Volvo XC90 on jyhkeä katumaasturi

Uusi katumaasturi on jyhkeän kokoinen mutta pieniääninen.

Kuvissa Volvon uusi iso katumaasturi on näyttänyt lähinnä laatikkomaiselta, mutta kuvat eivät tee XC90:lle oikeutta. Luonnossa Volvo on toisaalta ylellisemmän ja mahtavamman näköinen. Toisaalta se näyttää hauskasti raaserilta, virityspajalla tuunatulta autolta, sillä ilmajousitetun XC90:n pyörät ovat alustan normaaliasennossa aika syvällä pyöräkoteloissa.

Urheilullinen raaseri Volvo ei kuitenkaan ole. Ajossa uusi XC90 osoittautuu luonteeltaan leppoisaksi ajokiksi, vaikka sen alusta toimii hyvin ja 225-hevosvoimainen D5-dieselmoottori liikuttaa isoa autoa tarvittaessa rivakastikin.

Lähes viisi metriä pitkäksi ja peileineen 2,14 metriä leveäksi autoksi massiivisen kokoinen Volvo on tanakkuudessaan helppo ajettava. Sen ohjaus on tarkka mutta ei äkkinäinen. XC90 on todella vakaa auto kaikissa nopeuksissa.

Viidennen sukupolven Haldex-kytkimellä varustetulla nelivedolla Volvo kulkee mainiosti myös soralla ja kuopat se selvittää mallikkaasti. Äärimmilleen vietynä XC90 kuitenkin puskee asfaltilla etuvetoisille ominaiseen tapaan. Porschen katumaastureiden kaltaista urheilullisuutta Volvon ajettavuudessa ei ole. 

Koeajettu XC90 oli varustettu veroineen 2671 euron hintaisella ilmajousituksella, jolla Volvon alusta imee hyvin tienpinnan epätasaisuudet.XC90:n mukavuus sopii hyvin auton ylelliseen ilmeeseen. Yllättävää sen sijaan on se, kuinka selvästi tiestä välittyvät tärinät tuntuvat Volvon ohjauspyörässä. Tuntuma voi johtua koeajoautossa olleista todella matalaprofiilisista 275/45 R 20 –koon Michelin Green Latitude Sport3 -renkaista. 

Jouheaa liikkumista

Kookkaat mitat tekevät kaupunkiajosta isolla Volvolla tarkkuutta vaativaa. Lähes kolmen metrin akselivälin vuoksi autoa joutuu ahtaissa tiloissa vekslaamaan enemmän kuin pienempiä autoja, vaikka XC90:n kääntöympyrä  (11,6 metriä) on yllättäen pienempi kuin nelivetoisen XC60:n (12,1 metriä). Alle 50 km/t vauhdissa mukavan kevyt ohjausvaste helpottaa ison auton käsittelyä.

Isommissa nopeuksissa ohjaukseen tulee keinotekoisen tuntuista vastetta. Ohjausvoimaa voi säätää monitoimivalikosta, mutta sen kolmen vaihtoehdon väliltä on vaikea löytää selviä eroja: maantieajossa ohjaus tuntuu haraavan aina yhtä tarmokkaasti kääntämistä vastaan. 

Oman lukunsa ovat Volvon turvatoiminnot. Kun järjestelmä pyrki pitämään autoa keskellä kaistaa, se jäykisti selvästi ohjaamista. XC90 tuntui selvästi paremmalta ajaa, kun aputoimintoja kytki pois päältä.

XC90 painaa yli 2,1 tonnia, mutta hyvin toimivan alustan ja pirteän moottorin ansiosta se liikkuu vaivattoman jouheasti. Paino tuntuu kuitenkin polttoaineen kulutuksessa: XC90 vei tiivistempoisessa ja taajamapainotteisessa koeajossa dieseliä 9,2 litraa sadalla kilometrillä. 

Työkalumainen sointi

Volvon uutta mallia on julkisuudessa hehkutettu tulevaisuuden autona. XC90:ssä on runsaasti turvavarusteita. Sen hallintalaitteita on keskitetty isoon, kojelaudan keskellä olevaan kahdentoista tuuman kokoiseen näyttöön. Konepellin alla autoa kuljettaa ruotsalaisvalmistajan uutta, omaa suunnittelua edustava moottori.

Suomalaisen päästöarvopohjaisen autoverotuksen vuoksi täkäläiset ostajat valitsevat XC90:n joko dieselmoottorilla tai 400 hevosvoiman bensiinisähköhybridillä, 320-hevosvoimaisen bensaturbon hinta ei ole niiden kanssa kilpailukykyinen.

Kaikki XC90:n moottorit ovat kaksilitraisia ja nelisylinterisiä. Erilaisia tehoversioita tehdään Volvon filosofian mukaan koneen läpi kulkevan ilman määrää muuttamalla.

Koeajoauton kahdella turboahtimella terästetty D5-dieselmoottori on käyttöominaisuuksiltaan erittäin miellyttävä ja Geartronic-automaattivaihteisto toimii saumattomasti yhteen sen kanssa. Ainoa miinus on moottorin ääni, joka on kaukana ylellisestä. Vauhtia kiihdytettäessä D5:n käynti on työkalumaisesti rallattavaa, jopa surkean pieneltä kuulostavaa hyrräystä. Kaikki koeajajat ja matkustajat olivat Volvon koneen soundista samaa mieltä, siinä ei ole mitään voimaa uhkuvaa.

On mielenkiintoista nähdä, ovatko Volvon amerikkalaisasiakkaat niin valveutuneita, että he nielevät pienen moottorin soinnin ympäristötietoisuuden nimissä vai joutuvatko ruotsalaiset perumaan päätöksensä moottorin koosta. 

Tyylikäs sisältä

Volvon isoon katumaasturiin on kohtalaisen helppo nousta sisään, sillä autosta ei ole tehty yltiömäisen matalaa eikä etukulmien A-pilareita ole kallistettu liikaa.

Kun XC90 varustellaan koeajoauton tapaan, sen etuistuimissa on esimerkillisesti säätöjä. Varsinkin sähkösäätöisen istuinosan pidennyksen soisi leviävän muihinkin autoihin. Naiskoeajaja kiinnitti huomiota siihen, että istuimet ovat yllättävän sirot isoon katumaasturiin. Huolitellut tikkaukset niin istuimissa kuin keskikonsolissa yhdistyneenä linjakkaisiin elementteihin kojetaulussa ja ovissa antavat ylellisen vaikutelman. Nuoret koeajajat kiinnittivät huomiota myös klassisen tyylikkääseen sisäpuoliseen taustapeiliin.

Perinteinen mittaristo on kadonnut ja XC90:n kuljettajan eteen heijastetaan mittareita ja muuta informaatiota sen mukaan, minkä vaihtoehdon hän valikoista valitsee. Digitaalimittaristo saa Volvon tuntumaan modernilta nuortenkin ihmisten mielestä. Mittareiden luettavuus on varsin hyvä ja nopeus näkyy myös numeroina.

Volvon moottori käynnistetään ja sammutetaan kiertämällä keskikonsoliin sijoitettua nuppia, jolle olisi enemmän käyttöä valikoiden ohjaimena. Nuppi on hyvin käsillä, lähellä vaihteenvalitsinta, joka koeajoautossa liikkui yllättävän jäykästi. Siihen tottui ajan mittaan.

Kokonaisuutena koeajetun XC90:n sisätilojen tunnelma on kaukana työkonefiiliksestä, mutta vaikutelma riippuu paljon valituista väreistä – osa vaihtoehdoista on tylsän, jopa synkän näköisiä. 

Hurja määrä valikoita

Volvo XC90:n kojetaulun keskellä on samantapainen iso pysty monitoiminäyttö kuin sähköauto Teslassa. Valikossa on sivuttaissuunnassa kolme sektoria. Eri näkymiä saa esiin niin sivuttais- kuin pystysuuntaisillakin pyyhkäisyillä.

Lukuisista valikoista löytyi sekä digitaalisia kytkimiä, säätöjä kuin alavalikoitakin. Kun Volvosta sammuttaa virran, sormenjäljet näyttävät epäsiistiltä isossa näytössä.

Yksi valikoista painetaan esiin monitoiminäytön yläreunassa olevasta painikkeesta ja kun paljastuvasta valikosta etenee My Car -osiossa saa Yksilöllinen ajotila -valikosta esiin muun muassa ohjausvoiman valinnat. Satunnainen Volvon käyttäjä löytää sen vasta pitkään seikkailtuaan. Jopa Volvo-liikkeen myyjältä meni aikaa ennen kuin hän muisti, mistä kyseinen toiminto löytyy.

Toimintojen keskittäminen kosketusnäyttöön tuntuu sotivan Volvon turvallisuusajattelua vastaan. Tai sitten se on yksi peruste sille, miksi täytyy tehdä itsestään kulkeva auto: kuljettaja ei muuten pysty turvallisesti seikkailemaan valikoissa. Ajossa valikot vievät aivan liikaa kuljettajan huomiota pois liikenteestä ja auton ohjaamisesta.

Volvon edustajat kertovat asiakaslehdessä, että kysymys on kolmitasoisesta järjestelmästä, jossa tuulilasin alalaidassa näkyvä heijastusnäyttö kertoo ajantasaista tietoa, mittaristolla ja ohjauspyörän säätimillä hallitaan hetken kuluttua tapahtuvia asioita ja kosketusnäyttö on vasta kolmas vaihe. Volvon insinöörit uskovat, että ajettaessa toimintoja käytetään vain ratin peukalosäätimillä ja toivottavaa on, että kosketusnäyttöä ei kopeloida ajossa.

Volvon omistaja oppinee aikaa myöten käyttämään ratin säätimiä. Muiden kohdalla on se riski, että koettavat liikkeellä ollessakin naputella kosketusnäyttöä.

Onneksi Volvolla on tajuttu laittaa ajomoodeille oma säädin keskikonsoliin. Toimintoa ei tarvitse hakea valikoista. Ajotiloja on viisi: eco, comfort, dynamic ja offroad sekä yksilöllisesti säädettävä individual. 

Matala takapenkki

Volvo XC90 on Suomeen tuotavassa mallistossa aina seitsenpaikkainen eli tavaratilan pohjalla on kaksi esiin käännettävää istuinta. Lisäistuinten ja tavaratilan suojaverhon järjestely ei vaikuta loppuun asti mietityltä.

Vaikka XC90 on iso auto, sen tavanomaisen takapenkin eli kakkosrivin istuinten istumakorkeus on liian matala aikuiselle ihmiselle. Kakkosrivin istuimia voi liikutella pituussuunnassa ja taaimmassa asennossa reilu jalkatila helpottaa takana istumista, mutta jos kolmosriville sijoittaa ihmisiä ja kakkosrivin istuimia siirtää eteenpäin, jalkatila pienenee ja silloin kakkosrivikin sopii lähinnä keskenkasvuisille. Takapenkin keskipaikka on kovuudessaan käyttökelvoton.

Tavaratilaa on perusasennossa 671 litraa. Kolmannen rivin istuimet ylös nostettuina tila tietysti supistuu pieneksi mutta ei poistu kokonan. Vaikka XC90 on olevinaan maasturi, varapyörä ei kuulu sen vakiovarustukseen. Pienen varapyörän Volvoon kuitenkin saa T8-versiota lukuun ottamatta. Hintakin on vain sata euroa plus autovero.

Maavaraltaan Volvo on toista luokkaa kuin pienet katumaasturit: tavallisella jousituksella tilaa auton alla on 23,8 senttiä ja ilmajousituksella 22,7 senttiä, mutta ilmajousituksen vain 40 km/t vauhtiin asti toimivassa offroad-asennossa se kasvaa 26,7 senttiin. Kilpailijoista ilmajousitettu Volkswagen Touareg nousee vielä muutaman sentin ylemmäs.

Käytännöllisyyttä XC90:ssä on se, että sillä saa vetää peräti 2 700 kilon painoista jarruilla varustettua perävaunua. 

Vajavaista opastusta

Uuden XC90:n painettu käyttöopas on onnettoman suppea ja sen hakemisto vieläkin suppeampi. Monitoiminäytön valikostakin löytyy käyttöopas, mutta sen kanssa pulaamiseen kyllästyi nopeasti. Opas toimii hitaasti ja vaikutti sekavalta.

Opaskirjan merkitys korostuu XC90:ssä, jossa on varusteita enemmän kuin tässä pystyy kertomaan ja lisää saa niin yksittäin kuin varustepaketteina. Koeajoautossa oli useita paketteja.  Autoverottomana 4 500 euron hintaiseen Inscriptioniin kuuluvat muun muassa ohjauksen tehostukseen, kaasupolkimen vasteeseen ja alamäkihidastimeen vaikuttava ajomoodien säätömahdollisuus ja suurin osa etuistuinten sähkösäädöistä.

Auton hintaa nostivat myös High Tech-, Winter-, Family- ja Intellisafe Pro -varustepaketit sekä lukuisat muut lisävarusteet. Niistä kallein oli subwooferilla ja kahdeksallatoista muulla kaiuttimella soiva Bowers &Wilkinsin Sensus Connect Audio -järjestelmä, hinta verollisena 3 339 euroa.

Vastinetta rahalle

Uutta Volvoa tarkastellessa herää kysymys, mitä XC90 antaa lisää isomman kokonsa vastineeksi esimerkiksi XC60-malliin verrattuna. Koeajo ei tuottanut kysymykseen varmaa vastausta.

Uuden XC90:n matalalla takapenkillä istuu huonommin kuin monissa pienemmissä katumaastureissa. Kolmannen rivin apuistuimet eivät riitä syyksi maksaa autosta vähintään 82 000 euroa. Silläkin saa vain perusauton, yllättävän monesta XC90:n varusteesta joutuu vielä maksamaan lisää. Koeajoautossa varusteita oli 27 000 eurolla.

Ajettavuudeltaan, suorituskyvyltään ja monilta ominaisuuksiltaan XC90 on ihan OK, mutta hyvän vastineen rahalle iso Volvo antaa vain, jos se antaa ostajalleen ylellisen tunteen. Muuten selvästi halvempi XC60 tarjoaa paremman vastineen rahalle.

PLUSSAT

+ Jouhean tehokas voimalinja
+ Tanakka mutta mukava alusta
+ Sisustan tyylikäs kaksivärisenä 

MIINUKSET

- Pienen moottorin ääni
- Huono näkyvyys takaviistoon
- Matala istuinkorkeus takana

TEKNIIKKAA

Juha Partanen