Ford EcoSport etääntyy intialaisjuuristaan

Ford EcoSport on uudestisyntynyt – vaikka se näyttää edeltäjänsä kaltaiselta, auto tuntuu täysin uudelta. Niin täysin Fordin pieni katumaasturi ei kuitenkaan ole muuttunut, että sen akseliväli eroaisi edeltäjän mitasta. 

Jo edellisen sukupolven EcoSportin ratissa jäi miettimään, miksi Fordilla on annettu pienelle katumaasturille nimi, jonka kummallakaan osalla ei tunnu olevan mitään tekemistä automallin kanssa. EcoSport ei tunnu sen kummemmin ekologiselta kuin urheilulliseltakaan.

Pikemminkin siinä on käytännöllistä järkevyyttä vekkulissa kuoressa samaan tapaan kuin Škoda Yetissä oli aikanaan. Mitä enemmän EcoSportilla ajoi, sitä enemmän se tuntui pikemminkin järkeen kuin tunteisiin vetoavalta autolta.

EcoSportin ensimmäinen sukupolvi esiteltiin Brasiliassa jo vuonna 2003 ja toinen sukupolvi julkistettiin Intiassa New Delhin autonäyttelyssä 2012, jolloin ajatuksena oli tehdä EcoSportista yksi Fordin maailmanautoista.

Malli tuotiin Eurooppaan vuonna 2014 laajentamaan Fordin katumaasturivalikoimaa, mutta Intiassa tehty halpisauto ei kelvannut laatutietoisille eurooppalaisille. Vuonna 2016, jolloin EcoSport oli edellisen kerran Taloustaidon koeajossa, sen parannettu versio rantautui myös Suomeen ja myynti kasvoi Euroopassa 40 prosenttia, mutta Fordin pieni intialainen SUV ei vieläkään ollut kilpailijoiden tasolla.

Menestys katumaasturikisassa on autonvalmistajille tärkeää, sillä vuonna 2016 SUV-mallien rekisteröinnit kasvoivat 21 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna ja niiden osuus uusien henkilöautojen rekisteröinneistä oli lähes neljännes. Fordillakin SUVien myynti Euroopassa kasvoi yli 30 prosenttia. 

Urheilullinen jousitus

Nyt kehitysmaihin alun perin tehty automalli on pantu uusiksi ja tuotantokin siirretty Intiasta Craiovaan Romaniaan. Edellisen sukupolven Ford EcoSportin intialaisen halpisauton tuntu on uudesta mallista täysin poissa. Uusi EcoSport tuntuu kokoisekseen jämäkältä ja laadukkaalta ajokilta.

Uusi EcoSport on saatavana nyt myös ST-Line-versiona, jolloin siinä on urheilullinen jousitus ja sillä Ford onkin alustaltaan tiukka. Ajettavuuden kannalta alustan viritys on onnistunut ja korkeasta korista huolimatta minkäänlaista huteruutta ei pienessä katumaasturissa tunnu – ei edes nopeassa kaarreajossa mutkaisella ja mäkisellä kantatiellä vaan EcoSport ohjautuu silloinkin hyvin määrätietoisesti. 

Mukavuuden puolesta alusta sen sijaan saisi olla joustavampi, nyt sen ei voi sanoa hellivän matkustajia. Tiukan alustansa ansiosta EcoSport on 120 km/t vauhdissakin järkähtämättömän vakaa kulkija, se kestää hyvin vauhtia, mutta varsinkin valtatievauhdissa Ford hyppyyttää helposti matkustajiaan, jos alle osuu vähänkin epätasaista tienpintaa. Olo on hieman kuin kumipallon päällä matkustaisi.

Ohjaus ei ole aivan luontevan tuntuinen hiljaisessakaan vauhdissa mutta moottoritienopeuksissa se on hieman epämääräinen ja jäykähkö – tarkkuus ja tunnokkuus jättävät toivomisen varaa. EcoSportin ohjaus ei kuitenkaan ole missään vauhdissa väkisin väännettävän tuntuinen niin kuin muutamissa muissa Fordin malleissa. 

Tukevat istuimet

EcoSportin ohjaamossa hallintalaitteet on sijoitettu luontevasti ja ne toimivat jäntevästi ilman turhaa kakistelua. Vaihteensiirtokin on riittävän sujuvatoiminen – automaattia ei jää kaipaamaan varsinkaan kun pieni kolmipyttyinen turbokone vetää hyvin hämmästyttävän laajalla kierrosalueella ja vähentää vaihtamistarvetta.

EcoSportin etuistuimet ovat auton kokoluokkaan nähden hyvät ja korkeassa autossa ratin takaa on helppo löytää rentouttavan ryhdikäs ajoasento. Koeajopäiville osuneilla kovilla pakkasilla Fordin istuinlämmittimet osoittautuivat ilahduttavan tehokkaiksi ja rattikin oli lämmitettävä.

Ainakin koeajoauton edustamassa ST-Line-versiossa sisustus on laadukkaasti verhoiltu ja näytti hyvin mustanpuhuvanakin aistikkaasti muotoillulta. Ainoastaan polttoaine- ja vedenlämpömittarit näyttävät leikkikalumaisilta. Käsijarru on perinteistä tyyppiä.

Ovitaskut on etuovissa muotoiltu epäkäytännöllisesti ja takaovissa ne ovat todella pienet. Kuljettajalle ei ole kauhukahvaa autoon istumista ja poistumista helpottamassa, muiden ovien yläpuolelta kahvat löytyvät. 

Ryhdikkäästi takana

Uudessa EcoSportissa on nykyautoksi harvinaisen hyvä takapenkki: istuinkorkeus on riittävä, minkä ansiosta 4,1-metrisessä auton keskimittaisen kuljettajan taakse jäävä sinänsä niukka jalkatila riittää 180-senttiselle takamatkustajalle, koska hän saa jalkansa miellyttävän pystyyn asentoon. Jopa keskipaikalla pystyy tarvittaessa istumaan lyhyitä matkoja.

Takapenkin selkänoja on aika lailla taaksepäin kallistettu mutta ei niin paljoa että se pilaisi takapenkkiläisen istuinmukavuutta. Takapenkki on kuitenkin aika kova, varsinkin selkänojassa saisi olla enemmän pintapehmeyttä. Pääntilaa on kohtuullisen hyvin pienen katumaasturin käytännöllisen muotoisen korin ansiosta.

Tavaratila on selkeän muotoinen, siinä on kaksoispohja ja lattialla on lenkkejä kuorman sitomiseen. Lattiatasoa voi nostaa, jolloin sen alle jää piilossa olevaa tilaa, tai laskea alimpaan asentoon, jolloin tavaratilan tilavuus on 334 litraa. 

Iloisesti kiertävä kone

Fordin tuhatkuutioinen ahdettu pikkukone vastaa hyvin käskyihin ja kiertää mukisematta yli 6000 kierrokseen minuutissa. Moottorin suurin tehokin irtoaa vasta 6 000 varvilla ja kone on niin hyvin kotonaan korkeilla kierroksilla, että kokemattomankin kuljettajan on helppo hyödyntää sen voimavaroja.

Lajityypillisesti Fordin voimanlähde elämöi hiljaisissa nopeuksissa ja kiihdytyksissä kolmisylinteristen koneiden tapaan mutta moottoritievauhdissa moottorimelu on niin vaimeaa, että välillä ei huomaa ajavansa viitosvaihteella ennen kuin katse osuu mittariston vaihtamisopastimeen, joka kehottaa vaihtamaan kuutoselle.

Pikkukone kiertää kuutosvaihteella 80 km/t vauhdilla 1 800 kierrosta minuutissa, mikä on tasaiseen maantieajoon hyvin sopiva kierrosnopeus. 120 km/t vauhdissa kierrokset nousevat 2 700:aan, mikä sekään ei EcoSportissa rasita korvia.

Ainakin kitkarenkailla suomalaisten karkeapintaisten ajoratojen aiheuttama tiemelukin on Fordissa siedettävää tasoa. 

Tyynyjä ja varoittimia

Matkustajien turvallisuutta EcoSportissa lisäävät kuljettajan ja etumatkustajan etuturvatyynyt, kuljettajan polviturvatyyny, uudet rintakehää paremmin suojaavat ja matkustajan törmäyksestä poispäin ohjaavat sivuturvatyynyt sekä uudet, paremman sivutörmäyssuojan antavat turvaverhot.

Varustelistalla on kuolleen kulman varoitinta ja monenlaista muuta toimintoa, mutta törmäyksenestojärjestelmän puuttuminen kertoo, että kyseessä on kuitenkin ikääntyvälle pohjalle rakennettu automalli.

Kalleimpaan ST-Line-varustukseen kuuluvat 8-tuumainen kosketusnäyttö, 17 tuuman vanteet, korisarja, peruutustutka, mustat kattokaiteet sekä punaisilla tikkauksilla koristellut nahkainen ohjauspyörä, käsijarrunkahva, vaihteenvalitsimen nuppi ja istuimien osanahkaverhoilu. 

Vastinetta rahalle: Jotenkin Ford EcoSportin ulkoinen olemus ei lupaa kovinkaan kummoista autoa, mutta edeltäjänsä tavoin uusi malli osoittautui käytössä ihan toimivaksi kulkupeliksi. Nyt se pystyy vastaamaan vielä selvästi kovempiin vaatimuksiin kuin edellisen sukupolven EcoSport. EcoBoost-moottorin 125-hevosvoimaisella versiolla EcoSportin hinnat lähtevät 20 511 eurosta, mikä ei ole paha hinta Fordin pienestä katumaasturista. ST-Line-varustetaso yhdessä 140-hevosvoimaisen moottoriversion kanssa nostaa hinnan yli 24 000 euroon. Sikäli kun kollegan kommentteja on uskominen, EcoSport kannattaa ostaa manuaalivaihteistolla, sillä 125-hevosvoimaisen moottorin yhteyteen valinnaisena saatava automaatti ei kuulemma osaa hyödyntää pienen EcoBoost-moottorin voimavaroja.

PLUSSAT

+ Vakaa ajettavuus 
+ Kierrosherkkä moottori 
+ Ryhdikäs takapenkki

MIINUKSET

- Pomppiva kyyti 
- Vauhdissa jäykähkö ohjaus 
- Kehnot ovitaskut

TEKNIIKKAA

Juha Partanen