Yksi tärkeimmistä talvisen automatkan ohjeista on: ota vara-avain mukaan! Nykyautoissa, joissa lukot toimivat kaukosäätimellä ja käynnistys tapahtuu napilla, virran loppuminen avaimesta tekee elämästä todella vaikeaa.
Taloustaidon autoaineistojen tuottaja Juha Partanen tarjoaa Taloustaidon lukijoille 30 epäsovinnaista ohjetta, joiden avulla vältyt isommilta harmeilta talvisella ajomatkalla.
P.S. Ota mukaan myös suksiboksin avain ja vara-avain.
1. Tarkista sääennuste
Ennen talvista automatkaa on hyvä katsoa sääennustetta ja päättää matkan ajankohta. Lumimyrskyyn ei kannata lähteä ajamaan varsinkaan, jos kalusto ei ensiluokkaista tai tilanteeseen sopivaa.
Riittävän maavaran puuttuessa tulee hiki otsalle kuten allekirjoittaneelle, kun 1990-luvun alussa Ruotsissa matkalla Åreen lunta satoi tielle niin paljon, että matalan Honda Accordin matka olisi loppunut saman tien, jos auto olisi syystä tai toisesta pysähtynyt. Se ei olisi siitä enää lähtenyt liikkeelle vaan jäänyt mahastaan jumiin.
2. Iloitse aura-autosta, älä ohita
Jos saat aura-auton kiinni, sitä ei hevin kannata lähteä ohittamaan, sillä sivuille suihkuavan lumen läpi on vaikea nähdä, että tie on vapaa. Jos lumentulo on ollut erittäin runsasta, tilanne aura-auton edellä voi yllättää dramaattisesti.
Aura-auton takapuskuriin ei pidä liioin jäädä roikkumaan, vaan sinne on jätettävä tilaa niin omalle reagoinnille mahdollisiin yllättäviin tilanteisiin kuin siihen, että joku iso maasturi saattaa tarvita tilaa ohittaessaan autoja yksi kerrallaan.
Accordin kanssa reitille osunut aura-auto teki lopulta viimeisistä kilometreistä Åreen todella iloisia siihen mennessä koettuihin verrattuna – koskaan ei auratulla tiellä ajaminen ole tuntunut yhtä hyvältä.
3. Nuotion ainekset mukaan?
Yhdellä Uuden Suomen päätoimittajista oli aikoinaan aina talvella tulentekovälineet ja muutama klapi autossaan siltä varalta, että sen kanssa jäisi pakkasella tien varteen. Tulen loimussa on lämpimämpi odotella apua kuin kylmässä.
Muutkin kuin partiolaiset voivat tietysti toimia samoin, mutta helpompaa on varustautua kunnon vaatetuksella, vaikka olisi menossa lämpimästä paikasta toiseen.
Talvisella automatkalla ei koskaan tiedä, milloin voi joutua kylmään, sillä tien varteen sammunut auto jäähtyy nopeasti, eikä sen sisälle voi välttämättä jäädä, jos ajokki on sammunut vaaralliseen paikkaan.
4. Älä jähmety jarrutuksessa
Riittävä maavara tai nelivetokaan ei riitä, jos kuljettajalla ei ole omakohtaista kokemusta jarrutusmatkoista pääkallokeleillä eikä ajokokemusta siitä, kuinka auto reagoi toisaalta tielle kasaantuneeseen pehmeään lumeen, toisaalta jäätyneiden vallien ylittämiseen, mikä kaistaa vaihdettaessa tai ohitukseen lähdettäessä voi yllättää.
Varsinkin hyvillä renkailla varustettu nelivetoauto kulkee yleensä talvikeleillä niin hyvin, että jarrutusmatkan pituus yllättää kokemattoman kuljettajan. Pitoa ei siis pidä yliarvioida. Kokenut kuljettaja osaa ohjausliikkeillä ja sopivissa kohdissa vauhtia muuttelemalla kokeilla pitoa asiaa sen kummemmin ajattelematta.
On myös osattava hyödyntää lukkiutumattomia jarruja eli pidettävä järkähtämättömästi jarrupoljin lattiassa, vaikka ABS-järjestelmä raksuttaa jalan alla ja voi potkia takaisinkin. Hartioita ei kuitenkaan saa päästää lukkoon vaan auton ohjaamista pitää jatkaa, vaikka polkisi jarrua henkensä hädässä.
5. Hangen pehmeä syli
Jos törmäys johonkin on väistämätön, talvinen hanki on yleensä paras vaihtoehto – lumesta auton voi saada takaisin tielle hyvinkin vähin vaurioin tai jopa ehjänä – ja vastaantuleva auto huonoin, sillä kahden vastakkaiseen suuntaan kulkevan auton liike-energia on törmäyksessä tuhoisa cocktail.
Vaakatasossa pyörähtävä auto ei useinkaan ole ongelma niin kauan kuin muut tiellä liikkujat eivät törmää siihen. Jos auto pyörähtää, on heti jatkettava ajamista, ettei ajokki jää vastakkaiselle kaistalle tai muuten muiden alle.
Ennen luistonestojärjestelmiä ajokortin suorittaneista nuorista miehistä – ehkä naisistakin – aika moni on pyörähtänyt autollaan, ja vain huono-onnisimmat ovat jääneet sille tielleen.
6. Vilkuta pyörähdyksessä
Osallistuin 1990-luvun alkupuolella Moottori-lehden päätoimittajana jutuntekomielessä lehden lukijoille järjestetylle talviajokurssille. Arkiliikenteeseen hyvin sopivien oppien lisäksi kurssilaiset tekivät jäisellä radalla myös käsijarrukäännöksen, jonka evästykseksi MM-tason rallikuskinakin kilpaillut ajokouluttaja Kilu Aho pyysi jokaista kurssilaista vilkuttamaan hänelle pyörähdyksen aikana.
”Mitä järkeä vilkuttamisessa on”, kysyin Kilulta. ”Sen avulla tiedän, että kukaan kurssilaisista ei ole laittanut pelästykseltään silmiään kiinni”, hän vastasi. Kuljettajan pitää olla tilanteen tasalla yllättävissäkin tilanteissa.
Käsijarrukäännöstä ei harjoiteltu siksi, että sillä olisi mukava kääntää auto vaikkapa pysäköintipaikalla vaan tavoitteena oli se, että kuljettaja osaisi pysäyttää pyörähdyksen niin, että auto jää paikalleen tien suuntaisesti, ei poikittain.
7. Vältä zetoja ohituksessa
Huonolla kelillä ohitukseen lähdettäessä on valmistauduttava taltuttamaan auto takaisin omalle kaistalle siltä varalta, että kaistojen välissä oleva valli saa auton heittelehtimään. Heittelehtimiseenkin on varattava aikaa, kun arvioi kantatiellä, onko näkyvyyttä ja vapaata tietä ohitukseen riittävästi.
Kun on aikoinaan tehnyt takavetoisella 244-Volvolla pari z-kirjainta satasen vauhdissa heittelehtivällä autolla, sitä palaa mielellään takaisin rekan taakse ja on iloinen, että oli varannut ohitusyritykseen riittävästi vapaata tietä. Opettavaisen kokemuksen muistaa lopun ikänsä.
Nykyään luistonestojärjestelmät auttavat auton hallinnassa, mutta on muistettava, että muutamia Vectoring Torque -järjestelmällä varustettuja autoja lukuun ottamatta, ne vievät tehoa jarruttaessaan luistavia pyöriä, joten auto ei kiihdy samalla tavalla kuin hyvissä olosuhteissa. Tämä pitää huomioida muun muassa ohitukseen lähdettäessä.
8. Kovat renkaat ovat kelvottomat
Kuljettajan pitää olla tietoinen ajamansa auton renkaiden kunnosta: kuinka suuri osa nastarenkaiden nastoista on tallella, paljonko renkaissa on kulutuspintaa eli kuinka syviä renkaiden keskeiset urat ovat ja kuinka vanhat renkaat auton alla pyörivät.
Kokemus yli 20 vuotta vanhoista renkaista harrasteauton alla opetti, että hyvännäköiset ja reiluilla urasyvyyksillä varustetut mutta kovettuneet renkaat eivät pidä lainkaan. Ajo märällä asfaltilla tuntui samalta kuin olisi ollut jäätä alla. Kovettunut talvirengaskin on kelvoton ajettava.
Renkaat kestävät aktiivikäytössä keskimäärin noin 6 vuotta. Nokian Renkaiden mukaan 10 vuotta vanhoilla renkailla ei tule ajaa. Kumiseos kovenee renkaan vanhetessa, mikä huonontaa pitoa.
Renkaiden kulumista voi seurata mittaamalla urasyvyyttä. Nyrkkisääntö on neljä millimetriä, vaikka renkaasta tulee laiton vasta kun urat ovat kuluneet alle 1,6 millimetrin. Kun urasyvyys on madaltunut alle neljän millin, kumin pintakuvio on selkeästi kulunut ja renkaan pito heikentynyt.
Sileä rengas on liukas. Esimerkiksi sohjoisella talvitiellä tällainen rengas nostaa auton herkästi sohjon päälle, koska rengas ei ehdi syrjäyttää loskaa tien ja renkaan välistä. Sama ilmiö tapahtuu vesiliirrossa. Autoa on vaikea hallita, ja vaativissa olosuhteissa riski tieltä suistumiseen kasvaa.
9. Ennakoi kitkoilla
Kitkarenkaalla ajavan on hyvä muistaa, että jäisellä pinnalla luistoon lähtenyt auto on nastoittamattomilla renkailla ratkaisevasti vaikeampi saada hallintaan kuin nastarenkailla liikkuva auto.
Kitkarenkailla on siis osattava sopeuttaa nopeus ja ohjausliikkeet niin, että ei menetä pitoa jääpinnalla. Lumella hyvä kitkarengas toimii mainiosti, ja jäällä alkaneen luistonkin saa hallintaan, kun kitkarenkaan alle löytyy lunta – tätä on kokeiltu Nokian Renkaiden ja Bridgestonen pohjoisilla testiradoilla.
10. Rengaspaineet kohdalleen
Talvimatkalla rengaspaineissa pitää huomioida sekä ilman kylmyys että auton kuorma. Jos autossa on enemmän kuin kaksi henkilöä tai tavaraa on paljon kyydissä, pitää noudattaa auton ohjekirjassa olevia tavallista korkeampia, kuormatun auton rengaspaineita.
Rengaspaineita pitää nostaa myös kylmän lämpötilan vuoksi, sillä lämpötilan vaihtelut muuttavat rengaspainetta. Ilman kylmeneminen kymmenellä asteella vähentää rengaspainetta noin 0,1 baria.
”Tästä syystä suosittelen pitämään rengaspainetta talvisin 0,2 baria (20 kPa) auton suosituksia korkeammalla”, sanoo Nokian Renkaiden teknisen asiakaspalvelun päällikkö Matti Morri.
Hän muistuttaa, että oikeilla paineilla on todella suuri vaikutus auton ajettavuuteen ja renkaiden kulumiseen. Vajaapaineinen rengas on myös turvattomampi, koska se pidentää auton jarrutusmatkaa, heikentää hallittavuutta ja on ylipäänsä alttiimpi vaurioille.
Tarkista myös, että vararenkaassa on riittävästi painetta, jos autossa sellainen on.
11. Ajovalot puhtaiksi
Ajovalojen puhtaus on ratkaisevan tärkeää. Monissa autoissa ei ole lampunpesimiä, joten valot on puhdistettava itse sekä liasta että lumesta. Jos autossa on LED-valot, ne eivät lämpiä tarpeeksi sulattaakseen lunta, joten on varauduttava puhdistamaan valaisimien pintoja myös matkan varrella.
12. Älä aja sokkona!
Tuulilasin pitää olla puhdas sekä ulko- että sisäpuolelta. Niin matalalta paistava aurinko kuin vastaantulevien autojen valot heijastuvat kammottavasti likaisesta tuulilasista ja voivat suorastaan sokaista näkymän.
Tuulilasinpyyhkimien sulissa olevien kumien pitää olla hyväkuntoiset ja puhtaat. Sulat saa hyvin palvelevissa varaosaliikkeissä ja korjaamoissa vaihdatettua odottaessa, mutta kumien huolellinen puhdistaminenkin voi auttaa paljon. Pyyhinsulkiin pätee sama kuin renkaisiin: vanha kovettunut kumi toimii huonosti.
Ulkopuolisten taustapeilien puhdistaminen unohtuu helposti ja ne eivät välttämättä puhdistu autopesussakaan. Ne pitää puhdistaa ja kuivata niin että lasipinnat eivät jäädy matkalla täysin huurteisiksi.
Tarkista, että lumiharjoja ja ikkunanraaputtimia on matkassa mukana – mielellään enemmän kuin yksi.
13. Vältä pääkallon kuvaa pesunesteessä
Jos tuulilasin pesunesteenä on pelkkää vettä, voi olla varma että koko pesulaite jäätyy jossain vaiheessa automatkaa. Pesusäiliössä pitää olla pakkasenkestävää liuosta. Pesunesteessä ei kannata säästää ostamalla ainetta, jonka pakkauksen kyljessä on pääkallo ja sääriluut. Varsinkin vanhemmissa autoissa pesunesteestä tulee ilmanvaihdon kautta höyryjä matkustamoon.
Olen kerran joutunut allergiaoireiden vuoksi poistamaan halpisnesteen Lancia Theman pesunestesäiliöstä ja korvamaan se toisella – se on aivan turha harmi muutaman euron säästöpyrkimyksen seurauksena.
14. Pakkasnestettä jäähdyttimeen
Moottorin jäähdytysnesteen pakkaskestävyyden tarkistaminen on tietenkin jokaiselle autoilijalle selvä asia ja silti se unohtuu monelta kuljettajalta. Pääsääntöisesti asia hoituu määräaikaishuolloissa, mutta tähänkään ei kannata sokeasti luottaa vaan pyytää mittaustulos nähtäväksi.
15. Kun ovet ei aukene meille
Ovien tiivisteiden ja lukkojen voitelu on toinen itsestään selvä asia, joka jää usein tekemättä. Autotoimittajan vanhan Škoda Superbinkin kanssa on käynyt monena talvena niin, että joku ovi on jäätynyt kiinni ja kun sen saa sulatettua auki, se jää auki eikä suostu enää lukkiutumaan kiinni.
Tiivisteistään kiinni jäätyneen oven sulattamiseen on monta tapaa: raaka tapa on kaataa tarpeeksi paljon tulikuumaa vettä oven reunoihin, mutta vedestä voi seurata jatko-ongelmia. Parempi tapa on lämmittää oven reunoja kuumalla vesipussilla tai jollain puhaltimella.
Perinteisesti Volkswagen-konsernin autot ovat olleet tunnettuja oviongelmistaan mutta vuosien kuluessa on tullut temppuiltua myös italialaisten ovien kanssa.
16. Virtaa vanhuksellekin
Akku on nykyautoissa kovassa rasituksessa oleva osa. Autoliitolla ja Falckilla on tunnetut akkupalvelut, joilta saa apua tai uuden akun, jos vanha on kypsähtänyt, mutta apua löytyy myös hinauspalveluista. Autoliiton Plus-jäsenille akkupalvelu on maksutonta, akun vaihdossakin joutuu maksamaan vain akun hinnan, ei kuljetuksia eikä vaihtotyötä. Näin on saatu muun muassa 30 vuotta vanha Jaguar liikkeelle.
Akun älylaturi on hyvä varuste. Se mittaa akun kunnon ja lopettaa lataamisen, kun akku on täyteen ladattu tai kun se huomaa, että akku on mennyt latauskelvottomaksi.
CTEKin älylaturit ovat hyviä, mutta Lidlissä aika ajoin kampanjatuotteena myytävä älylaturi on huippuedullinen ja toimii sekin moitteettomasti. Allekirjoittaneella on CTEKin laturi jatkuvasti yhdessä harrasteautossa kiinni ja Lidlin laturilla ladataan muita autoja.
17. Johto matkaan
Moottorilämmittimen johto kannattaa pakata autoon mukaan ja sisätilan lämmitintäkin voi tulla ikävä, jos sen jättää kotiin.
18. Tankki täyteen!
Auton polttoainesäiliö kannattaa täyttää jo edellisenä päivän ennen matkaan lähtöä, ettei asia unohdu. Tiepalvelumiehet ihmettelevät vuodesta toiseen sitä, kuinka tien varresta aina löytyy autoja, joista polttoaine on loppunut.
Bensiinikäyttöisissä autoissa polttoaineen loppuminen ei yleensä aiheuta ongelmia. Säiliössä oleva bensapumppu alkaa työntää bensaa moottorin suuntaan, ja paluukierto päästää ilmakuplat säiliöön.
Sen sijaan vanhojen dieseleiden kanssa tuli muitakin ongelmia kuin saada lisää polttoainetta. Nykyään dieselmoottoreissakin käytetään yleensä sähköistä siirtopumppua, ja kone käynnistyy usein ongelmitta. Autoa ei pidä yrittää turhaan käynnistellä, kun dieselöljy on loppu ja moottori on polttoaineen ja öljyn sijasta täynnä ilmaa, sillä dieselkoneen tiivisteet, pumput ja suuttimet voivat vaurioitua, jolloin korjaamisesta tulee kallis lysti. Tankin pohjalla saattaa olla myös sedimenttiä, joka liikkeelle lähtiessään on omiaan tukkimaan suodattamia.
19. Kortti taskuun
Ota ajokortti ja auton paperit mukaan matkalle. Olethan muistanut katsastaa auton ja maksaa vuosittaisen ajoneuvoveron yhdessä tai useammassa erässä!
20. Ota eväät matkalle mukaan
Älä syö tukevasti ennen automatkaa, ettet nukahda rattiin! Täydellä vatsalla lämpimässä autossa tasaisen junnaavaa talvinopeusrajoitusvauhtia ajaen käy helposti huonosti. Sen sijaan kannattaa varata pientä purtavaa autoon, ja vesipullo tai pillimehuja palan painikkeeksi. Eväsvoileivät maistuvat usein jo 50 tai 100 ensimmäisen kilometrin jälkeen, jos liikkeelle on lähdetty kiireellä.
Syö kurinalaisesti myös ennen paluumatkaa, vaikka mummolassa tuputettaisiin ruokaa.
21. Kun avain sammuu
Moni autoilija ei ole koskaan uhrannut ainoatakaan ajatusta sille, mitä tehdä, jos vara-avain kaikesta huolimatta on jäänyt kotiin, ja se ainokainen mukana oleva ei toimi. Kaiken varalta olisi hyvä tietää, että osassa mokkuloista on edelleen perinteinen avain sisällä ja osassa autoja on edelleen virtalukko kaivettavissa esiin, vaikka käynnistys normaalisti tapahtuukin starttinapista painamalla.
22. Ota auton ohjekirja mukaan
Auton ohjekirja on hyvä olla painetussa muodossa mukana, sähkökirjalla ei tee mitään, jos sähköä ei ole. Parhaassa tapauksessa ohjekirjasta voi löytyä apua moneen muuhunkin pulmatilanteeseen.
23. Kuorma vaatii veronsa
Raskas kuormaaminen muuttaa yleensä auton painopistettä taaksepäin. Kun suurin osa nykyautoista on etuvetoisia, kuormaus heikentää paitsi auton ohjautuvuutta myös vetävien pyörien pitoa. On siis sopeutettava ajovauhti kuormatun auton ajettavuuteen.
24. Isoveli valvoo
Älä pilaa joulumieltäsi ylinopeussakoilla – muista että poliisi valvoo myös joululiikennettä! Ja pöntöissä olevat kamerat vaanivat varomatonta autoilijaa.
25. Tappoaseita autossa
Farmariautossa irrallaan olevan kuorman korkeus ei saa ylittää takapenkin selkänojan tasoa, koska silloin tavarat lentävät äkkijarrutuksessa eteen. Selkänojia kaadettaessa tavarat pitää sitoa kiinni kuormaliinoilla. Varsinkin monissa farmariautoissa ja katumaastureissa on nykyään kiskoja ja lenkkejä, joihin tavarat saa kätevästi kiinnitettyä.
26. Kun suksiboksi ohjasi autoa
Jos katolla on suksiboksi, sen pitää olla oikeassa suhteessa auton kokoon ja mahdollisimman lähellä kattoa. Kattokuorman yläraja on monessa automallissa yllättävän alhainen, ja siihen on laskettava mukaan myös telineiden ja boksin paino.
Sekin on tullut takavuosikymmeninä kokeiltua, kuinka Pohjanmaan lakeuksilla kovalla tuulella ylikokoinen ja korkealla oleva boksi ohjaili autoa niin, että jos nopeus nousi yli 80 km/t ysisatanen Saab ei enää pysynyt omalla kaistallaan – kokemusta ei voi suositella kenellekään.
Autoliiton sivustolla on opetusvideot taakkatelineen ja suksiboksin kiinnittämisestä sekä boksin kuormaamisesta. Videoilla näkee myös, millainen keihäs irtonaisesta suksesta tulee törmäystilanteessa auton sisällä.
27. Huomioliivit matkalle mukaan
Pahimman varalle autossa on hyvä olla pimeässä valoa heijastavat huomioliivit kaikille mukana olijoille, mutta etenkin kuljettajalle sellainen pitää varata mukaan siltä varalta, että matka jää kesken tien varteen.
Liivistä huolimatta, älä ryhdy vaihtamaan ajoradan puolella rengasta autoon, jos sitä ei saa kunnolla tien sivuun pois liikenteen jaloista. On parempi odottaa tiepalvelun ammattimaista apua. Samoin kannattaa välttää omatoimisuutta, jos ei tiedä, mihin kohtaan autossa tunkki pitäisi laittaa ja miten toimia renkaanvaihdossa.
28. Apua on saatavissa
Jos tien päällä tulee ongelmia, on hyvä tietää, mihin ottaa yhteyttä. Nykyään useimmilla automerkeillä on oma tiepalvelunsa uudehkoille autoille. Osalla automerkeistä apu jatkuu niin kauan kuin auto huollatetaan merkin omissa korjaamoissa. Korjaamoketjuilla on tiepalveluja asiakkailleen.
Palvelun voi myös ostaa vuosimaksulla itselleen Autoliitolta tai Falckilta, joita automaahantuojatkin käyttävät.
29. Autoliiton yleinen tiepalvelu
Autoliiton yleinen tiepalvelu palvelee numerossa 0200-8080 (jonotuksen hinta mpm tai pvm, vastatun puhelun hinta 1,95 €/min + mpm tai pvm). Linjan kautta tilatut palvelut ovat maksullisia.
Autoliiton jäsenille ja Plus-jäsenille on omat palvelunumeronsa, jotka löytyvät jäsenkortin kääntöpuolelta.
30. Matkan jälkeen auto pesuun
Talvisen ajomatkan jälkeen auto kannattaa pesettää, jos on ajellut suolatuilla teillä. Myös alustan pesu kannattaa sisällyttää ohjelmaan. Jossain vaiheessa on hyvä huolehtia myös ruostesuojauksesta, jos ei vaihda autoaan uuteen muutaman vuoden välein.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 20.12.2017.
