Trendit eivät ole mikään uusi asia. Euroopassa tyylit ovat seuranneet aina toisiaan – tosin verkkaisemmassa syklissä kuin nyt. Kustavilainen aika alkoi Pohjolassa 1770-luvulla. Pariisissa uusi tyyli esiteltiin 1700-luvun puolivälissä.
Uudet aatteet, ihanteet ja jopa vallanvaihdokset näkyivät myös sisustusihanteissa. 1700-luvun puolivälissä Pariisissa esitelty uusi tyyli oli kevyt, hillitty ja yksinkertainen. Se oli lähes täysi vastakohta tuolloin vallalla olleelle muotisuuntaukselle keimailevalle ja krumeluurille rokokoolle.
Esikuvana uudelle tyylille oli antiikin puhdas klassinen muotokieli ja sieltä poimitut koristeaiheet. Sen ajateltiin ilmentävän myös syvemmin klassisia arvoja, jaloutta ja puhtautta.
Tänne kaukaiseen Pohjolaan tyylin levittivät sekä Ranskan hovissa vierailleet aateliset että aikakauden muotilehdet ja mallikirjat sekä Ranskasta oppinsa hakeneet puusepät ja arkkitehdit.
Ruotsissa oli tuolloin vallassa kuningas Kustaa III (1746–1792), joten täällä Pohjolassa tyyli nimettiin hänen mukaansa kustavilaisuudeksi. Kustavilaisen ajan voi katsoa alkaneen täällä Pohjolassa noin 1770-luvulla. Kustavilaisuus jakautuu kahteen vaiheeseen, jonka myöhemmässä vaiheessa on hieman raskaampi, pietarilainen vivahde.
Miten kustavilaisen tyylin tunnistaa?
Tyypillisiä kustavilaisen ajan koristeita ovat pilasterit, medaljongit, kasvi-aiheet kuten lehvät, kukat ja laakeriseppeleet, rusetit ja erilaiset nauhaornamentit.
Kustavilaisissa huonekaluissa on kauniita mahonkiviilutuksia, upotus- eli intarsiakoristeita, marmoria ja pronssilyötteitä.
Aitous ei olut kuitenkaan kustavilaisuudessa olennaista. Se saattoi olla paitsi asennekysymys mutta myös taloudellinen pakko. Huonekaluihin tehtiin marmorijäljitelmiä, pylväitä maalailtiin seinille ja huonekaluihin ootrattiin jalopuujäljitelmäkuvioita. 
Kustavilaisuus on tyylisuunta, joka on pitänyt pintansa antiikkimarkkinoilla vuodesta toiseen. Joskin joitain huonekaluja on maalailtu vuosien saatoissa uusilla väreillä kunkin ajan muodin mukaan, nykyään tyypillisesti valkoisiksi.
Arvokkaimmillaan kustavilaisen ajan huonekalu on kuitenkin alkuperäisenä. Kustavilainen esine ei ollut koskaan vitivalkoinen, vaan se oli aina vaaleanakin sävyltään murrettu harmaaseen tai luuhun vivahtava.
Ole tarkka ostaessasi vanhoja huonekaluja. Kustavilainen huonekalu on eri asia kuin kustavilaista tyyliä edustava. Nopealla vilkaisulla ne saattavat näyttää samalta, mutta kustavilaisuutta on kopioitu, kun se tuli uudelleen muotiin niin 1800-luvun lopulla, 1900-luvun alussa sekä vielä nykyäänkin.
Hintaero aidon 1700-luvun huonekalun ja myöhemmin valmistetun kustavilaistyylisen huonekalun välillä on selkeä. 1880-luvun kertaustyylin ja 1700-luvun kustavilaisen huonekalun erottaminen vaatii asiantuntemusta, kun molemmissa näky jo ikä: puuaines on jo tummunutta ja pinnat mahdollisesti useaan kertaan maalattuja ja istuimet uusittuja.
Kustavilaishenkinen huonekalu sopii lapsiperheellekin
Itse pidän 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ”kustavilaishenkisistä” huonekaluista. Ne ovat edullisempia, laadukkaasti valmistettuja ja niitä uskaltaa käyttää myös lapsiperheessä. Ja moneen ne menevät lähes aidosta.
1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun jäljitelmän erottaminen 1700-luvun esikuvasta on maallikollekin helpompaa. Puu- ja maaliaines ovat selkeästi erilaista, yksityiskohdissa ei näy käsityö ja kokonaisuudessa on jotenkin ”teollinen” tuntuma. Hyviä käyttökalusteita ne kuitenkin ovat.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija
