Elga Sesemann (1922–2007) oli suomalainen 1940-luvulla taiteellisen uransa aloittanut arvostettu ekspressionisti.
Sesemann opiskeli Taideteollisuuskoulussa, Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1941–-1943 ja Vapaassa taidekoulussa vuosina 1943 –1944. Taiteilijan debyyttinäyttely oli vuonna 1943. Kaksi vuotta myöhemmin sodan loputtua hän teki läpimurron taidemaailmaan kuuluisassa Strindbergin taidesalongissa.
Taiteilija osallistui 1940-luvulla aktiivisesti Suomen Taiteilijain ryhmänäyttelyihin, ja hänen teoksiaan oli esillä Suomen Taideyhdistyksen Nuorten -näyttelyissä. Samalla vuosikymmenellä hänen töitään nähtiin muun muassa Oslossa ja Tukholmassa.
Sotavuodet olivat hankalaa aikaa myös taiteilijoille, sillä materiaaleista oli pulaa – kankaita ja värejä oli vaikea saada. Sodan aiheuttama ahdistus näkyy taiteessa. Sesemanninkin teoksissa on aistittavissa surumielisyyttä, apeutta ja tyhjyyden tunnetta. Toisaalta jotkut taiteilijat käyttivät tuolloin kirkkaita värejä, ja teoksissa oli vaikkapa kauniita kukkasia.
Naistaiteilijoille 1940-luku oli silti nimenomaan esiinnousun aikaa. Sota vähensi miestaiteilijoiden tuottavuutta, mutta samalla naiset itsenäistyivät ja alkoivat rakentaa vahvemmin omaa taiteilijan uraansa. Turussa oli jo edellisenä vuosikymmenenä ollut naistaiteilijoiden salliva edelläkävijäryhmittymä, ja se kannusti sodan aikana muitakin suomalaisia naisia etenemään innokkaammin taiteilijan urallaan.
Elga Sesemann käytti vahvoja värejä ja erityisesti vastavärejä
Elga Sesemannin tuotanto on erityisen tunnettu 1940-luvulla katunäkymistä ja interiöörikuvauksista. Hän käytti vahvoja värejä ja erityisesti vastavärejä. Kuvissa saattoi useasti olla yksittäinen ihminen, joka ei ehkä näkynyt selvästi. Sesemann oli mestarillinen intensiivisen tunnelman luoja.
Sesemann teki öljymaalausten lisäksi pastelleja, guasseja ja sekatekniikalla tehtyjä teoksia. Kun kankaita ei ollut, Sesemannkin joutui maalaamaan useasti levylle. Teokset olivat kooltaan yleensä pienehköjä tai keskikoisia, ja taiteilija yleensä aina signeerasi työnsä.
Sesemannin töitä on hankittu muun muassa sekä Ateneumiin että tunnettuun Bäcksbackan taidekokoelmaan, joka oli perustana nykyiselle Helsingin taidemuseolle (HAM).
Sijoittajalle teos 1940-luvulta
Sijoituskohteeksi sopii lähinnä 1940-luvun omakuvallinen maalaus, katukuva tai interiöörikuvaus. Niitä on harvoin myynnissä ja silloinkin ne ovat alihintaisia. Jos tällainen teos on tarjolla, se kannattaa ostaa omaan kotimaisen taiteen kokoelmaan.
Elga Sesemann oli aktiivinen taiteilija viimeisiin elinvuosiinsa asti, ja hänellä on hienoja teoksia, jotka sopivat keräilijöille. Elga Sesemannin nimiin tehtyihin väärennöksiin en ole koskaan törmännyt.
Tampereen taidemuseossa oli keväällä 2017 unohdettujen suomalaisten naistaiteilijoiden näyttely, jonka kuratoi Riitta Konttinen. Esiin nostettiin muun muassa lahjakkaan ja kiinnostavan Elga Sesemannin tuotanto, joka oli jäänyt muiden naistaiteilijoiden tavoin 1900-luvun alkupuoliskolla miestaiteilijoiden taakse pimentoon.
Naistaiteilijan työskentely ja urallaan eteneminen oli hankalaa: miehet saivat palkinnot ja apurahat, naisia ei hyväksytty miestaiteilijoiden taiteilijaryhmiin ja naisten luoma taide nähtiin enemmänkin jäljittelynä.
Nykypäivänä asia nähdään onneksi jo toisin. 2000-luvulta lähtien on ollut nähtävissä 1900-luvun alkupuolen ja puolivälin naistaiteilijoiden lahjakkuuden lisääntynyt arvostus ja hintojen vähittäinen nousu taiteen jälkimarkkinoilla.
Tutustu Elga Sesemannin teoksiin Kansallisgallerian kokoelmassa.
Pauliina Laitinen-Littorin
