Hyvä kuntotarkastus on hintansa arvoinen, jos on ostamassa autoa. Siitä voi olla hyötyä myös auton korjaustarpeita arvioitaessa tai jos on pienikin epäilys, että jo ostetussa käytetyssä autossa tai autoon tehdyissä korjaustöissä on jotain vikaa.
A-Katsastuksen autotohtori Jouni Nurminen kertoo mystisestä Nissan Qashqaista, joka tuli kuntotarkastukseen vain neljä vuotta vanhana ja 70 000 kilometriä ajettuna. Auton päästöt kohosivat moottorin kierrosten noustessa selvästi yli sallitun.
”Kolmen viikon kuluttua asiakas toi auton takaisin ja kahdella testerillä mitattiin, mutta päästöt olivat ennallaan, vaikka korjaamolta oli tullut lappu että ne ovat pk.”
Kului kuukausi ja sama auto palasi jälleen asemalle, nyt jonkinlaisen moottoriremontin jälkeen. Taas oli kuitti mukana, että päästöt ovat ok. Tarkastajan nenä jo kertoi, että ne eivät edelleenkään olleet kohdallaan.
Vasta neljännellä kerralla Qashqai tuli asemalle kunnossa ja läpäisi päästömittaukset. Myyjäliike oli selvästi yrittänyt väsyttää ostajan ja päästä ajan kulumisen myötä vastuustaan.
Ei enää puristusmittauksia
Kuntotarkastuksen tulos voi vaikuttaa auton hintaan. Loppuvuodesta 1994 Volvo-liikkeessä vaihtoautona olleesta Lancia Themasta huomattiin kuntotarkastuksessa, että sen jäähdytinnesteessä oli öljyä. Auto lähti liikkeestä 7 000 markkaa halvemmalla kuin mitä siitä pyydettiin, sillä löydöstä kuultuaan Volvo-myyjä halusi nopeasti eroon Lanciasta.
Viime vuosituhannella kuntotarkastuksissa mitattiin moottorin puristuksiakin, mutta Autoliiton koulutuspäällikön Teppo Vesalaisen mukaan nykymoottorien hajoamisen syynä ovat pääsääntöisesti muut ongelmat, esimerkiksi jakopään pettäminen.
”Puristusmittauksia ei enää tehdä, koska bensiiniautossa katalysaattoriin kulkeutuu mittauksen yhteydessä palamatonta polttoainetta, joka saattaa rikkoa katalysaattorin. Dieselmoottoreissa puristusmittaus edellyttäisi suuttimien irrottamista ja uuden tiivistesarjan hankintaa. Tämä nostaisi kuntotarkastuksen kustannuksia huomattavasti. Nykyautojen moottorien itsediagnostiikka on viety aika pitkälle, joten jos puristusongelmia olisi, ne näkyisivät vikakoodeina auton järjestelmässä”, Vesalainen toteaa.
Isot ketjut asialla
Nykyään autojen kuntotarkastuksia markkinoivat aktiivisimmin isot katsastusasemaketjut A-Katsastus ja K1-Katsastus. A-Katsastuksen Autotohtori-brändi syntyi syksyllä 1994, kun Mika Fonsell perusti ensimmäisen Autotohtori-klinikan Raisioon.
K1 on kuntotarkastanut autoja kymmenisen vuotta erityisesti autoliikeasiakkaille. Toiminta on tuttua monista muista maista, joissa K1:n emoyhtiö Applus Automotive on edustettuna.
Taloustaito kokeili, mitä näiden kahden ketjun kuntotarkastajat löytävät syksyllä 2006 ensirekisteröidystä ja lähes 204 000 kilometriä ajetusta Škoda Superbista, joka on koko ikänsä ollut samalla omistajalla ja jonka historia on aukottomasti tiedossa.
Puslat kuluneet
Autotohtorin koeajo oli pitempi ja monipuolisempi kuin K1:n tarkastajan, mutta jälkimmäinen huomasi vaihteensiirrossa hienoisen kuluman, joka tuntuu ykkös- ja kakkosvaihteen välillä.
Vaikka aikoinaan Tekniikan Maailman vertailutestin voittaneen ensimmäisen sukupolven Superbin vaihteensiirto ja ohjaus ovat yli kahdentoista vuoden jälkeenkin paremmat kuin monessa nykyautossa, K1:n Mikael Kauppinen havaitsi myös, että testiauton ohjaus ei ollut enää aivan yhtä tarkka kuin uutena. Hän löysi syyn etuakseliston alatukivarsien takapään puslista – ne olivat selvästi kuluneet ja pitäisi tarkastajan mielestä uusia.
Kauppinen totesi myös, että etuakseliston akselipalkissa on ruostetta. ”Passatissa on sama rakenne ja olen nähnyt Volkswageneita, joissa ruostetta ropisee tästä kohdasta kuin paperia, mutta tässä Superbissa palkki tarvitsisi vain öljyhoidon”, tarkastaja sanoo.
Kolme vuotojälkeä
Kun auto oli nostettu ylös, Kauppinen havaitsi, että polttoainesuodatin oli vuotanut jossain vaiheessa. Se ei kuitenkaan vuotanut tarkastushetkellä. Turboahtimen seudulla näkyi öljyvuotoa, samoin vaihteensiirrossa oli jälkiä öljystä.
Seisontajarru eli kansan kielellä käsijarru ei mittausten mukaan toiminut kuljettajan puoleisessa takapyörässä. Tarkastaja totesi, että sen palautusmekanismi ei toimi. Hän kertoi, miten vian saa korjattua.
Jumiin jäänyt seisontajarru saatiin käsivoimin vapautettua niin että se alkoi taas pitää, eikä vika jäänyt enää Autotohtorin tutkittavaksi.
Alhainen kiehumispiste
Molemmissa kuntotarkastuksissa havaittiin, että jarrunesteen kiehumispiste oli turhan alhainen. Autotohtori mittasi sen olevan 184°C, kun 190°C olisi tyydyttävä. Uuden nesteen arvo on 240°C. Jäähdytysnesteen pakkaskestävyyttä mitatessaan autotohtori totesi, että se oli ok. K1:n tarkastaja piti -60°C pakkaskestävyyttä liian suurena ja suositteli veden lisäämistä jäähdyttimeen.
Kaikkien valojen suuntaus ei ollut kummallakaan tarkistuskerralla kohdallaan ja kumpikin tarkastaja havaitsi myös, että takaluukun lukko ei avaudu avaimella. Lukon jumiutuminen on vanhoissa autoissa hyvin tyypillistä, koska avainta ei juurikaan käytetä vaan luukku avataan kaukosäätimellä tai avaimella ovesta keskuslukituksen kautta.
Tietoa korjaustarpeista
Tarkastuskortin lisäksi K1 Katsastuksen kuntotarkastuksesta saa tulosteen päästötestistä sekä nelisivuisen tarkastustodistuksen, johon on kirjattu mittausarvot sekä hyväksynnät ja korjaustarpeet kohta kohdalta.
A-Katsastuksen Autotohtorin kuntotarkastuksen tarkastustiedot kootaan tiiviisti kahdelle helposti luettavalle sivulle.
Yksittäistapauksista ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta edellä kerrotuista kuntotarkastuksista K1:n oli tarkempi. Se antoi osviittaa tulevista korjaustarpeista, mikä on kuntotarkastuksen keskeisiä hyötyjä. Iäkkään auton kohdallahan on vikojen ilmetessä ratkaistava, kannattaako autoa enää korjauttaa jos korjaustöitä ei pysty tekemään itse.
Partasen pointit
• Autotohtorin kuntotarkistus maksaa 89 euroa ja K1-Katsastuksen 79 euroa. Aikaa kuluu kolmesta vartista tuntiin. Aika pieniä uhrauksia auton kunnon selvittämiseksi.
• Kuntotarkastusten sisältö vaihtelee: esimerkiksi osassa tarkastuksista mitataan akun jännite. Tätä mittausta ei tehty jutun kuvaamissa kuntotarkastuksissa.
• Kuntotarkastusta seuraamalla ja tarkastajan kanssa keskustelemalla saa tarkastuksesta enemmän irti kuin pelkästään raporttia lukemalla. Jos on kiinnostunut autonsa kunnosta, katsastukseen kannattaa valita asema, jossa työtä voi seurata. Tilaisuutta katsoa autonsa alustaa ei tarjoudu joka päivä.
• Tarkastusaseman kanssa voi sopia johonkin osa-alueeseen keskittyvästä kuntotarkastuksesta.
• Jos käytetyn auton myyjäliike sanoo tarkastaneensa auton, pyydä pöytäkirja tarkastuksesta nähtäväksesi ja kaupassa itsellesi. Osa liikkeistä tekee tarkastuksen itse, osa käyttää puolueettomia ulkopuolisia tarkastuspalveluja.
• Jos epäilet vikaa ostamassasi vaihtoautossa, käytä se kuntotarkastuksessa ennen kuin myyjäliikkeen vastuuaika menee umpeen.
