Volkswagen Transporter on suosionsa arvoinen

Volkswagen Transporter -automalli täytti viime keväänä 65 vuotta ja uusiutui pian sen jälkeen. Kuudennen sukupolven Transporter ei tarjoa yhtä radikaaleja muutoksia kuin monet aiemmat sukupolvenvaihdokset. 

Talvi on erityisen sopivaa aikaa nelivetoisen Volkswagen Transporterin koeajoon. Volkkarin perinteikäs pakettiauto, jonka vanhimmista T1-malleista on tullut jo ikonisia klassikoita, on tunnettu hyvistä ajo-ominaisuuksistaan, ja neliveto tekee Transporterista vieläkin paremman etenijän. Meillä Suomessa reilu kolmannes Transporterin ostajista valitsee nelivetoisen version.

Suomessa Volkswagen Transporter oli vuonna 2015 pakettiautojen markkinajohtaja niin kuin se on ollut viisi vuotta peräkkäin siitä lähtien kun Toyota Hiacen valmistus päättyi. Transportereita myytiin viime vuonna 1916 kappaletta, millä irtosi 16,8 % markkinaosuus. Nelivetoisten 4Motion-mallien osuus Transportereista oli 38,9 %.

Nelivetoinen Transporter on lähtökohtaisesti 95-prosenttisesti etuvetoinen, mutta öljynpaineen avulla toimiva neljännen sukupolven Haldex-kytkin jakaa tarvittaessa voimaa taka-akselille 50 prosenttiin asti käytettävissä olevasta tehosta. 

Erinomainen ohjaustuntuma

Koeajetussa Transporterissa oli pitkä 3,4 metrin akseliväli. Se tekee Volkkarista kankean kääntyjän ahtaissa paikoissa, mutta kevyehkö ohjaus helpottaa pitkällä akselivälillä varustetun auton pyörittelemistä ahtaissa paikoissa. Ohjauksessa on silti riittävästi tuntoa niin moottoritieajoon kuin mutkaisen kantatien ja soratien kurvien nopeaankin ajamiseen.

Uusimman sukupolven Transporter 4Motion on erinomainen ajettava sekä rauhallisessa että rivakassa ajossa. Se ohjautuu tarkasti mutta ilman minkäänlaista äkkinäisyyttä.

Transporter on paitsi hyvin luonteva ajettava myös mukava ajokki. Alustassa on riittävästi elastisuutta nielemään niin asfaltin epätasaisuudet, sorateiden kuopat ja nimismiehenkiharat kuin asuntokatujen töyssytkin tyylikkäästi oli autossa kuormaa tai ei.

Transporteriin saa 1190 euroa plus veron maksamalla DCC-järjestelmän, jossa on kolme ajoasetusta – Normal, Comfort ja Sport – mutta koeajon perusteella normaalialusta on niin toimiva, että mukautuvalle DCC- alustansäädölle ei ole kovin selvää tarvetta. 

Hyvin kotonaan talvikeleissä

Pitkä Transporter on erittäin vakaa kulkija ja nelivetoisena se on ihanteellinen pakettiauto huonoihin olosuhteisiin. Koeajoviikolle osui lumipyryinen vuorokausi, jolloin piti aamuyöllä ajaa auraamattomia teitä lentokentälle, ja Transporter osoitti erinomaisen etenemiskykynsä: se kulki vakaasti läpi lumen ja herkän tunnokkaalla ohjauksella kuljettajalla oli jatkuvasti tuntuma siihen, millainen ote autolla oli tiehen.

Nelivetojärjestelmään saa 925 euroa ja sen päälle tulevan veron hintaan mekaanisen tasauspyörästön lukon, joka osaltaan auttaa Transporteria selviämään pahoista paikoista. 180 euroa ja veron maksava mäkilähtöavustin on sekin tiukan paikan tullen näppärä apu. Avustin toimii nopeuksilla 2-30 km/t.

Volkswagenin järjestämän Winter Driving Schoolin mediapäivänä oli tilaisuus kokeilla merkin hyötyautoja jääradalla järjestetyssä väistökokeessa, jossa Transporterin ohjaus ja alusta osoittivat toimivuutensa myös äkkijarrutuksen jälkeisessä nopeassa sivuttaisliikkeessä. 

Pitkä kuutosvaihde

Volkswagenin perinteinen kaksilitrainen TDI-diesel ei 110 kilowatin tehosta huolimatta tunnu erityisen suorituskykyiseltä ennen kuin moottoria kierrättää kunnolla. Silloin Transporter liikkuu iloisesti. Transporterin melutaso säilyy koko ajan kohtuullisena, myös satasen vauhdissa moottoritiellä.

Transporterin edellisessä Taloustaidon koeajossa nelisen vuotta sitten kritisoin Volkkaria kuutosvaihteen puuttumisesta. Nyt pakun laatikossa on kuusi vaihdetta, mutta kun Suomessa pakettiautolla saa ajaa korkeintaan 100 km/t vauhtia, kuutosvaihde vaikuttaa hieman turhan pitkäksi välitetyltä. Satasen vauhdissa kone kiertää kuutosella alle 1700 kierrosta minuutissa ja meno on hieman nahkeata. 80 km/t vauhdissa kierrokset putoavat kuutosvaihteella alle 1400:n ja silloin kone vetää jo haluttomasti.

Pienemmillä vaihteilla Transporter kulkee kakistelematta matalammillakin kierroksilla, mutta mittaristossa oleva vaihteenvalinnan ohjain neuvoo vaihtamaan isommalle vaihteelle nopeuksissa, joissa auto moottorin kierrosluku tuntuu putoavan turhan alas.

Volkswagenin hyötyautojen mediapäivässä oli hyvä tilaisuus kokeilla neliveto-Transporteria myös DSG-kaksoiskytkinvaihteistolla. Seitsenvaihteinen DSG-automaatti toimi pakussa erinomaisesti – mitään vastaavanlaista viivettä kuten esimerkiksi nelivetoisessa Škoda Superbissa Transporterissa ei ollut havaittavissa.

DSG vaihtaa nopeasti ylös- ja alaspäin myös vaihteenvalitsimen manuaaliasentoa käytettäessä. DSG:n lisähinta koeajettuun neliveto-Transporteriin on reilut 2000 euroa. Se kannattaa maksaa varsinkin, jos pakulla pitää ryömiä hitaasti todella vaativissa paikoissa, sillä manuaalivaihteiston ykkösvaihde on tarkoitukseen liian pitkäksi välitetty.

Epäkäytännöllisiä lokeroita

Uuden Transporterin ohjaamo on monin tavoin miellyttävän tuntuinen. Kuljettajan istuimesta löytyy ryhdikkään luonteva ajoasento ja niin ratti kuin kojelautaan sijoitettu vaihdekeppi ovat hyvin käsillä. Kuljettajan istuimen selkänoja ja sen ristiselän tuki säätyvät portaattomasti, joten molemmat saa ergonomisesti kohdalleen. Tosin takaseinä tulee jo keskimittaisella kuljettajalla vastaan niin että kovin takakenoon selkänojaa ei voi säätää. Tähänkin on kuitenkin ratkaisu: Transporteriin saa väliseinän, joka on pyöristetty kuljettajan kohdalta taaksepäin ja lisätilan ansiosta kaksimetrisenkin kuljettajan jaloille riittää tilaa. Asia tuli kokeiltua koeajon jälkeen espoolaisessa Volkswagen Centerissä, jossa oli tällaisella väliseinällä varustettu auto.

Transporteriin kannattaa hankkia oikean käden käsinoja 110 euron plus vero hintaan. Transporteriin saa myös sähkösäätöisen kuljettajan istuimen ja jos apumiehen puolella tyytyy yhteen paikkaan, senkin saa sähkösäätöisenä.

Vakioistuimilla kuljettajan vieressä on tilaa kahdelle henkilölle, mutta roteville matkustajille tilaa on sivuttaissuunnassa niukalti. Lisäksi vaihteenvalitsimen runko-osa on hankalasti keskellä istujan vasemman jalan tiellä.

Uuden Transporterin kojelauta on henkilöautomainen ja se näyttää Golfista tutulta. Tavaroille on monenlaisia paikkoja, mutta Transporterissa ei ole katon rajassa hyllyä kuormakirjoille eikä istuinten välissä ole lokeroa, johon puhelimen voisi laittaa. Luurille ei löydy muualtakaan luontevaa paikkaa, vaikka valmistajan ilmoituksen mukaan ohjaamossa on kuusitoista erilaista lokeroa.

Kojelaudan päällä oleva leveä alusta on huono paikka kuormapapereille, koska ne heijastuvat tuulilasiin. Osassa avoimista lokeroista tavarat eivät tahdo pysyä vauhdikkaissa käännöksissä. Matkustajien istuinten alta löytyy isohko säilytystila. 

Kantavuus alle tonnin

Koeajossa olleen version 150-hevosvoimaisella moottorilla ja nelivedolla Transporterin kantavuus on koeajoauton rekisteriotteen mukaan 820 kiloa eli se jää jonkin verran siitä tuhannesta kilosta, jonka mukaan pakettiautojen tonniluokka on saanut kutsumanimensä.

Kahden eri akselivälin ohella Transporterin saa kolmella eri kattokorkeudella. Matalimmassa vaihtoehdossa sisäkorkeutta on 141 senttiä, toisessa 162,6 senttiä ja korkeimmassa 194 senttiä. Pyöräkoteloiden välinen leveys on 124,4 senttiä. 

Kokonaispituudeltaan 5,3-metrisen Transporterin koko näkyy kuormatilassa, jolla on pituutta kolmisen senttiä vaille kolme metriä. Kuormatilassa ei ole tapahtunut suurta muutosta edeltävään malliin verrattuna. Täyskorkea väliseinä kiinteällä ikkunalla ja oikealla puolella oleva liukuovi kuuluvat Transporterin perushintaan.

Koeajoauton peräpäässä oli pariovet ikkunoin, ne maksavat 330 euron plus veron.

Varsinkin pitkässä Transporterissa 390 euron hintainen peruutustutka on käyttökelpoinen varuste, mutta Volkkariin saa myös peruutuskameran. Muutenkin Transporterin eri versioiden ja varusteiden kirjo on niin laaja, että niistä saa muodostettua yli 500 erilaista vaihtoehtoa. 

Vastinetta rahalle: Kuten Volkswagen Transporterin suosio osoittaa, se tarjoaa kunnon vastineen rahalle. Nelivetoinen 4Motion-versio maksaa lähes 5000 euroa enemmän kuin etuvetoinen versio, mutta varsinkin taka-akselille painopistettä siirtävän raskaan kuorman kanssa neliveto on talvisilla teillä ja muilla vaativilla alustoilla omiaan ja tasauspyörästön lukko vielä parantaa liikkeelle pääsemistä ja etenemistä hankalissa keli- ja maasto-olosuhteissa.

PLUSSAT

+ Erinomainen ajettavuus
+ Hyvä etenemiskyky
+ Mainio jousitus 

MIINUKSET

- Keskipaikalla ahdasta jaloille
- Epäkäytännöllisiä lokeroita
- Kantavuus vain 820 kiloa

TEKNIIKKAA

Juha Partanen