée Franciacorta Brut, Italia, 28,70 e
Kuiva ja tyylikäs franciacorta-kuohuviini.
- Muikunmäti
483424, Bertani Amarone Villa Arvedi 2011, Italia, 18,48 e
Bertani on yksi alueen kuuluisimmista tuottajista.
- Mietiskelyyn
439346, Domini Veneti Recioto della Valpolicella 2013, Italia, 20,10 e
Valpolicellan erikoisuus on makea, väkevöimätön punaviini recioto.
- Tumma suklaa
Kolme edullista
450187, Zenato Valpolicella Superiore 2012, Italia, 12,90 e
Laadukkaan tuottajan hieman täyteläisempi punaviini.
- Paistettu maksa
421637, Amarone della Valpolicella di Emilia 2010, Italia, 24,90 e
Alkon valikoiman halvin amarone.
- Hirvipata
400637, Appassimento Due Passi 2011, Italia, 9,69 e
Vertailun vuoksi ripassomenetelmää jäljittelevä punaviini.
- Lasagne
Risto Karmavuo on viiniasiantuntija ja Haaga-Helian lehtori.