Alfa Romeo Giulia tarjoaa italialaista tunnetta

Uusi Alfa Romeo Giulia on edullisimmillaan 200-hevosvoiman bensiinimoottorilla, joka tulee loppuvuodesta. Ainakin nyt esitellyt versiot täyttävät Alfalle asetetut odotukset.

Uuden Alfa Romeo Giulian ensimmäisten ajokokemusten jälkeen autolehdistössä eri puolilla Eurooppaa on oltu harvinaisen iloisia ja huojentuneita. Autotoimittajat toivoivat, että italialaiset onnistuisivat uuden mallin luomisessa ja legendaarinen merkki palaisi arvostukseen, josta se on aikoinaan nauttinut.

Kilpailijoiden asettama rima on kuitenkin niin korkealla, että moni piti vain puolittaista onnistumista tai jopa epäonnistumista todennäköisempänä kuin odotusten ylittämistä.

Milanon pohjoispuolella Aresessa on kuitenkin tehty huikeaa työtä ja käytetty yli miljardin euron tuotekehityspanostukset oikein. Lopputuloksena Alfa Romeolla on onnistuttu tekemään varteenotettava vaihtoehto keskikokoluokan takavetoisille laatuautoille, 3-sarjan BMW:lle, C-mallin Mercedekselle, Lexus IS 300:lle ja Jaguar XE:lle. Etuvetoisista Audi A4 on joukon kovin kilpailija.

Uusi Alfa Romeo on muodoiltaan sensuellisti kaartuileva mutta keulan ilmeellä ja sopivilla pokkauksilla se on samalla myös voimaa uhkuvan ja urheilullisen näköinen. Giulian pitkä 282 sentin akseliväli on sentin 3-sarjan BMW:tä pidempi ja puolitoista senttiä lyhyempi kuin Jaguar XE:ssä, mutta Alfa tuntuu silti Jaguaria tilavammalta.

Alumiinin ja hiilikuidun käyttämisen ansiosta Giulia on kevyt auto, sen omapaino vaihtelee 1374 ja 1445 kilon välillä, minkä seurauksena Alfan teho/paino-suhde on hyvä. Painojakauma etu- ja taka-akselin välillä on ajo-ominaisuuksien kannalta mainio 50/50. 

Todella luonteva ajaa

Uusi Alfa Romeo Giulia on hauska auto ajaa. Sen alusta on oikealla tavalla eloisa – kilpailijoista se muistuttaa eniten BMW:tä – ja Alfa pureutuu kaarteissa hyvin tiehen. Etupään päällekkäisten kolmiotukivarsien ja multilink-takajousituksen ansiosta pyörät pysyvät koko ajan oikeassa kulmassa tiehen nähden. BMW:n ja Jaguarin tavoin takavetoisella Giulialla on ilo kiihdyttää kaarteesta seuraavalle suoralle.

Alfan kanssa on helppo olla sinut, kuljettajalla on joka hetki hyvä tuntuma auton käytökseen ja otteeseen tiestä. Urheilullisuudestaan huolimatta Giulian normaaliversiot käyttäytyvät hyvin siististi – ainoastaan 503-hevosvoimainen Quadrifolgio on peto, joka kaikki luistoeston ja ajohallintajärjestelmät poistavalla Race-ajomoodilla ottaa herkästi luulot pois kuljettajaltaan.

Giuliaan on jatkossa tulossa Performance-paketti, jolla Quadrifoglion säädettävän iskunvaimennuksen saa mekaanisen lukkoperän kanssa Super-versioihin.

Giulian ohjauskin on onnistunut: se miellyttävän jouhea, tarkka, keskittää hyvin ja ohjausvastettakin on riittävästi mutta Alfan ratin kääntely ei missään tilanteessa tunnu väkinäiseltä eikä raskaalta. Vaikka ohjaus on nopea, se ei ole äkkinäinen vaan aina luonteva.

Hyvin reagoiva voimalinja

Giulian täysin uudet alumiinista tehdyt perusmoottorit ovat sylinteritilavuudeltaan isoja 2- ja 2,2-litraisia eli italialaiset eivät ole Alfassa lähteneet downsizing-trendiin mukaan. Pohjoismaisille autotoimittajille Ruotsissa järjestetyssä koeajotilaisuudessa oli Quadrifolgion ohella tilaisuus ajaa Giulia Superin 180-hevosvoimaista dieselversiota sekä käsittelyradalla että varsin kapeilla kantateillä, joissa nopeusrajoitus oli 60 tai 80 km/t.

Molemmissa ajetuissa Giulia Supereissa oli 8-vaihteinen automaattivaihteisto. Dieselmoottori ja vaihteisto pelaavat hyvin yhteen ja Alfa vastaa hyvin kaasupolkimen käskyihin. 180 hevosvoiman dieselillä Giulian suorituskykykin vastaa Alfan mielikuvaa. Ainoastaan diesel-Giulian äänimaailma jättää toivomisen varaa.

Diesel-Alfat saa myös 6-vaihteisella manuaalivaihteistolla mutta loppuvuodesta tulossa oleva 200-hevosvoimainen bensiinimoottori on tarjolla vain automaatin kanssa.

Giuliassa on panostettu myös vauhdin hidastumiseen: Alfa Romeon integroidulla IBS-jarrujärjestelmällä jarrutusmatkan kerrotaan olevan vain 38 metriä 100 km/t nopeudella.

Selkeä ohjaamo

Alfa Romeon ohjaamossa on vältetty kaikkea kikkailua. Hallintalaitteet ovat selkeitä ja hyvin käsillä.

Vaikka Giulia on italialainen auto, sen ohjaamo on ainakin sähkösäätöisillä istuimilla ergonomisestikin onnistunut. Istuimet ovat mukavat ja laajoilla säädöillä ohjauspyörällekin löytyy luonteva kohta.

Pitkäjalkainen saattaa kaivata lisää reisitukea, joten istuinosan pidennys olisi hyvä lisä säätöihin, sitä Alfassa ei ole. 150-hevosvoimaisesta halvimmasta dieselmallista puuttuvat istuinlämmittimet, ne saa lämmitettävän ratin kanssa veroineen alle tuhannella eurolla, mutta silloin hinta nousee vajaan tuhannen euron päähän Super-varustellusta automaattivaihteisesta 200-hevosvoimaisesta bensakoneisesta versiosta.

Takapenkin istuinkorkeus on matalahko mutta takaistuimet ovat silti käyttökelpoiset. Selkänoja on turhan kova. Tavaratilaa Giuliassa on 480 litraa, mikä on saman verran kuin BMW:ssä ja enemmän kuin Jaguarissa. 

Vastinetta rahalle: Se, että Giulia Super on suomalaisesta hiilidioksidipäästöihin perustuvasta autoverosta huolimatta 200-hevosvoimaisella bensiinimoottorilla (41 490 euroa) lähes 4 000 euroa halvempi kuin 180-hevoimaisella dieselillä, asettaa Alfa Romeon ostajan mielenkiintoiseen valintatilanteeseen. 

Kilpailijoihin verrattuna Giulian hinnat ovat samalla tasolla Jaguar XE:n kanssa. BMW:n 3-sarjan hinnat alkavat 36 000 euron ja Mercedes-Benzin C-sarjan 39 000 euron tasolta, mutta Alfan varustusta ja tehoa lähtöhinnoilla ei saa. Manuaalivaihteistolla diesel-Giuliat maksavat 39 670 euroa (150 hv) ja 43 490 euroa (180 hv Super). Dieselversiosta saadun ensivaikutelman pohjalta uusi Giulia on ilahduttava tulokas. Se on täysipainoinen kilpailija kokoluokassaan ja silti siinä on alfamaista persoonallisuutta.

PLUSSAT

+ Mukava ajettava
+ Hyvä suorituskyky
+ Hyvät tilat

MIINUKSET

- Jähmeä manuaalivaihteisto
- Kova takapenkin selkänoja
- Perusmallissa ei istuinlämmittimiä

TEKNIIKKAA

Juha Partanen