Rakastan vanhoja esineitä, niiden tuoksua ja ajan kolhimia pintoja. Ne ovat minulle jälkiä menneisyydestä ja ne kertovat eri aikakausien elämäntavasta ja ihmisistä, jotka ne kerran ovat omistaneet. Esineet ovat myös muistoja muuttuneesta maailmasta.
Esineet ovat osa materiaalista kulttuuriperintöämme. Ne kantavat erilaisia merkityksiä ja muistuttavat historiallisista tapahtumista ja arkisesta elämästä. Esineitä voi tarkastella paitsi suhteessa meihin, myös suhteessa toisiin esineisiin, yhteiseen historiaamme tai muuhun ympäristöön.
Esineillä voi olla rahallisen arvon lisäksi olla monta eri arvoa: historiallinen, museaalinen, esteettinen ja puhdas käyttöarvo.
Karkeasti esineiden arvon voi jakaa aineelliseen ja aineettomaan. Jako kertoo tavasta arvottaa esineitä: museoissa esineen rahallista arvoa ei määritellä, kun taas kaupantekijäisissä tunnearvolle ei lasketa lisäarvoa.
Joskus nämä kaksi arvoa, aineellinen ja aineeton, yhdistyvät ja aineeton arvo voi kasvattaa myös esineen aineellista arvoa.
Esimerkiksi omistajuuteen liittyvä arvo saattaa kasvattaa tavallisenkin esineen arvoa. Kun esineen, kuten taannoin Bukowskisilla huudettavana olleen kastelahjaksi annetun hopeisen pikarin provenienssi yhdistyi Mannerheimiin, esineen lähtöhinta asetettiin tavallista vastaavaa pikaria suuremmaksi.
Kauneus on usein katsojan silmässä, mutta laadukas työ nostaa esineen arvoa. Esteettisesti korkealuokkaisesta, taitavin siveltimenvedoin koristellusta ja taidokkaasti valmistetusta talonpoikaistuolista saa pulittaa enemmän kuin tavanomaisemmasta puusepän valmistamasta tuolista.
Kytkös Helsinkiin nostattaa olympiasoihdun hintaan
Esineen kulttuurihistoriallinen ja historiallinen arvo tarkoittaa, että esine on kytköksissä erityiseen historiallisesti merkittävään tapahtumaan. Joulun alla Holmaston huutokaupassa huudettiin vuoden 1952 kauniisti patinoitunut olympiasoihtu 195 000 eurolla.
Olympia-aiheiset esineet ovat suosittuja keräilykohteita, ja kyseisen esineen keräilyarvoa nosti se, että niitä oli valmistettu poikkeuksellisen pieni vain 22 kappaleen erä. Arvoa nosti myös esineen suunnittelija, Aukusti Tuhka (1895–1973), joka on tunnettu ja arvostettu taiteilija.
Saattaa olla, että kyseisen soihdun kohdalla Museoviraston asettama maastavientikielto rajoitti kansainvälistä ostajakuntaa, eikä hinta kohonnut samoihin lukemiin kuin Pariisissa muutama vuosi sitten. Tuolloin Helsingin kisojen soihtu nousi 300 000 euroon.
Uskon, että soihdun arvoa nosti myös esineen historiallinen konteksti: suomalaisille vuoden 1952 kesäolympialaiset symbolisoivat jälleenrakennuksesta toipuneen maan voimannäytettä ja tapahtuma oli eräänlainen yhden aikakauden kulminaatiopiste.
Esine on latautunut lukuisin merkityksin: siihen kiteytyy aikakauden tulevaisuudenusko, kansainvälistyminen, suomalaisuus ja aineeton arvo, jonka jokainen historiaa tunteva tunnistaa.
Tekijään liittyvä arvo saattaa hämmentää
Tekijään liittyvä arvo on esineiden keräilijälle itsestäänselvyys. Tosin joskus kahden lähes saman näköisen lasiesineen hinta-ero voi tietämätöntä hämmästyttää. Hyvänä esimerkkinä on Gunnel Nymanin tuotanto, jota Helanderin puhaltajat jatkoivat ”omaan piikkiin” Nymanin kuoleman jälkeen.
Osa Helanderin puhaltamista esineistä muistuttaa harrastelijan silmään Nymanin esineitä lähes yksi yhteen, mutta siinä missä edellisten arvo mitataan sadoissa ja tuhansissa, jälkimmäisien vain kympeissä.
Tekijän merkitys näkyy myös väärennöksissä: esteettisesti taidokas ja asiantuntijoiden ylistämä ”Edelfeltin” työ muuttuu Veli Sepän tekemäksi paljastuttuaan hetkessä arvottomaksi.
Esineisiin liittyy muistoja ja tunteita
Perityillä esineillä on usein muisto-ja tunnearvoa. Yleensä ne eivät nosta esineen hintaa: mummon hellästi vaalima ja juhla-astiastona käyttämä serviisi ei välttämättä kartuta myydessä kukkaroa suurestikaan.
Joskus muistoarvo voi kuitenkin vaikuttaa esineen hintaan. Aina silloin tällöin huutokauppaan tuodaan esine, jonka moni suvun jäsen olisi halunnut itselleen ja jonka rahallisesta arvosta ei ole päästy yksimielisyyteen. Tällöin suhteellisen tavallinenkin muotokuva saattaa nousta arvoon arvaamattomaan suvun jäsenten huutaessa sitä kilpaa keskenään. Se kertoo siitä, miten esineisiin liittyvät usein vahvat tunteet.
Monet esinetutkijat korostavat, miten koko materiaalinen kulttuurimme koostuu monisyisistä merkityksistä, mielikuvista, tunteista ja aistielämyksistä. Esine voi muistuttaa rakkaasta ihmisestä tai merkittävistä hetkistä.
Vintin kätköistä löytynyt vanha lelu voi viedä ajassa vuosikymmeniä taaksepäin; jouluun, jolloin se avattiin paketista ja hetkiin, jolloin sille uskottiin salaisuudet hellästi rintaa vasten painettuna. Rakkaimpien muistoja täynnä olevien esineiden hintaa ei voi mitata rahassa.
Esineiden eri arvot
- Historiallinen arvo
- Museaalinen arvo
- Rahallinen arvo
- Esteettinen arvo
- Tekijyyteen liittyvä arvo
- Omistajuuteen liittyvä arvo
- Provenienssi
- Muistoarvo
- Käyttöarvo
- Tunnearvo
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
