Kesäkodissamme Hangossa on tapana viettää kerran kesässä puutarhajuhlia. Tänä vuonna ne ajoittuivat rapukauden alkuun. Hain antiikkimarkkinoilta inspiraatiota juhlaa ja kattausta varten.
Juhlakattauksen ei tarvitse koostua yhdestä ja samasta astiastosta. Rapujuhlissa nimenomaan teema yhdistää kattauksen kokonaisuudeksi. Eri aikakaudet tuovat juhlapöytään mukavaa kerroksellisuutta.
Jo antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat jauhettujen rapujen toimivan lääkkeenä erilaisiin sairauksiin. Euroopassa rapuja on syöty jo niinkin varhain kuin 1500-luvulla. Ne olivat kalan ohessa munkkien paastoruokaa, ja munkkiluostarien lammikoissa alettiin myös viljellä rapuja.
Pohjoismaista tiedetään, että rapuja on nautittu illallisilla ainakin Tanskan kuningatar Kristiinan aikaan vuonna 1504. Ilmeisesti samoihin aikoihin rapuja istutettiin myös Suomen vesistöihin.
Rapujuhlat ovat alkujaan eurooppalainen ilmiö. Nykyisen kaltaiset rapujuhlat saivat alkunsa 1800-luvun Pariisista, josta se kantautui myös pohjoismaihin ja Pietariin. Se oli tuolloin yläluokan juhla.
1800-luvun muistelmissa ja kirjeissä mainitaan eri kartanoissa vietettyjä rapukekkereitä. 1960-luvulla rapujuhlia alettiin juhlia laajemmin. Erityisen suosittu rapujuhla on Ruotsissa ja Suomessa varsinkin suomenruotsalaisissa piireissä. Rapuja toki nautitaan myös muualla Euroopassa.
Erojakin löytyy: pohjoismaissa tilli kuuluu tiiviisti yhteen rapujen kanssa, muualla rapujen maustamisessa on enemmän variaatiota.
Ravustuskausi käynnistyi tänä vuonna 21.heinäkuuta. Tuolloin vietetään ”Kräftpremiärejä” eli perinteistä vuoden ensimmäisen rapusaaliin juhlaa.
Tyypillisesti rapujuhlaa vietetään ulkona, mikä onkin hyvä, sillä rapujen syönti ei ole aina siistiä puuhaa. Punainen asu, hassut hatut, kaulurit ja snapsilaulut kuuluvat asiaan. Etiketin mukaan ensikertalaista kuuluu opastaa, kuinka rapu nautitaan oikeaoppisesti.
Juhlissa pihallamme kaikui nauru ja laulu pimenevässä kesäillassa lyhtyjen valossa. Mukavia juhlia!
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
Kuvat: Katja Weiland-Särmälä
