Mistä halvassa autossa joutuu tinkimään? Siihen saa hyvän vastauksen, kun kokeilee Dacia Sandero Stepwaytä. Ensivaikutelma ei ehkä valloita, mutta ajossa Daciasta löytyy paljon hyväkin puolia.
- Dacia Sandero Stepway Vastinetta rahalle
- Dacia Sandero Stepway Plussat
- Dacia Sandero Stepway Miinukset
- Dacia Sandero Stepway Verrokit
- Dacia Sandero Stepway Tekniikkaa
- Dacia Sandero Stepway Hinta alk. 14 198 e
Dacia kuuluu Euroopan automarkkinoiden viime aikojen voittajiin: merkin autoja rekisteröitiin viime vuonna Dacian historiassa ennätykselliset 415 010 autoa, mikä merkitsi 10,8 prosentin kasvua edeltävään vuoteen. Suomessa Dacia Sanderon myynti kasvoi 20,7 %, kun se nousi kappaleissa 188:sta 227:ään.
Selvää on, että halvoille autoille on kysyntää ja romanialainen merkki vastaa siihen.
Dacian tekniikka on monin kohdin nykyautoja edeltävää sukupolvea. Kustannusten säästö näkyy kohdittain autojen toiminnoissa ja materiaalien laadussa, mutta samoja piirteitä näkyy myös perinteikkäiden automerkkien halvimmissa malliversioissa.
Kun Dacian saa halvimmillaan käytettyjen autojen hinnalla, romanialaisauto kilpailee niiden kanssa uuden auton kolmen vuoden/100 000 kilometrin takuulla ja käytön jälkien puuttumisella.
Vuonna 2013 rekisteröidyissä autoissa Dacia Sandero on Trafin tilastojen mukaan kymmenen eniten katsastuksissa hylätyn automallin joukossa 10,1 prosentilla, mutta samassa seurassa ovat myös muun muassa Peugeot 3008 (9,3 %), Hyundai i40 (9,5 %) ja Kia Sportage (10,3 %).
Stepway on perus-Sanderoa selvästi pirteämmän ja muodikkaamman oloinen, eikä se näytä halpisautolta. Mutta sen hintakin on selvästi korkeammalla kuin halvimmillaan kymppitonnin maksavalla tavallisella Sanderolla. Stepway TCe 90 maksaa 13 400 euroa, robottivaihteistolla varustettu easy-R 14 200 ja dCi 90 -turbodieselversio 14 400 euroa. Muihin crossovereiden ja katumaastureihin verrattuna Stepwayllä on kuitenkin hintaetu puolellaan.
Sisällä halpispiirteitä
Dacia Sandero Stepway jätti itsestään positiivisen kuvan jo reilut neljä vuotta sitten, kun ajoin sillä ensi kertaa pienen lenkin.
Samoin kävi nyt, vaikka kasvojen kohotuksen kokeneen ja uuden moottorivaihtoehdon saaneen Stepwayn sisusta tuki ensi alkuun vaikutelmaa halpisautosta. Ohjaamossa pinnat ovat kovia ja muovisia. Vähemmän hienostuneista materiaalivalinnoista kertoo sekin, että kojelaudan yläpinta heijastuu auringonvalossa tuulilasiin kuin joissain vuosikymmenien takaisissa autoissa.
Stepwayn Soft Feel -päällysteinen ohjauspyörä on mukavan tuntuinen, mutta se ei säädy syvyyssuunnassa ja korkeussäätökin on jäykkä.
Kuljettajan istuimen korkeussäätö toimii krouvisti, mutta tekee mitä tarvitaan. Sivuttaistukea istuimissa ei ole ja verhoilun kestävyys herättää epäilyjä, mutta etuistuinten selkänojissa on rullatoiminen portaaton kallistuksen säätö. Se helpottaa sopivan ajoasennon löytämistä rajoitetusti säätyvän ratin takana. Pitkiin ajorupeamiin Dacian etupenkit ovat rakenteeltaan liian velton tuntuisia, selkä pääsee niissä väsymään.
Takapenkin selkänoja on liian pysty ja istuinkorkeus matala. Jalkatila riittää 180-senttisen kuljettajan takana juuri ja juuri, mutta takamatkustajan jalat ovat aika koukussa.
Tavaratila on käytännöllisen muotoinen. Tilaa siinä on perusmuodossa 320 litraa.
Mukava ja luonteva
Pienen kolmisylinterisen, turboahdetun moottorin tyhjäkäynti tärisyttää Stepwaytä dieseleiden tapaan, vaikka konepellin alla on bensakone. Kolmisylinterisen tasapainottaminen vaatii hienostuneempaa tekniikkaa kuin Daciassa on. Renault’n peruja oleva TCe 90 -moottori kuitenkin täyttää tehtävänsä, se on riittävän pirteä arkiajoon niin taajamissa kuin maantiellä.
Taajama-ajossa Dacia on kohtalaisen helppo pyöriteltävä. Ohjaus on jähmeähkö, maantievauhdissa se on jopa jäykkä, mutta siihen tottuu – väkisin väännettävä Dacian ohjaus ei kuitenkaan ole.
Elastisesti jousitettu alusta ei ensi alkuun herätä luottamusta, sillä Stepway tuntuu huojuvalta. Mutkaisella kantatiellä Dacia pysyy mainiosti käsissä, ja moottoritievauhtiakin Stepwayllä ajaa vaivatta.
Etuvetoinen Dacia kyllä kallistelee kaarteissa keskimääräistä enemmän, mutta ajokäytös on luontevaa ja pyörät pysyvät hyvin tiessä kiinni.
Kun vauhti kasvaa tarpeeksi kovaksi, Sanderon alusta antaa myöten ja auto nojaa raskaasti sivuttaissuunnassa ulkokaarteen puoleisiin pyöriin, jotka lopulta alkavat sortaa. Silloinkin käytös on silti johdonmukaista, ja kuljettaja kyllä aistii sen, milloin Stepwayn pyörien pitokyky on pettämässä.
Dacian pehmeä jousitus on aika mukava ja erityisesti huonopintaisilla teillä Stepway esiintyy edukseen.
Orjana vai herrana
Easy-R-versiossa ajamista joutuu sopeuttamaan robottivaihteistoon eli automatisoituun manuaalivaihteistoon, koska sen kanssa pitää osata myötäillä vaihtokohtia. Daciassa se onnistuu kohtalaisen hyvin.
Robottivaihteistoja on nähty monissa ranskalaisautoissa, joten ei ole ihme, että se on Renault’n tekniikan mukana kulkeutunut myös Daciaan. Robottivaihteiston 800 euron lisähinta on pieni, mutta sillä ei pidä kuvitella saavansa tavallisen momentinmuunnin- tai kaksoiskytkinautomaatin veroista vaihteistoa.
Robottivaihteistolla kyllä säästyy kytkimen käytöltä ja vaihdekepin liikuttelemiselta, mutta automaattinen ohjaus vaatii kuljettajalta mukautumista sen tapoihin – muuten ajosta tulee tökkivää.
Temperamenttiselle kuljettajalle robottivaihteisto ei sovi. On myös tilanteita, joissa sen ajattelutapa ei kerta kaikkiaan toimi, kuten jos rampista valtatielle tultaessa joutuu kesken kiihdytyksen hölläämään kaasua sopivaa koloa liikennevirrasta etsittäessä.
Automaattiohjaus vaihtaa isommalle vaihteelle kaasupoljinta kevennettäessä niin, että raon löytyessä auto ei enää kiihdykään tarpeeksi nopeasti, jotta liikenteeseen pääsisi mukaan.
Robottivaihteistoa voi onneksi käyttää myös manuaalisesti.
Erikoista Dacian robottivaihteistossa on, että vaihteenvalitsimessa ei ole P-asentoa, joten käsijarrua pitää käyttää aina Stepwaytä pysäköitäessä. Käsijarru on onneksi perinteistä mallia.
Edullista varustelua
Edullisesta hinnasta huolimatta Sandero Stepwayn perusvarustukseen kuuluvat muun muassa vakionopeussäädin, mäkilähtöavustin, navigaattorilla varustettu 7-tuumainen kosketusnäyttö, sähkötoimiset etusivuikkunat, sähkösäätöiset ja lämmitettävät sivupeilit sekä peruutustutka. Koeajoautossa ollut peruutuskamera on alle 500 euron hintainen lisävaruste.
Vararenkaan saa lisävarusteena vähän päälle 180 euron verolliseen hintaan ja jopa nahkaverhoilu on tarjolla noin 850 eurolla.
Alun torjuntareaktion jälkeen Sandero Stepwayn seurassa alkaa jopa viihtyä. Edellisen sukupolven Renault Clioon pohjautuva Sandero Stepwayn tekniikka on ihan kelvollista tänä päivänäkin.
Vastinetta rahalle: Dacia on todella edullinen auto, jos Stepwayn hintaa vertaa esimerkiksi Peugeot 2008:aan (halvimmillaan 19 784 euroa), Fordin suunnilleen samankokoiseen EcoSportiin (vähintään 19 931 euroa) tai Kia Souliin (alk. 20 990 euroa). Se on niin paljon kilpailijoitaan halvempi ajokki, että vaikka jälleenmyyntiarvokin olisi niitä huonompi, Dacian ostaja voi jäädä vertailussa voitolle. Vastaavanlaisten autojen sijaan Stepwayn todennäköisimmät kilpailijat tulevat kuitenkin suunnilleen samanhintaisista henkilöautoista kuten Ford Ka+:sta, Renault Cliosta ja Škoda Fabiasta. Kilpailijat tuntuvat laadukkaammilta ja ovat kukin omalla tavallaan parempia autoja, mutta Sandero Stepway tarjoaa sekin hyvän vastineen rahalle.
PLUSSAT
+ Hyvä jousitusmukavuus
+ Arkiajoon riittävä kone
+ Varustelu hintaan nähden
MIINUKSET
- Rajallinen ergonomia
- Robottilaatikon puutteet
- Karut pintamateriaalit