Kesy mehiläinen tuottaa hunajaa hoitajansa iloksi. Yhdestä pesästä voi saada jopa 100 kiloa kultaista herkkua. Kokenut mehiläistarhuri kertoo, miten pörriäisten kanssa tulee toimeen ja mikä yhteiselossa on parasta.
1.Kenelle sopii?
Jos kaipaat itsellesi lemmikkiä, olet riuskaotteinen ja tutkit mielelläsi luontoa, olet mehiläishoitaja-ainesta. Sinun pitää myös sitoutua työhön. Pesä kaipaa apuasi kesällä viikoittain, jotta osa asukkaista ei pörähdä uuden kuningattaren mukana karkuteille.
Vastapainoksi saat mehiläisistä rakasta seuraa. Voit istuksia nenä pesän lentoaukolla kuuntelemassa lempeää surinaa, haistella vahan ja hunajan tuoksua ja katsella pöristelyä medenkeruureissuille ja takaisin. Palkaksi pienet ahertajat tarjoavat sinulle hunajaa sekä erilaisia terveystuotteita kuten esimerkiksi perkaa, proteiinipitoista siitepölykakkua.
2. Ensiksi opiskellaan
Löytäisitkö avuksesi kokeneen mehiläiskasvattajan neuvomaan käytännön asioissa? Lue myös muutama alan opas. Seuraavaksi kannattaa käydä Mehiläishoitajain liiton paikallisyhdistyksen aloitus- ja jatkokurssit. Niitä järjestetään myös työväenopistoissa.
Mehiläispesän voi perustaa yhtä hyvin maalle kuin kaupunkiin, kunhan lähistöllä on kukkivia kasveja. On kohteliasta tarkistaa, ettei naapureillasi ole mitään mehiläisiä vastaan. Pesistä tehdään myös ilmoitus kaupungin terveysviranomaiselle ja Ruokavirastoon.
3. Suosi suomalaista
Sijoita pesä pihan lämpimimpään paikkaan ja suuntaa suuaukko etelään. Helteen varalta olisi hyvä, jos lähellä olisi varjostava puu.
Hyvä kotimainen pesä ulkokuorineen, hunajakehineen ja mehiläisineen maksaa noin 390 euroa. Vaadi pesän mukana Ruokaviraston todistus siitä, että pesässä ei ole tauteja.
Lisäksi tarvitset suojavaatteet ja varusteita hunajan käsittelyyn. Valitse laadukas hunajalinko, jossa on metallinen rattaisto. Se maksaa noin 700 euroa. Hanki myös mehiläisiä rauhoittava savutin sekä hunajan keräämiseen tarvittavat pesätaltta ja -harja.
4. Hoito ja pistokset
Mehiläispesä suojataan tuhohyönteisiltä torjunta-aineilla. Kerran kesässä pesä jaetaan, joten pian huomaat, että mehiläistesi määrä on tuplaantunut.
Pesän hoito kysyy lihasvoimia, sillä 25–40 kiloa painavia hunajakehiä nostellaan yleensä käsin. Yleensä mehiläiset eivät pistä, jos kehiä liikuttelee varovasti, eikä yksikään asukki jää litistyksiin. Mikäli kohdalle osuu äkäinen pesä, pistos voi tulla esimerkiksi suojapuvun ranneresorin läpi. Kipu ja turvotus laskevat nopeasti etikkahauteella.
5. Hunajan makuja
Männyn siitepölyn toffeeta, lehmuksen minttua, tattarin mallasta tai ylimakeaa apilankukkaa – hunajan makuja ja värejä riittää. Keskimäärin pesä tuottaa noin 40 kiloa hunajaa. Bonuksena myös lähimetsän marjasato kohenee pölyttäjien ansiosta.
Osan hunajasta voi halutessaan pakastaa heti juoksevana. Purkitettavan hunajan linkous aloitetaan pesälämpimänä. Askare kestää 1-2 viikkoa. Sekaan sujautetaan vanhaa hunajaa kidemalliksi.
Usein hunajaa riittää myyntiin asti. Se käy parhaiten kaupaksi torilla ja myyjäisissä. Myyntituloilla ei rikastu, mutta kattaa harrastuksen menot.
6. Talvi
Ystäväsi eivät nukahda talveksi, vaan kerääntyvät palloksi ja lämmittävät pesänsä liike-energialla. Talviravinnoksi ne saavat vahvan sokeriliemen. Mehiläistarhuri voi itse maistella pimeinä pakkasiltoina teen kera hunaja-juustoleipiä – nam!
Satu Alavalkama
