Autojen yksityisleasing on taas tapetilla. Palvelut ovat kehittyneet ja auton pitkäaikaisvuokraaminen tullut kilpailukykyisemmäksi. Onko se edelleenkään kannattavaa?
Yksityisleasingiksi kutsuttua auton pitkäaikaisvuokraamista on tuputettu suomalaisille jo vuosien ajan vakuuttelemalla, että auton omistaminen on hölmöä, vanhanaikaista ja taloudellisesti epäedullista. Kansa on kuitenkin sitkeästi ostanut autoja vuokraamisen sijaan.
Keväällä 2018 Danske Bank julkisti tutkimuksen, jonka mukaan yksityisleasing kiinnosti jo lähes neljännestä suomalaisista. Erityisen paljon se kiinnosti autottomia, jotka vasta suunnittelivat auton ostamista.
Samassa yhteydessä pankin edustajat ihmettelivät, miksi Suomessa yksityisleasing oli lähes olematonta, kun sen osuus Ruotsin automyynnistä oli 25 %, Tanskan 28 % ja Norjassa 36 %. Sen he jättivät kertomatta, että asiaan vaikuttaa eri maiden lainsäädäntö.
Esimerkiksi Ruotsissa uuden auton hinnassa ei ole autoveroa, joten siellä ei liioin tarvitse maksaa autoveron arvonlisäveroa, mikä vaikuttaa vuokraan. Lisäksi Ruotsissa on luottoehtolaki, joka edellyttää osamaksukaupassa merkittävää käsirahaa, mikä lisää leasingin suosiota.
Suomessa verovelvollinen voi hakea autoveron vientipalautusta ennakkoon leasing- tai vuokra-ajoneuvon ensiverotuksen yhteydessä. Järjestelmä on tehty kuitenkin niin monimutkaiseksi, ettei sitä juuri hyödynnetä autojen pitkäaikaisvuokrauksessa. Ferrarin, Lamborghinin ja Bentleyn tapaisia luksusautoja Lempäälässä myyvä Luxury Collection on tässä suhteessa harvinainen poikkeus.
Termi väärinkäytössä
Yksityisleasingin kilpailukyky on Suomessa huonompi kuin muissa Pohjoismaissa. Tuoreiden tietojen mukaan Suomessa on vain noin 400 todella yksityisliisattua autoa – eli autoja, jotka rahoitusyhtiöt ovat ostaneet ja vuokranneet sitten asiakkaille.
Autoliikkeet kuitenkin markkinoivat yksityisleasingiä aktiivisesti. Esimerkiksi Škoda kertoi asiakaslehdessään viime vuoden lopulla, että ”Yksityisleasing tekee autoilusta helppoa”. Viime lokakuussa puolestaan autokonserni Laakkoselta kerrottiin, että yhtiön uusien autojen myynnistä jo noin 15 prosenttia tulee Fiksu Diili -yksityisleasingin kautta.
Tosiasiassa Fiksu Diili ei ole lainsäädännön mukaista leasingiä vaan osamaksurahoituksesta pitkäaikaisvuokraukseksi sovitettua toimintaa, jossa rahoitusyhtiö ei osta autoa, vaan rahoitussopimuksen. Sama pätee moniin kilpaileviin tuotteisiin. Samalla kun yksityisleasingistä on tullut yleistermi kuukausimaksullisen autoilun markkinointiin, siitä on tullut myös yleisnimitys monenkirjavalle joukolle erilaisia sopimusehtoja.
Pääsääntöisesti pitkäaikaisvuokraussopimukset kattavat auton käytön, renkaat ja niiden vaihdot sekä huollot, mutta sopimuksen kuukausihintaan voi sisältyä myös vakuutuksia, huollon aikaisia sijaisautoja tai esimerkiksi autopesuja hyvinkin kattavasti. Toisaalta jostain tuotteesta huollot voivat puuttua kokonaan, vaikka ne kuuluvat pitkäaikaisvuokrauksen luonteeseen.
Joustavia sopimuksia
Pitkäaikaisvuokrauksessa auto pääsääntöisesti palautetaan sovitun vuokrakauden päätteeksi autoliikkeelle, jonka vastuulla on auton jälleenmyyntiarvosta huolehtiminen. Sopimuksissa voi kuitenkin olla auton kuntoon liittyviä asiakasvelvoitteita. Tällöin asiakas voi joutua maksamaan, jos auto ei ole vuokrausajan päättyessä autoliikkeen edellyttämässä kunnossa.
On tietysti selvää, että vuokraaja maksaa, jos auton matkamittarissa on enemmän kilometrejä kuin mitä sopimuksessa on sovittu. Nykyisissä vuokrasopimuksissa pystyy kuitenkin hankkimaan lisäkilometrejäkin tarpeen vaatiessa kohtuullista lisämaksua vastaan.
”Jos asiakkaalla on Veho Go -sopimus, pystymme tarjoamaan hänelle sopimuskauden aikanakin uutta autoa tai hän voi vaihtaa autoa esimerkiksi perheenlisäyksen tullessa”, Vehon liikkuvuuspalvelujen päällikkö Nicholas Zaeske sanoo.
Toisin kuin oikeat leasingsopimukset, yksityisleasingin nimellä markkinoidut, hyvityshinnan takaavat kuukausimaksusopimukset ovat useimmiten varsin joustavia. Sopimuskauden päättyessä auton voi palauttaa liikkeeseen tai yleensä myös lunastaa itselleen maksamalla jäännösarvon tai tekemällä sen maksamisesta tavallisen osamaksurahoitussopimuksen. Kaikista palveluistakaan ei välttämättä tarvitse luopua, sillä esimerkiksi huoltosopimuksen voi yleensä ostaa myös osamaksurahoitettuun autoon.
Oikeaa vastausta ei ole
Entä kumpi sitten kannattaa, auton ostaminen vai sen pitkäaikaisvuokraaminen?
Lähi-Tapiola Rahoituksen varatoimitusjohtaja Hannu Heliö neuvoo, että kannattaa ensin valita itselleen sopivin ja mieluisin auto ja vasta sen jälkeen miettiä sen hankinnan rahoittamista. Auton rahoittamisessa on niin monta muuttujaa, että niitä varioimalla kumman tahansa vaihtoehdon saa näyttämään edullisemmalta kuin toisen.
”Rahoitusvaihtoehdot ovat kuin dieettiohjeita: Jos kysyy, onko yksi niistä se ainoa oikea, niin vastaus on ei”, Heliö toteaa.
Heliö on ollut mukana luomassa kampanjatuotteita kuukausimaksullisiin sopimuksiin. Vastikään esimerkiksi Autoverkkokauppa.com mainosti Lähi-Tapiola Rahoituksen rahoittamaa määräerää vähän käytettyjä Renault Clio Energy ja Hyundai i20 -autoja alkaen 99 euron kuukausihinnalla. Sopimus oli 36 kuukauden ja 45 000 kilometrin mittainen ilman käsirahaa ja jälleenmyyntiriskiä, mutta loppuerän maksamalla auton saattoi lunastaa sopimuskauden jälkeen omaksi.
PARTASEN POINTIT: YKSITYISLEASING
- Koska monet tavalliset autot voidaan jälleenmyydä, niiden pitkäaikaisvuokraamisesta ei yleensä enää tarvitse maksaa käsirahaa. Toisaalta käsirahaa ei välttämättä tarvitse maksaa osamaksukaupassakaan.
- Auton voi nykyään saada todella joustavilla sopimusehdoilla. Sopimuskauden päättyessä ajokin voi esimerkiksi vaihtaa uuteen autoon, pitää auton tai palauttaa sen.
- Mitä pidempi sopimuskausi on, sitä alemman kuukausihinnan autolle saa.
- Sopimukseen sisältyvät kilometrit vaikuttavat kuukausimaksun suuruuteen, joten ne kannattaa arvioida tarkasti ja selvittää myös, paljonko lisäkilometreistä tulee kustannuksia.
- Auton lisävarusteet kuoletetaan vuokrausaikana, joten niitä ei oteta huomioon jäännösarvossa. Hyvin varusteltu auto voikin olla sopimuskauden päättyessä laskettua jäännösarvoa arvokkaampi.
- Yksityisleasingissa asiakas maksaa vuokraa, mutta hänen ei tarvitse välittää korkotasosta eikä rahan hinnasta. Rahoitusyhtiö ottaa jäännösarvoriskin, joten kuluttajan ei tarvitse välittää auton arvon alenemiseen vaikuttavista tekijöistä.
- Sopimusten kattavuus vaihtelee. Esimerkiksi Santanderin All In Onessa on kolme tasoa, joista alimmassa taataan vain hyvityshinta. Veho Go käyttää kakkostasoa, joka sisältää perushuolenpitosopimuksen, sekä kolmostasoa, jossa on laaja palveluvalikoima.
- Vakuutukset samoin kuin vuosittaiset autoverot ja käyttömaksut eivät yleensä kuulu pitkäaikaisvuokraussopimuksiin.
- Tarkista aina, että rahoitusyhtiö on jonkun Suomessa tunnetun pankin tai vakuutusyhtiön osa tai Santanderin tapainen vakiintunut kansainvälinen toimija. Ne ovat yleensä joustavampia toimijoita silloin, jos tulee tarvetta muuttaa sopimusta tai tehdä järjestelyjä maksuvaikeuksien vuoksi.
- Rahoistaan tarkka voi harkita käytetyn leasingauton yksityisliisaamista. ALD vuokraa yhden leasingkierroksen käyneitä autoja.
Juha Partanen
